Muita takahikiän surkimuslukiosta hyvään yliopistoon päätyneitä, joita ihmetyttää pääkaupunkiseutulaisten lukiokilpailu?

Itsestä se menestyminen kiinni on, ei lukiosta.

Oma takahikiän lukio pärjäsi ainakin kasarilla valtakunnallisessa vertailussa erinomaisesti, L:n papereillä kävelin siihen yliopistoon mihin halusinkin.

Hassua, kun omallakin vuosikurssilla yliopistossa oli ihmisiä tosi pienistäkin kunnista. Toki oli myös niitä kolmen-neljän ryppäitä isommista kaupungeista, mutta aika lailla yliopistopaikat olivat menneet eri puolilta maata lähtöisin oleville.

Pitää päästä verkostoitumaan muiden eliittipentujen kanssa.

Mielenmaisemat ja kokemusmaailmat voivat olla erilaisia. Etenkin jos asuu pääkaupunkiseudulla, toisten alueella asuvien kesken on totta kai kilpailua, kun kaikki eivät voi päästä mieluisiin lukioihin. Onnistumisen tunne, haluamaansa lukioon pääsy, muihin ystävystyminen ja aikuiseksi kasvaminen ovat yleensä tärkeitä.

Voi muualtakin hyvin päästä eteenpäin, mutta elämänkokemus on erilaista.

Ja tästä on miten kauan aikaa? Koko yliopistoon pyrkiminenkin on muuttunut.

Eikä nämä keskiarvorajat lasten tai vanhempien syytä ole.

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Kyse on osin verkostoiden luomisesta. Jo lukioaikana solmitaan suhteita oikeisiin ihmisiin.

Opetus on Suomessa hyvää jokaisessa lukiossa. Mutta toki on niin, että ilmapiiri ja vertaistuki ja jopa vertaispaine vaikuttavat. Omaa motivaatiota on helpompi ylläpitää, kun kaikki muutkin ovat kunnianhimoisia.

Näistä syistä esimerkiksi vanhemmat tuuppivat lapsiaan näihin kouluihin.

Jep. Pienen maalaispaikkakunnan lukio, johon pääsi kaikki halukkaat. Kahta lukuunottamatta kaikki lukioluokkalaiseni ovat suorittaneet vähintään amk-tutkinnon. Maistereita, lisensiaatteja ja tohtoreita on suurin osa. Itsestä on kiinni millaiset paperit saa, ei hyviin papereihin mitään eliittilukiota tarvita. Yo-kirjoitukset on samat kaikille.

Sama trendi on ollut ko. lukion käyneillä vuosikausia, eli oma ikäluokkani ei ollut mitenkään erityistapaus.

Vierailija kirjoitti:

Mielenmaisemat ja kokemusmaailmat voivat olla erilaisia. Etenkin jos asuu pääkaupunkiseudulla, toisten alueella asuvien kesken on totta kai kilpailua, kun kaikki eivät voi päästä mieluisiin lukioihin. Onnistumisen tunne, haluamaansa lukioon pääsy, muihin ystävystyminen ja aikuiseksi kasvaminen ovat yleensä tärkeitä.

Voi muualtakin hyvin päästä eteenpäin, mutta elämänkokemus on erilaista.

Ei sekään ole huono asia, että vielä tuon ikäisenä näkisi muistakin yhteiskuntaluokista olevia nuoria, eikä "elitistyisi". Pienen kaupungin lukiossa ollaan kaikki samassa. No tietysti tuossa vaiheessa tapahtuu jo jako ammattikoululaisiin ja lukiolaisiin, mutta kuitenkin, ihmiskirjo varmasti erilainen kuin jossain 9,5:n keskiarvon lukiossa.

Ei Ressusta minnekään Lappeenrantaan lähdetä opiskeleen. Kilpailuhenki näes estää

Milloin tämä tapahtui? 80-90-luvulla? Nykyään näyttää jäävän osa asioista opettamatta jo peruskoulun puolella esim. matematiikassa, koska ei ehditä edetä riittävällä vauhdilla. Sitten pidetään niin helpot kokeet, että kaikki varmasti läpäisevät.

Lapsella oli huonotasoisessa yläkoulussa helppo 10 matematiikassa, läksyjä ei juuri koskaan, koska ehti tehdä ne jo tunnilla. Nyt kovatasoisemmassa lukiossa sitten onkin kova opettelu miten tehdään töitä opiskelun eteen.

Kaksi syytä.

1. Hyvien oppilaiden kannattaa tietenkin mennä hyvään lukioon, koska niitä on täällä tarjolla. Asiaa ei muuta se, että he pärjäisivät yhtä hyvin missä tahansa. Miksi olla käyttämättä parasta vaihtoehtoa?

2. Eliittilukioiden jälkeen ei ole oikein mitään. Ysin keskiarvolla ei niihin pääse, mutta ysin oppilaat eivät samalla tavalla kerrostu tiettyihin kouluihin. Mammoille ei riitä se, että heidän pilttinsä ovat kasin lukiossa. Se ei ole tarpeeksi erikoista.

Sama ilmiö tosin on voimissaan kaikkialla. Yli kasin oppilailla on hassu tapa lähteä jonnekin muualle kuin lähilukioon. Toimii sekä pk-seudulla että pienemmillä paikkakunnilla. Sitten se on ehkä puoli numeroa parempi lukio kuin se oma lähilukio, mutta ei vielä eliittilukio.

Mäkin pääsin peräkylän lukiosta sinne minne halusin. Mutta tyttöni joutuu kyllä miettimään minne hakee ja voi päästä. Lähilukioon ei pääse ja sitten kulkeminen pitää järjestää

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi syytä.

1. Hyvien oppilaiden kannattaa tietenkin mennä hyvään lukioon, koska niitä on täällä tarjolla. Asiaa ei muuta se, että he pärjäisivät yhtä hyvin missä tahansa. Miksi olla käyttämättä parasta vaihtoehtoa?

2. Eliittilukioiden jälkeen ei ole oikein mitään. Ysin keskiarvolla ei niihin pääse, mutta ysin oppilaat eivät samalla tavalla kerrostu tiettyihin kouluihin. Mammoille ei riitä se, että heidän pilttinsä ovat kasin lukiossa. Se ei ole tarpeeksi erikoista.

Sama ilmiö tosin on voimissaan kaikkialla. Yli kasin oppilailla on hassu tapa lähteä jonnekin muualle kuin lähilukioon. Toimii sekä pk-seudulla että pienemmillä paikkakunnilla. Sitten se on ehkä puoli numeroa parempi lukio kuin se oma lähilukio, mutta ei vielä eliittilukio.

Nyt tämä tuntuu tosi hassulta, mutta kun itse olin 20000 asukkaan kaupungin lukiossa, niin ne paikalliset "elitistit" lähti viereisen 30000 asukkaan kaupungin lukioon, koska se oli niin paljon fiinimpää! :)

Takahikiältä pikkuriikkisestä lukiosta professoriksi ulkomaille. Ihan mahdollista. Ja olen ollut todella kiitollinen tuosta omasta koululaitoksestani. Hyvin erilaisia nuoria, elämän kirjo näkyvissä. Antoi paljon paremmat eväät itselle kuin jostain hyvin pienestä homogeenisesta kuplasta olisi saanut. Ja kasvoin nuorena jalat maassa pää pilvissä- asenteeseen mikä auttanut huomattavasti paremmin elämässä eteenpäin kuin tasokkaampi matematiikan opetus tai kilpailullisempi opiskelijaseura olisi auttanut. Kuitenkin eteneminen elämässä on huomattavasti enemmän kiinni omista lahjoista ja hyvästä, terveestä itsetunnosta kuin nuoruuden oppilaitoksen tasosta.

Niihin "takahikiän" lukioihin menevät niin seiskan kuin kympinkin keskiarvolla peruskoulun käyneet. Sieltä siis löytyy aina muitakin opiskelumotivoituneita ja usein myös opiskeluryhmät saattavat olla pienempiä, opetus on näin henkilökohtaisempaa. 

Pääkaupunkiseudulla ja ehkä muissakin isoimmissa kaupungeissa on aina ollut ns. huippulukioita,  mutta lähilukiot muistuttivat aiemmin ehkä enemmän noita "takahikiän" lukioita, mentiin siihen omaan kouluun keskiarvosta riippumatta. Nykyään tilanne on kuitenkin mennyt vuosi vuodelta enemmän siihen, että lähilukiotkin ovat joko ns. ysin lukioita tai sitten seiskan. Koska välimatkat ovat lyhyet, ei noihin seiskan lukioihin juurikaan jää oppilaita, joilla keskiarvo riittää muualle, joten verrattuna pikkupaikkakuntien heterogeenisempiin kouluihin, niissä saattaa olla isoissa opiskeluryhmissä pelkästään nuoria, jotka juuri ja juuri ovat päässeet lukioon miettimään, mitäköhän sitä oikeasti haluaisi tehdä. Tämän takia niihin ei sitten hakeudu seuraavanakaan vuonna oppilaita, jotka pääsevät johonkin kasipuolen - ysin lukioon ja eriytyminen jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Pienen maalaispaikkakunnan lukio, johon pääsi kaikki halukkaat. Kahta lukuunottamatta kaikki lukioluokkalaiseni ovat suorittaneet vähintään amk-tutkinnon. Maistereita, lisensiaatteja ja tohtoreita on suurin osa. Itsestä on kiinni millaiset paperit saa, ei hyviin papereihin mitään eliittilukiota tarvita. Yo-kirjoitukset on samat kaikille.

Sama trendi on ollut ko. lukion käyneillä vuosikausia, eli oma ikäluokkani ei ollut mitenkään erityistapaus.

Tämän paikkakunnan isohkosta ja samalla ainoasta lukiosta näyttää lähtevän isoin joukko jonnekin muualle kuin yliopisto- tai edes amk-puolelle. Jossain oli julkaistu lista lukioittain mille tasolle jatko-opinnot suuntautuvat.

Hyvin olen elämässä pärjännyt maaseudun pienestä lukiosta kirjoittaneena. Nykyään akateemisessa asiantuntijatyössä ja asun suuressa kaupungissa. Lukion kävin 2000-luvun alussa.

En ihan ehkä ymmärrä mitä hienoa ”eliittilukioissa” on. Itsetunnolle teki hyvää opiskella tavallisessa lukiossa. Koin aina pärjääväni hienosti, ei ollut suoriutumispaineita ja myönteinen käsitys omista oppimistaidoista siivitti hienosti myös tien yliopistoon alalle, jota on vaikea päästä lukemaan. En käsitä mitä olisin hyötynyt siitä, että olisin käynyt lukiota tosi huippuälykkäässä porukassa. Todennäköisesti paineet olisivat olleet suuremmat ja käsitys itsestä opiskelijana ehkä negatiivisempi, jos olisin kolme vuotta vertaillut itseäni huippuoppilaisiin, jotka myös ovat erinomaisia.