Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitko: Sisko veti herneet nenään
25.02.2021 |
Meitä on kaksi sisarta; toinen lapseton sinkku, toinen kahden lukiolaisen äiti. Sinkku asuu vanhempien kanssa samalla paikkakunnalla ja on nyt korona-aikana ollut enemmän vanhempien apuna. Toinen vanhemmista on muistisairas ja kumpikin kuuluu riskiryhmään; me lukiolaisten perhe on haluttu heitä suojella eikä olla käyty kylässä tms. Keväällä hommattiin ruokaostosten kotiinkuljetus muutaman kerran ja puhelimessa puhutaan viikottain muuta muuten ei olla oltu kontaktissa.
Talven aikana näissä puheluissa on selvinnyt että aina palelevalla muistisairaalla on vanha ja jo kulunut ulkotakki. Kauppoihin ei voi koronan takia mennä ja postimyyntiä eivät suostu käyttämään. Löysin fb-kirpparilta edullisesti kaksi takkia, jotka lähetin vanhemmille; pyrin löytämään mahdollisimman muistisairaalle mieleisen mallin ja värin ja ajattelin että kokonaan uuden takin voi hankkia syksyllä jos silloin vaatekaupassa käynti on mahdollista. Sisko sai tietää takeista/ näki ne lääkkeitä jakaessaan ja veti täysin kilarit näistä takeista; kuulemma aivan typerä ostos ja niissä voi olla luteita tai tupakansavua ja hän olisi kyllä voinut hakea uudet takit kaupasta ja on ala-arvoista antaa käytettyjä vaatteita toiselle jne.
Toisaalta ymmärrän osan pointeista mutta minusta näiden takkien oli tarkoitus vaan olla täksi talveksi jotain lämpimämpää; ei mikään maailmaa suurempi asia. Miten nyt olisi järkevintä reagoida; antaa siskon pauhata osallistumatta riitaan vai puolustaa omaa kantaa? Kun olisin minä omasta mielestäni voinut lähettää kukkia tai antaa mitä muuta tahansa enkä niihinkään olisi kysynyt siskolta”lupaa” Harmittaa hänen omasta mielestäni järjetön reaktionsa. Onko tässä kumpikaan oikeassa tai väärässä?
Kommentit (36)
Mä maksaisin mitä vaan, jos mun veli kilahtaisi mulle, mutta kun kuoli vähän aika sitten ja muita sisaruksia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista voisi sopia etukäteen, outoa että ette puhu. Uuden takin olisi minustakin voinut hommata, eikä mitään väliaikaustakkeja, kalliimmaksihan tuo tulee.
Anna siskon peuhata ja älä osallistu riitaan. Ei kannata alkaa loputtomaan valtataisteluun, kun kummallakin oma kanta asiaan. Ehkä uusi on hänen mielestä "varmempi" ja sinä yritit hoitaa omalla tavalla nopeasti asian. Kaupungeissa (keskustat) on nykyään joskus ja joissakin paikoissa noita leviämisongelmia, ennen ei ollut. Ehkei sentään kaikissa taloissa.
Siskosi on varmaan väsynyt tilanteeseen ja sitten ne kaksi vanhaa takkia sinulta keikautti kupin yli ihan reilusti. Se mitä hän todennäköisesti oikeasti halusi sanoa olisi ollut jotain tyyliin "miksi sinä vaan lorvit kotona kun minä raadan koko ajan vanhempien takia ja joudun huolehtimaan ihan kaikesta, ja sitten lähetät jotain vanhoja lumppuja niille kuin suurinkin hyväntekijä". Takeista sai sisar kätevän aasinsillan purkaa turhautumistaan sinuun ja haukkua oikein kunnolla kun koronan takia ihan asiallisen välimatkan pitämisestä sinua on hiukan vaikea syyllistää.
Minusta et ole tehnyt mitään väärin. Jos teillä yleensä on hyvät välit niin ota yhteyttä sisareen ja kerro mikä takkien tarkoitus oli, pahoittele jos se oli hänen mielestään sopimatonta ja kysy mitä voisit realistisesti tehdä ottaaksesi ainakin osan hoitotaakasta kantaaksesi.
Sinuna ymmärtäisin, että sisko on väsynyt ja ehkäpä tuntee tilanteen epäreiluksi. Sinulta oli mielestäni vähän outoa ostaa takkeja juttelematta ensin siskosi kanssa. Siskosi saattaa kokea sen ylimieliseksi. Toki kyseessä on lapsellinen ylireagointi mutta siihen on varmaan syynsä. Se syy tuskin on oikeasti mahdollinen tupakan haju mutta silti.
Molemmat olette tavallanne oikeassa. Sinuna sanoisin siskolle, että sori en tullut ajatelleeksi ja kysyisin, voinko olla jotenkin avuksi. Ihan turha on ainakaan tappelemaan ruveta moisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa.
Itse käyn usein kirppareilla, enkä ikinä ole ostanut tavaraa jossa olisi ainuttakaan täitä tai ludetta.
Siinä kohtaa jo voisi antaa kirpparin pitäjälle arvostelua, että miksi siellä myydään vaatteita joissa on täitäa kuteita.
Sen lisäksi voisit valistaa rakasta sisarrustasi, miten paljon pystytään säästämään luontoa jo siinä, kun kierrätetään tavaroita ja vaatteita.
Parempi vaihtoehto upouusien törsäämisellle, ja käytön jälkeen kaatopaikalle viemiseen.
Ja mitä väliä se hänelle on? Et varmaan ostanut takkeja hänen rahoillaan, etkä varmaan ostanut hänelle, elikkä mitä väliä tuollakaan hänelle taas oli?
Jotenkin ymmärtäisin, että jotain rähjäisiä olisit hommannut.
Ja luulis olevan kivaa, ettei yksinään vanhempiaan tarvitse auttaa.
Mutta näköjään itse kuulun tähän alempi arvoiseen kastiin vain siksi, että minulla ei ole varaa ostaa merkkivaatteita.
Tai tokihan niitä voin ostaa, mutta sitten minä ja lapset söisimme loput 2 vko puurolla. Ei minulla vain ole ihmisiä tässä auttamassa tai mitään, eli onnea hänelle vain omien ajatustapojensa kanssa.
Sinällään ymmärrän ehkä siskoa, koska jos oikeasti olisi tullut luteita tai jotain, niin siskohan sen ongelman olisi joutunut hoitamaan, etkä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioista voisi sopia etukäteen, outoa että ette puhu. Uuden takin olisi minustakin voinut hommata, eikä mitään väliaikaustakkeja, kalliimmaksihan tuo tulee.
Miksi minun olisi siskoni kanssa sopia etukäteen mitä lahjoitan omassa taloudessaan asuville vanhemmilleni?
Hän käy vanhempien luona noin 2kertaa kuukaudessa ja joskus tarvittaessa; vanhemmat elävät vielä varsin itsenäisesti kahdestaan ja sisko omillaan.
Jokin tässä nyt ei täsmää taaskaan.
Eivät suostu käyttämään postimyyntiä...
...mutta käytetyt FB-kirppiksen takit ottavat vastaan?
Mikä esti sinua tilaamasta uudet takit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat mulkulta siskolta. Et kommunikoi etkä pidä vanhemmista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa.
Itse käyn usein kirppareilla, enkä ikinä ole ostanut tavaraa jossa olisi ainuttakaan täitä tai ludetta.
Siinä kohtaa jo voisi antaa kirpparin pitäjälle arvostelua, että miksi siellä myydään vaatteita joissa on täitäa kuteita.
Sen lisäksi voisit valistaa rakasta sisarrustasi, miten paljon pystytään säästämään luontoa jo siinä, kun kierrätetään tavaroita ja vaatteita.
Parempi vaihtoehto upouusien törsäämisellle, ja käytön jälkeen kaatopaikalle viemiseen.
Ja mitä väliä se hänelle on? Et varmaan ostanut takkeja hänen rahoillaan, etkä varmaan ostanut hänelle, elikkä mitä väliä tuollakaan hänelle taas oli?
Jotenkin ymmärtäisin, että jotain rähjäisiä olisit hommannut.
Ja luulis olevan kivaa, ettei yksinään vanhempiaan tarvitse auttaa.Mutta näköjään itse kuulun tähän alempi arvoiseen kastiin vain siksi, että minulla ei ole varaa ostaa merkkivaatteita.
Tai tokihan niitä voin ostaa, mutta sitten minä ja lapset söisimme loput 2 vko puurolla. Ei minulla vain ole ihmisiä tässä auttamassa tai mitään, eli onnea hänelle vain omien ajatustapojensa kanssa.
Minä ostan itselleni usein käytettyjä vaatteita. Ei tulisi mieleen lähettää niitä pyytämättä toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista voisi sopia etukäteen, outoa että ette puhu. Uuden takin olisi minustakin voinut hommata, eikä mitään väliaikaustakkeja, kalliimmaksihan tuo tulee.
Miksi minun olisi siskoni kanssa sopia etukäteen mitä lahjoitan omassa taloudessaan asuville vanhemmilleni?
Hän käy vanhempien luona noin 2kertaa kuukaudessa ja joskus tarvittaessa; vanhemmat elävät vielä varsin itsenäisesti kahdestaan ja sisko omillaan.
Sinulta näköjään puuttuu hyvä tahto. Joskus kannattaa kysyä itseltään, haluaako olla oikeassa vai väleissä. Kyllä, totta kai sinä saat tehdä vaikka mitä, mutta se ei ole tässä pointti.
Luulen että tuo muistisairauden mainitseminen sai lukijat ajattelemaan että vanhempasi tarvitsevat lähes päivittäistä huolenpitoa. Kaksi kertaa kuussa vieraileminen ei ole kauhean paljon joten ei kai sisko sitten siiitä ole rasittunut.
Kysy häneltä miksi suuttui noin paljon ja kerro että pahoitit mielesi haukkumisesta kun tarkoituksesi ei ollut aiheuttaa harmeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on 84v ja pystynyt ihan hyvin käymään vaatekaupassa koronasta huolimatta. Outoa, että postimyynnistä ei voi ostaa, mutta fb-kirpparilta voi.
Tuntuu siltä, että sisko on kateellinen minulle. Mutta aivan syyttä. Eikö minulla saisi olla mitään kontakteja mihinkään?
Harmittaa niin, että irvistän ja sihisen, kun ajattelenkaan asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinällään ymmärrän ehkä siskoa, koska jos oikeasti olisi tullut luteita tai jotain, niin siskohan sen ongelman olisi joutunut hoitamaan, etkä sinä.
Jep. Se on ihan hillitön homma yrittää hankkiutua luteista eroon, kun ne pääsee jonnekin pesiytymään. Menee sängyt, sohvat, huonekalut uusiksi ja joskus joudutaan lattialistatkin vaihtamaan.
Oliko ne takit edes pesty ensin ja pyöräytetty kuivausrummussa? Luteet kuolee 60 asteessa ja kuivausrummun lämmössä. Toinen vaihtoehto tuulettaa useamman päivän ajan silloin kun on kunnolla pakkasta.
Vierailija kirjoitti:
Jokin tässä nyt ei täsmää taaskaan.
Eivät suostu käyttämään postimyyntiä...
...mutta käytetyt FB-kirppiksen takit ottavat vastaan?Mikä esti sinua tilaamasta uudet takit?
Eivät luota mihinkään postimyyntiin, se ei käy. Minun tutuntutultani ostamat takit hyväksyivät sovitettaviksi. Uuden takin ostamisen jätän vanhemmilleni itselleen sitten kun kauppoihin voi taas mennä paikan päälle sovittamaan jotta saa mieleisensä. 40€ voin hyväkuntoiseen takkiin laittaa mutta jos ostaisin 100-150€ takin, joka ei kelpaisi; niin se kirpaisisi. ap
Oletteko jotenkin jakaneet hoitovastuuta vanhemmistanne?
Kannattaa niin tehdä, on todella raskasta huolehtia muistisairaasta omaisesta.
Tilanne tulee huononemaan, ehkä siskollasi stressiä ja huolta asiasta ja kokee että tilanne vain hänen harteillaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että tuo muistisairauden mainitseminen sai lukijat ajattelemaan että vanhempasi tarvitsevat lähes päivittäistä huolenpitoa. Kaksi kertaa kuussa vieraileminen ei ole kauhean paljon joten ei kai sisko sitten siiitä ole rasittunut.
Kysy häneltä miksi suuttui noin paljon ja kerro että pahoitit mielesi haukkumisesta kun tarkoituksesi ei ollut aiheuttaa harmeja.
No jaa.
Itse kävin vanhempien luona aluksi sairauden toteamisen jälkeen joka toinen viikko, sitten kerran viikossa ja viimeisinä vuosina 1 - 3 kertaa viikossa. Kun matkaa oli 50 km suuntaansa eli 100 km yhteensä, ja töissäkin käyn, niin kyllä se vaan voimille otti, jo alussa.
Vielä enemmän otti voimille se tunnelma ja tilanteen kehittymisen seuraaminen siellä kotona. Ja toki sitten se, että kun kävin siellä en vain "käynyt", vaan yhtä sun toista ihmettelemistä, miettimistä, tekemistä ja ongelmanratkaisua oli joka kerta, ja lisääntyi loppua kohti.
terveisin kommentoija 1
No jaa. Elätte erilaista elämää ja ajatuspolkunne ovat varmaan tällä hetkellä vähän toisistaan poikkeavat. En nyt välttämättä ajattele että kumpikaan tässä olisi enempää oikeassa tai väärässä.
Siskon kilahdus ehkä kertoo siitä, että hän on aika uupunut vanhempien hoivaamiseen. Varsinkin muistisairaan vanhemman kanssa toistuvasti seurustelu on pitkän päälle todella ahdistavaa; siinä kadottaa sekä sen muistisairaan vanhemman että sen toisenkin, on tuskallista katsella millaiseksi hoitosuhteeksi vanhempien välinen vuorovaikutus muuttuu. Olen itse ollut se sisko, joka hoiti vanhempia enemmän. Luojan kiitos veljeni, vaikka osallistui monista syistä paljon vähemmän, oli kuitenkin ihana ja ymmärtäväinen aina kun uupuneena hänelle soitin ja tuskailin taas tilanteita vanhempien kotona.
Siskon kilahdus saattoi olla sinusta pöhkö, mutta sinuna nätisti vaan pahoittelisin ja kertoisin noin kuin sanoit tuossa, että ajattelit että olis lämmintä päälle, et keksinyt ajatella että niissä olisi luteita tai tupakansavua, toivottavasti ei ole... ja kuulostele muuten, miten hän jaksaa. Itse olen viimeisen neljä vuotta (muistisairas vanhempi kuoli neljä vuotta sitten) hyvin hitaasti toipunut takaisin elämään muistisairaan viiden viimeisen vuoden voinnin huononemisesta. Tällä hetkellä koronan vuoksi vielä maailma on niin suljettu, että johan tuossa voivat todella kurjasti kaikki kolme, muistisairas, hänen puolisonsa ja se siskosi.