Haluan luovuttaa
Ahdistaa. Mulla ei ole ketään. Yksinäisyyttä en jaksa enää ja olen niin väsynyt etten jaksa enää yrittää vain selviytyä. Tuntuu että olen pilannut kaiken ja karkottanut kaikki ihmiset ympäriltä. Niin ulkopuolinen olo etten kuulu mihinkään enkä varmaan ole ansainnutkaan mitään hyvää. Terapiaa yritin muttei siitä ole mitään apua. Kaikki on mustaa. Mies toivoi että puhuisin hänelle mutta kun lopulta uskouduin hänelle, hän näyttää etääntyvän. Näitä mustimpia ajatuksia en ole kertonut edes hänelle. Kaikki on solmussa.
Kommentit (4)
Älä luovuta.Hae lisää apua.Jokainen elämä on tärkeä,myös sinun.Tsemppiä,aurinko paista vielä!
Tämä on jo vuosien varrella toinen huono. Parempia aikoja on elämässä välillä ollut mutta myrkylliset epäonniset parisuhteet ajaa aina huonoon tilaan ihmisen. Ei jaksaisi enää selittää uudelle terapeutille kaikki asiat alusta ja todeta että terapeutti hymistelee hiljaa vieressä ja toteaa että eihän noin saa tehdä tai on sulla kyllä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo vuosien varrella toinen huono. Parempia aikoja on elämässä välillä ollut mutta myrkylliset epäonniset parisuhteet ajaa aina huonoon tilaan ihmisen. Ei jaksaisi enää selittää uudelle terapeutille kaikki asiat alusta ja todeta että terapeutti hymistelee hiljaa vieressä ja toteaa että eihän noin saa tehdä tai on sulla kyllä vaikeaa.
Suu auki ihminen. Jos terapeutti hymistelee ja lässyttää, sano siitä.
Myrkylliset parisuhteet - niille pitää tehdä jotain.
Anna mä arvaan - oletko joutunut lapsena väistelemään tarpeinesi ymmärtämätöntä ja kiinnostumatonta vanhempaa? Mä olen. Ja siitä seuraa tuollainen massiivinen vetäytymismanööveri aina, kun elämä potkii.
Opettele siitä pois, se tekee sinulle pahaa. Laita kampoihin ja tee valintoja. Vähitellen, pala palalta, syöt sen elefantin ja sanot päälle että röyh!
Suosittelen hae parempi/sinulle sopiva terapeutti jos et saanut apua vielä.