Motivaatio elämään täysin nollissa kun olen aivan yksin.
Ei ole ystäviä, ei ole yhteisöä, ei ketään kenen kanssa jakaa ajatuksia.
En vaa jaksa puurtaa läpi elämä täydellisessä hiljaisuudessa ja ainoastaan itselleen.
Kaikkea olen vuosien varrella kokeillut mutta nykyään on äärimmäisen vaikeeta päästä johonkin yhteisöön.
Kommentit (14)
Tääl sama vaikka viihdynkin yksin, mutta välillä meinaa tulla tylsää kun ei ole _ketään_ jolle puhua tai jonka kanssa vaihtaa kuulumisia..
Mä pelkään, että jos lastemme isä kuolisi, mulla ois edessä toi sama. Itse mietin, että meen sitten varmaan jonkinlaiseen terapiaan ja vertaistukiryhmiin esim. narsistien uhreille.
Miten voi olla noin hankalaa löytää ihmisiä nykyään? Tarvitsen ajatustenvaihtoa.
Onko blogit muuten nykyään enää muodissa? Käytössä? Vois ruveta kirjoittaa.
Mä en ymmärrä mitä varten elää kun yksinäisenä jää kaikki juhlat ja asiat ihan väliin.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tästä pois?
Ehkä kokonaisen yhteisön sijaan voisit koittaa etsiä ensin yhtä sellaista asiallista henkilöä, jonka kanssa et tuntisi itseäsi niin yksinäiseksi. Emotionaalinen yksinäisyys on sinänsä ehkä kaikista rankin yksinäisyyden laji minun mielestäni.
Minullakaan ei ole ketään muuta kuin omat vanhemmat ja sisarukset. Kaipaisin muitakin ihmiskontakteja, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko estää. On kyllä tylsää elämää.
Niin mutta mistä nykyään löytää näitä ihmisiä? Vaikka kuinka olisi töissä tai opiskeluissa niin ei nykyään kukaan keskustele.
Hei! Kyllä ystäväpalvelua on useimmilla paikkakunnilla.
Minä aloitin tänään vapaaehtoistyön omassa kotikaupungissa. Olen puhelinystävä sekä ulkoilen, jos joku haluaa kävelylle. Nyt korona-aikaan emme mene sisälle.
Kysy paikkakuntasi terveydenhuollosta, tai seurakunnasta ystävää. Meillä on vaitiolovelvollisuus. Tsemppiä!
P.S. Blogi hyvä idea!
Mäki on pitkään miettinyt että elämä varsinkin Suomessa on todella harmaa ja ankea.
Yhteisöt on aina sairaita.