Periytyykö kodin siisteyskäsitykset lapsille?

Lapsuudenkodissani kävi siivooja, minulla käy siivooja ja lapsillani käy siivooja, joten kyllä, siivouskäsitys on periytynyt.

EI. 

Ei periinny, se miten paljon osallistuu lapsena kotitöihin tuo valmiuksia.

Ei välttämättä. Huippusiistissä kodissa lapsuutensa viettänyt voi olla omassa asunnossaan hyvinkin suurpiirteinen siivouksen ja järjestyksen suhteen. Sama päinvastoin eli jos on elänyt sotkun keskellä lapsena, ei halua sellaista omassa kodissaan.

Näkisin tuon enemmän persoonaan liittyvänä asiana.

Kolme lasta.

Kyllä, ei, no miten tuon nyt ottaa

Kyllä ja sisustustajukin periytyy. Kyllä ne suttupyttyteinit tekee itselleen kauniit kodit. T: Neljän aikuisen äiti

Lapsuuden kauhukokemukset kaatopaikalla asumisesta ovat minulla johtaneet hyvin säntillisiin siivoustapoihin ja minimalismiin.

Ei periydy. Veljeni juuri tänään kertoi puhelimessa miten aikoo  kaakeleiden saumat puhdistaa, edellisestä kerrasta, kun oli jo kaksi kuukautta. Laittoipa kuvan siivousainepurkistakin, jota toimitukseen käyttää. Itse en ole ikinä pessyt kaakeleiden saumoja (enkä tiennyt, että siihen on erityistä pesuainettakin). Kaakelit (muutaman) pyyhin vessasta jouluna, kun sain jonkun ahaa-elämyksen, että sellaistakin voisi tehdä. Veljeni oli jo lapsena erittäin siisti ja säntillinen, täydellinen vastakohtani.

Kyllä minun mielestäni. Vanhempani ovat siistejä, laittavat tavarat paikalleen ja siivoavat heti jälkensä, ja tällainen olen myös minä.

Appivanhempani keräävät tavaraa pöytätasoille ja jättävät tavaroita lojumaan sinne tänne. Mieheni ja siskonsa ovat molemmat tällaisia. Miestä kehuakseni hän kylläkin on ahkerasti opetellut olemaan siistimpi. Ja minä taas olen opetellut olemaan hiukan rennompi siisteyden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kauhukokemukset kaatopaikalla asumisesta ovat minulla johtaneet hyvin säntillisiin siivoustapoihin ja minimalismiin.

Miehelläni myös näin. Anopin talo on kuin kaatopaikka, keittiön tasot täynnä mitä kuvottavimpia astiakertymiä ja muu huusholli hamtrattu täyteen silkkaa paskaa. Pöly lentää ja kirpparidunkkis haisee. Tällaista ollut aina. Mies on äärimmäisen hygieeninen ja siisti. Mitään ylimääräistä ei saa olla tai ahdistuu.

Ei välttämättä. Muistan kuinka ystäväni koti oli lapsuudessa aina todella siisti ja puhdas ja tavarat järjestyksessä mutta kun hän muutti miesystävän kanssa yhteen ja heille syntyi lapsi ja oli vielä pari isoa koiraa lemmikkeinä niin sotkua oli vaikka muille jakaa. En halunnut käydä kylässä kun joka paikka oli tahmea ja koko kämppä haisi. Turha edes yrittää minulle selittää ettei ehdi silloin siivota, kyllä ehtii kun on kotona eikä niitä elukoita ole pakko pitää jos siivoaminen on liian työlästä.