Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs ihmisvihakulttuuri uutta Suomessa
16.02.2021 |
Luin tuota tuntemattomille hymyilemisen keskustelua, ja tuli mieleen että aika huolestuttavaan suuntaan on kyllä menossa ainakin tämän maan sosiaalinen kulttuuri. Minun käsittääkseni vielä muutama vuosikymmen sitten oltiin paljon yhteisöllisempiä ja kohteliaampia muita ihmisiä kohtaan. Nykyään ihmiset kertovat vähän kuin ylpeänä itsestään, etteivät haluaisi olla missään tekemisissä toisten ihmisten kanssa, ja useat ihan ahdistuvatkin sellaisesta. Vieraan hymyyn ei vastata, koska "en ole itse onnellinen" tai on jotakin vastoinkäymisiä itsellä. Minun onnellisuuttani ja turvallisuuden tunnetta ainakin lisää se, että vieras ihminen näkee minut, ja välittää sen verran että viitsii hymyillä. Mitä muut olette mieltä tästä?
Kommentit (54)
Onko muut törmänneet tällaiseen ajatteluun, mitä aloituksessa sanotaan? Tai ajatteletteko itse niin ja miksi? Tuomitsetteko toisia mielellänne vai yritättekö mielummin ymmärtää muita näkökulmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä liittynee laajempaan trendiin, jossa kansainvälisestikin on tutkimuksissa todettu, että empatian määrä vähenee yhteiskunnissamme. Emme halua emmekä osaa asettua toisen asemaan samoissa määrin kuin ennen. Se näkyy kyllä kaikessa.
Heikko erilaisuuden sietokyky. Varsinkin nuorilla ei usein ole kykyä olla normaaleissa tilanteissa. Tekemisissä itsestään poikkeavien ihmisten kanssa.
Uutta? Ainahan tuollaista Suomessa on ollut. En koskaan muista, että missään päin oltaisiin hymyilty takaisin.
Miksi hymyilisin? Minä paskat piittaisin vaikka mokoma virnuilija kuolisi niille sijoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittynee laajempaan trendiin, jossa kansainvälisestikin on tutkimuksissa todettu, että empatian määrä vähenee yhteiskunnissamme. Emme halua emmekä osaa asettua toisen asemaan samoissa määrin kuin ennen. Se näkyy kyllä kaikessa.
Tämähän korreloi suoraan narsistisuuden ja psykopaattisten piirteiden kasvuun ja ihailuun.
Silti on myös iso lauma ihmisiä, jotka sanoutuvat kyynisyyden ja hyväksikäytön ilmiöistä irti. Vähemmistöistä puhutaan enemmän kuin ikinä, erilaisuus näkyy ja kuuluu. Se vaan, että osa tästä monimuotoisuuden juhlinnasta on hyvin pinnallista ja näennäistä, laumasieluista.
Empatiaa on myös vaikea tuntea selkeästi laskelmoivia uhriutujia kohtaan, vaikka nämä juuri tyypillisesti keuhkoavat sorrostaan ja syrjinnästään. Nämä luovat juuri epäluuloa sitä kohtaan kuka on aidosti huono osainen ja kuka vain filmaa. Huomionkerjääviä ja myötätunnon kalastelijoita on kuin markkinoilla konsanaan. Mihin tarinaan uskot?
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittynee laajempaan trendiin, jossa kansainvälisestikin on tutkimuksissa todettu, että empatian määrä vähenee yhteiskunnissamme. Emme halua emmekä osaa asettua toisen asemaan samoissa määrin kuin ennen. Se näkyy kyllä kaikessa.
Joka taas johtuu kasvavasta pahoinvoinnista/köyhyydestä joka luo rikollisuutta. Ihmiset on epäluuloisia varsinkin erilaisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme empaattisia, koska empatia on hyödyttänyt sekä yksilön että ryhmän selviämistä kautta historian. Empatia ei ole kadonnut geeneistämme minnekään, mutta nyky-yhteiskunnassa paremmin pärjäävät ne, joilla sitä on vähemmän, ja ne jotka ajattelevat muitakin saavat takkiinsa ajan kuluessa ja oppivat pakottamaan itsensä olemaan itsekkäämpiä.
Olen asunut samassa paikassa pääkaupunkiseudulla jo 30 vuotta enkä ole ainoa. Monet vastaan tulevat ihmiset ovat siis tuttuja tai ainakin puolituttuja (esim lasteni, jotka ovat jo aikuisia, entisten koulukavereiden tai kavereiden vanhempia, opettajia tms). Täällä on myös varsin rento ja mukava kaupunginosaryhmä Facebookissa. Asun isossa rivitaloyhtiössä, jossa on varsin tavallista olla kesäisin paljon omalla pihalla ja keväisin ja syksyisin taas kaikki asukkaat enemmän tai vähemmän kunnostavat pihojaan. Todella paljon tulee juteltua naapureiden kanssa. On ihan tavallista, että seinänaapuri lapioi lumet mun pihastani, jos ehtii ensin. Ja jos taas minä ehdin ensin, lapioin hänekin pihastaan. Taloyhtiön vanhustenkin pihoja käy muut naapurit lapioimassa.
En ole täällä juurikaan törmännyt ilmiöön, että ihmiset eivät vastaisi hymyyn. Alueelle muutavat uudetkin asukkaat alkavat varsin pian tervehtiä, vastata hymyyn ja tilanteen mukaan vaihtaa muutaman sanankin. Koiranomistajana tunnen vähintään alueen koirat, hyvin monien omistajienkin kanssa ollaan ainakin muutama sana vaihdettu.
Riippuu siis varmaan paikasta, missä asuu, sekä siitä, kuinka kauan on asunut samassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa paikassa pääkaupunkiseudulla jo 30 vuotta enkä ole ainoa. Monet vastaan tulevat ihmiset ovat siis tuttuja tai ainakin puolituttuja (esim lasteni, jotka ovat jo aikuisia, entisten koulukavereiden tai kavereiden vanhempia, opettajia tms). Täällä on myös varsin rento ja mukava kaupunginosaryhmä Facebookissa. Asun isossa rivitaloyhtiössä, jossa on varsin tavallista olla kesäisin paljon omalla pihalla ja keväisin ja syksyisin taas kaikki asukkaat enemmän tai vähemmän kunnostavat pihojaan. Todella paljon tulee juteltua naapureiden kanssa. On ihan tavallista, että seinänaapuri lapioi lumet mun pihastani, jos ehtii ensin. Ja jos taas minä ehdin ensin, lapioin hänekin pihastaan. Taloyhtiön vanhustenkin pihoja käy muut naapurit lapioimassa.
En ole täällä juurikaan törmännyt ilmiöön, että ihmiset eivät vastaisi hymyyn. Alueelle muutavat uudetkin asukkaat alkavat varsin pian tervehtiä, vastata hymyyn ja tilanteen mukaan vaihtaa muutaman sanankin. Koiranomistajana tunnen vähintään alueen koirat, hyvin monien omistajienkin kanssa ollaan ainakin muutama sana vaihdettu.
Riippuu siis varmaan paikasta, missä asuu, sekä siitä, kuinka kauan on asunut samassa paikassa.
Lisään vielä, että tämä ei ole mikään hienostoalue vaan meilläkin on täällä omat juoppomme, narkkimme ja kylähullumme.
Vierailija kirjoitti:
Uutta? Ainahan tuollaista Suomessa on ollut. En koskaan muista, että missään päin oltaisiin hymyilty takaisin.
En ole koskaan odottanut että kuka tahansa tuntematon vastaisi satunnaiseen hymyyni tai hyväntuulisuuteeni. Mitä tekemistä sillä on empatian tai ihmisvihan kanssa? Olisi kauhea elää jossain teennäisessä jenkkipositiivisuuden paineessa. Suomalaiset on keskimäärin jäyhiä pinnalta mutta tuon perusteella ei kannata mitään johtopäätöksiä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen asunut sekä savossa että Helsingissä. Ihan molemmissa paikoissa on inhottavia ihmisiä. Aloin joitakin vuosia sitten sairastella, vaikeita sairauksia mm. syöpä. Välillä kuljin rollaattorilla heikossa kunnossa ja olin tietenkin kalju ja huonovointinen. Ihmiset kiusasivat ja sanoivat pahasti ja. Esimerkiksi tulivat päälle niin pyörällä, autolla kuin kävellenkin. Metrossa ei annettu paikkaa jne. Kaupassa kun kuljin kaljuna minua halveksuttiin ja päälleni tultiin. Minulla meni luotto ihmiskuntaan ja nyt olen ihmisvihaaja. Ennen olin ystävällinen ja kiltti. Opin kyynärpäätaktiikan. En auta enää ketään.
Korona-aika pahentaa ihmisvihaani, olen riskiryhmää ja monet eivät välitä varoa levittämästä tautia. Olen erakoitunut enkä oikeastaan halua enää olla ihmisten kanssa enää tekemisissä.
Tämä uusi ajattelumalli on tulossa maailmalta meille, siinä ihmiset jaetaan eri porukoihin ihonvärin, seksuaalisuuden ja muiden muuttamattomien ominaisuuksien mukaan. Se on naamioitu hyvää tarkoittavaksi, mutta käytännössä tekee vain juuri sen, että jakaa ihmisiä heimoihin ja luo jännitteitä. Yksilöllisyyden sijasta katsellaan toisiamme jonkun ryhmän edustajana ja se ei ole koskaan hyvä tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa! Olisiko hymyilevä murhuri, ricekari, varas, tms. työtoimintansa touhussa parempi kuin normaali hymyilemätön tai muuten lahjomaton, teeskentelemätön ja ilman feikkifasadia, mutta ei sentään rikollinen?
En nyt ymmärrä miksi pitäisi hymyillä ilman syytä. Sano vaikka jotain, että on syytä hymyillä.
Kerro parempia vitsejä? Hymyilemättömyys ei ole mitään "ihmisvihaa", kuten ei sekään, ettei esim. nai tai hymyssä suin vaikka väkisin, väsyttämällä ja vastustuksesta huolimatta, kiksauta ihan jokaista vastaantulijaa. ;)
"Ulkomaalaiset hymyilee niin lempeästi, miksi suomalaiset ei ole sellaisia?" - Koska kaikkien ei ole pakko olla samanlaisia. Ja Suomessa ollaan ystävällisiä ystäville, ei täällä kaiken maailman kaupustelijoita ja muita tarinaniskijöitä pidetä heti ystävällisinä vain koska he puhuvat minulle.
Sitä mieltä, että sinä ja kaltaisesi lipevien limanuljaskoiden tekohymyihin lankeavat, pelkkää pönötystä ja pintaa näkevät, liian helposti vietävissä olevat helppoheikkireppanat olette tekin itseriittoisia tyhjiä tolloja.
Muuttaisitte muutkin itsenne kaltaisiksi ja vetäisitte lokaan mukananne, hyvin itsekästä kuule sekin. Miksi te holier-than-thou hämärähyypiöt ette hyväksy erilaisuutta ja miksi juuri se teidän hymy/"hymy" olisi paras, ylivertainen ja pahimmillaan ainut sallittu kulttuuri ja muut väärät tulisi puhdistuksilla siivota/kitkeä pois?
Vierailija kirjoitti:
"Ulkomaalaiset hymyilee niin lempeästi, miksi suomalaiset ei ole sellaisia?" - Koska kaikkien ei ole pakko olla samanlaisia. Ja Suomessa ollaan ystävällisiä ystäville, ei täällä kaiken maailman kaupustelijoita ja muita tarinaniskijöitä pidetä heti ystävällisinä vain koska he puhuvat minulle.
Niillä ulkomaalaisilla tai keillä vain hymyilijöillä voi olla kyseenalaiset tarkoitusperät. Älä luota äläkä lankea.
Pahan kierre ei yleensä johda hyvään.