Mitä vanhemmaksi tulen ja vuosia kuluu, sitä huonommin siedän muita ihmisiä. Mikä avuksi?
Tunnen aina vaan suurempaa ja suurempaa ärsyyntyneisyyttä ihmisten typeriä juttuja kohtaan. Kaikista vähiten siedän sitä suomalaiselle kulttuurille erittäin tyypillistä ihan kaikesta valittamista ja tiuskimista. Koskaan ei ole asiat hyvin, on aurattu lumet huonosti, taulu on vinossa, on se elämä niin kurjaa. Enää en halua tavata ketään ja ennen vielä somessa siedin ihmisiä, mutta nyt haluaisin jo poistaa whatsappin, facebookin , instagramin jne. Ihmiset vaan inhottaa niin suuresti enkä voi sille mitään. Olenko jotenkin sairas vai onko tämä vaan joku luonteenpiirre?
Kommentit (8)
Tätä on aika paljon liikkeellä mun tuttavapiirissä... ja ihminen kaipaa lomaa kiireestä ja ns. Hypetyksestä! Suosittelen!
Pääseehän sitä takaisin joskus, jos siltä tuntuu.
Itsekin muutan toukokuussa maalle ja siellä aion pysyä koko kesän....
Sama juttu.
Tosin mua ärsyttää minäminäminä-ihmiset, draamakuningattaret, jotka puhuvat tauottomasti itsestään eivätkä näe eikä kuule muita. Heitä en tahdo kestää yhtään.
Siis olet Whatsappissa, instassa ja facessa? Ja valitat? Moni nuorikaan ei ole noissa.
Aah, en ole yksin! Olen pian 39v ja havahduin näihin samanlaisiin ajatuksiini hiljattain. Olen salaa nauttinut koronan suomasta rauhasta. En kaipaa vanhoja tuttavia enkä halua tutustua uusiin ihmisiin.
Tekisi mieli sanoa koko maailmalle, että "jättäkää minut rauhaan ikuisiksi ajoiksi". Oma perhe riittää ja kaipaan omien ajatusteni ääntä.
Yltiöpäisestä sosiaalisuudesta on tehty keinotekoinen pakko-ominaisuus. Oikeasti ihminen lajina ei kaipaa jatkuvaa sirkusta ympärilleen, vaan tasaista turvaa. Ne adrenaliinipiikit on säästetty pakenemiseen ja metsästykseen/taisteluun pakon edessä. On väärä luulo, että esim Italiassa ihmiset olisi supersosiaalisia, siellä kyllä asutaan tiheästi ja moikataan naapuria, mutta ei siellä olla jatkuvasti tyrkyttämässä ja pitchaamassa omia taitojaan hyvien verkostojen toivossa. Kyllä siellä aika riitaisaakin meno on.
Tuo on ihan normaali olotila. Mulla on erittäin sosiaalinen työ kahvilassa ja nautin siitä 5kk vuodessa. Loput 7kk ei kiinnosta nähdä juuri ketään. Paitsi koiria, kissoja ja kanoja. Ne ei puhu eikä ärsytä.
En osaa oikein sanoa. Minua energisoi olla ihmisten ilmoilla ja tykkään katsella toisia.
Aika normaalia älykkään ihmisen vanhentumista, tunnistan ihan samat jutut. Onneksi vielä siedän joitain ihmisiä.