Lue keskustelun säännöt.
Oletko mustasukkainen kumppanistasi?
Kommentit (7)
En tippaakaan. En oikeastaan ymmärrä koko mustasukkaisuuden ideaa. Jos kumppani haluaa olla mun kanssa, se on, ja jos haluaa sekoilla muiden kanssa, saa lähteä ihan vapaasti. En pakota itseäni rakastamaan enkä kanssani olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen:) Ja siis suorastaan jäätävän mustasukkainen. Kaikkein parasta tässä tilanteessa on se, että tunne on molemminpuolinen. Niinpä sitä on helppo analysoida oman kumppanin kanssa:D
Hankkikaa apua, narsistipariskunta.
Vähän olen mustasukkainen miehestäni.
Ja sehän on itseasiassa normaalia.
Pettämistä on ollut aina suhteissa, aikojen alusta lähtien, eikä kukaan voi koskaan luottaa sataprosenttisesti puolisoonsa tai kumppaniinsa, vaikka itsestä saattaisi siltä tuntuakin.
Minulla ei ole huono itsetunto eikä mitään muutakaan sellaista taustalla, se on vaan tervettä varovaisuutta siihen, että ei voi olla varma, että kaikki, koko elämä, satavarmasti jatkuu yhtä hyvin kuin se on tähänkin asti jatkunut.
Oudointa mitä olen kokenut onkin juuri se, että tuttavain mies, jota ei kukaan koskaan olisi voinut edes epäillä, että hänellä olisi sivusuhde ja että johti heidän liittonsa eroon.
En tietenkään näytä mustasukkaisuuttani miehelle, mutta pyrin olemaan tietoinen hänen menoistaan ja muusta sellaisesta, etten jää mistään totaalisen ulkopuolelle. En kyttää enkä kysele, olen vain aktiivisesti mukana ja tietoinen koko elämänmenossamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen:) Ja siis suorastaan jäätävän mustasukkainen. Kaikkein parasta tässä tilanteessa on se, että tunne on molemminpuolinen. Niinpä sitä on helppo analysoida oman kumppanin kanssa:D
Hankkikaa apua, narsistipariskunta.
Mustasukkaisuus on yksi monien muiden tunteiden joukossa. Sen kokeminen ei tee minusta narsistia. Sen sijaan sun käytöksessä on korjaamisen varaa, koska nimittelet rumasti.
En ole, mutta jos seurassani tai muuten tiedän flirttailevan, salailevan, valehtelevan... lähteköön mun elämästäni seikkailuihinsa. En jaksa omaa aikaani tuhlata satuseppoihin ja teinijätkiin. Luottamus kun petetään, on turhaa satuilla itseään takas äitihahmon hoiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, mutta en sillein että se näkyisi tai kuuluisi. Ei hän anna käytöksellään aihetta kilaroida tai huolestua. Mutta välitän hänestä ja mustasukkaisia ajatuksia tulee. Ei niiden ajatusten perässä tarvitse mennä ja toimia.
Olen:) Ja siis suorastaan jäätävän mustasukkainen. Kaikkein parasta tässä tilanteessa on se, että tunne on molemminpuolinen. Niinpä sitä on helppo analysoida oman kumppanin kanssa:D