Lapsi valehtelee
Hei! Tarvitsisin apua, vertaistukea tai neuvoja tällaiseen tilanteeseen: miehelläni on 9-vuotias tytär, joka viettää meillä yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa. Olen huomannut, että lapsi valehtelee usein ja ihan arkipäiväisistäkin asioista. Valehtelu on aivan ilmiselvää: tarina ja selitys muuttuu jatkuvasti, lapsi takeltelee sanoissaan, ei katso päin ja ääni nousee hurjan kimeäksi. Mies on ehkä itse huomannut tämän myös, mutta en tiedä kuinka ottaa asian puheeksi. Oman suhtautumiseni lapseen olen yrittänyt pitää mahdollisimman neutraalina ja työstän sitä koko ajan. Mies kuitenkin tietää, että suoraan sanottuna en pidä lapsesta (tästä ei tarvitse tulla marisemaan, inhoan itseäni jo tarpeeksi tämän takia). Ylipäänsä miehelle puhuminen vähänkin negatiivisista asioista lapseen liittyen on hankalaa, koska mies lähtee heti puolustuskannalle. Kuitenkin tämä valehtelu alkaa jo huolestuttamaan minua, ja vaikka minulla ei lapsen kasvatuksesta ole kokemusta, niin uskoisin että tuon ikäisen pitäisi jo tietää valehtelun ja totuuden ero ja miksi valehdella ei saisi.
Mitä ihmettä siis teen ja onko muilla kokemusta tällaisista tilanteista?
Kommentit (6)
Oma samanikäiseni valehtelee myös ja en ole saanut sitä loppumaan. Ongelma on ilmeisesti se, että totuuden puhuminen pelottaa. Tästä on puhuttu monelta eri kannalta, mutta ei lopu. Pientä edistystä on näkyvissä.
Sä et tosin lasta inhoavana ei-vanhempana pysty asialle mitään tekemään muuta, kuin juttelemaan miehesi kanssa.
Puhutko, ap, aina itse totta, vai lipsahtaako silloin tällöin pieni valkoinen valhe?
Kysy lapselta misi sinä nyt valehtelet etkä puhu totta.
Lapselle pitää huomauttaa valheesta, noin vahva osaa vastata jo kysymykseen miksi valehtelet.
Kysyt muksulta ihan rauhallisesti että tietääkö että puhuu "lapinlisää". Ja kerro että höpöhöpö-sadut on ihan hauskoja mutta ei arjessa. Kai nuo on sitä normaalia kasvuun liittyvää toimintaa.