Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs ihmisvihakulttuuri uutta Suomessa
16.02.2021 |
Luin tuota tuntemattomille hymyilemisen keskustelua, ja tuli mieleen että aika huolestuttavaan suuntaan on kyllä menossa ainakin tämän maan sosiaalinen kulttuuri. Minun käsittääkseni vielä muutama vuosikymmen sitten oltiin paljon yhteisöllisempiä ja kohteliaampia muita ihmisiä kohtaan. Nykyään ihmiset kertovat vähän kuin ylpeänä itsestään, etteivät haluaisi olla missään tekemisissä toisten ihmisten kanssa, ja useat ihan ahdistuvatkin sellaisesta. Vieraan hymyyn ei vastata, koska "en ole itse onnellinen" tai on jotakin vastoinkäymisiä itsellä. Minun onnellisuuttani ja turvallisuuden tunnetta ainakin lisää se, että vieras ihminen näkee minut, ja välittää sen verran että viitsii hymyillä. Mitä muut olette mieltä tästä?
Kommentit (54)
Keskustelun aloittaja on varmasti niitä jotka isoooooon ääneen vonkuvat sitä kuinka koronan vuoksi etätöissä on niiiiin yksinäistä. Minä nautin siitä. En kaipaa avokonttoriin. En halua että tulet lähelle. Kaikki ei siitä pidä.
Selittää vonkujat: Jos se on niin kamalaa tehdä töitä etänä, miksi nämä samat vonkujat pitävat Teams kokouksissa kuitenkin kameran aina kiinni, eivätkä silloin halua nähdä ketään....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali kohteliaisuus on asia erikseen, mutta ei kenelläkään ole velvollisuutta hymyillä toiselle koska siitä tulee "turvallinen ja mukava fiilis". Ettekö käsitä olevanne patologisen ihmisriippuvaisia, mielisairaitakin? Ei kukaan syntynyt teitä viihdyttääkseen!
Vierailija kirjoitti:
Persujen oikeus sananvapauteen on tuonut tämän silkan pahuuden. Pääasia niille että saavat porukalla öyhöttää.
Eikö toi jatkuva ulina ala käymään ittelles jo raskaaksi. Joka stanan ketjuun jaksat öyhöttää. Keksi persuhullu jotain uutta välillä.
Vierailija kirjoitti:
Niin moni levittää pahuutta nykyisin. On feministejä, metoota, vihreitä ja muuta miesvihaa.
Naisia vain pitäisi saada vapaasti kuten ennenkin ahdistella, alistaa ja alentaa, muuten yhyyuliuli miesvihaa!
Todennäköisesti olemme sosiaalisempia kuin ennen ja myös erilaisuuden sietokyky on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa paikassa pääkaupunkiseudulla jo 30 vuotta enkä ole ainoa. Monet vastaan tulevat ihmiset ovat siis tuttuja tai ainakin puolituttuja (esim lasteni, jotka ovat jo aikuisia, entisten koulukavereiden tai kavereiden vanhempia, opettajia tms). Täällä on myös varsin rento ja mukava kaupunginosaryhmä Facebookissa. Asun isossa rivitaloyhtiössä, jossa on varsin tavallista olla kesäisin paljon omalla pihalla ja keväisin ja syksyisin taas kaikki asukkaat enemmän tai vähemmän kunnostavat pihojaan. Todella paljon tulee juteltua naapureiden kanssa. On ihan tavallista, että seinänaapuri lapioi lumet mun pihastani, jos ehtii ensin. Ja jos taas minä ehdin ensin, lapioin hänekin pihastaan. Taloyhtiön vanhustenkin pihoja käy muut naapurit lapioimassa.
En ole täällä juurikaan törmännyt ilmiöön, että ihmiset eivät vastaisi hymyyn. Alueelle muutavat uudetkin asukkaat alkavat varsin pian tervehtiä, vastata hymyyn ja tilanteen mukaan vaihtaa muutaman sanankin. Koiranomistajana tunnen vähintään alueen koirat, hyvin monien omistajienkin kanssa ollaan ainakin muutama sana vaihdettu.
Riippuu siis varmaan paikasta, missä asuu, sekä siitä, kuinka kauan on asunut samassa paikassa.
Mutta kun maalaiset luulevat että pk-seudulla ollaan tylyjä ja töykeitä eikä tervehditä naapuria...ja koiratkin muka kärsivät koppiasunnoissa...
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa! Olisiko hymyilevä murhuri, ricekari, varas, tms. työtoimintansa touhussa parempi kuin normaali hymyilemätön tai muuten lahjomaton, teeskentelemätön ja ilman feikkifasadia, mutta ei sentään rikollinen?
Heh. Taas tuo suomalaisille tyypillinen ihme oletus, että jos hymyilee, on kiero, huijari, tahtoo jotain...jäyhä on mukamas reilu ja rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa! Olisiko hymyilevä murhuri, ricekari, varas, tms. työtoimintansa touhussa parempi kuin normaali hymyilemätön tai muuten lahjomaton, teeskentelemätön ja ilman feikkifasadia, mutta ei sentään rikollinen?
Tilastojen mukaan väkisinmakaajat ovat usein uhreilleen entuudestaan tuttuja, joten se "turvallisuuden tunne, me-henki lässynläähumpuuki" on todellisuudessa falski ja petollinen, kelmien taitavaa manipulointia.
kun katsoo esim. "köyhiin" liittyvia kmmentteja, tahji ontaa muutakin, ei voi kuin ihmetelläsitä tyhmyyden pohjaa joka korvien välissäjyllää. mutta kun annetaan vähän napakkaa vastusta, johan kakka housuu vilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa! Olisiko hymyilevä murhuri, ricekari, varas, tms. työtoimintansa touhussa parempi kuin normaali hymyilemätön tai muuten lahjomaton, teeskentelemätön ja ilman feikkifasadia, mutta ei sentään rikollinen?
Heh. Taas tuo suomalaisille tyypillinen ihme oletus, että jos hymyilee, on kiero, huijari, tahtoo jotain...jäyhä on mukamas reilu ja rehellinen.
Heh heh, suorastaan vaarallinen ja naivi ihmeoletus se on nimenomaan toisinpäin.
Luulo ei ole tiedon väärti - mihinkään suuntaan. Parempi katsoa kuin katua. Ei vara venettä kaada ja silleen.
Vierailija kirjoitti:
Normaali kohteliaisuus on asia erikseen, mutta ei kenelläkään ole velvollisuutta hymyillä toiselle koska siitä tulee "turvallinen ja mukava fiilis". Ettekö käsitä olevanne patologisen ihmisriippuvaisia, mielisairaitakin? Ei kukaan syntynyt teitä viihdyttääkseen!
Erittäin hyvin sanottu. Eikä taida käydä pienessä, kapeassa ja ahteessa mielessä, että muut taas vastaavasti haluaisivat olla rauhassa tällaisilta raskailta riippakiviltä, joita muiden täytyisi alati virnuillen hauskuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilen mielelläni tuntemattomille ja vaihdan vaikka muutaman sanankin, mutta lähipiirissäni en ihmisiä kestä.
Itse mietin niin, että jos vaikka jossain lenkkipolulla tai käytävällä tulee tuntematon vastaan, niin se hymy on vähän kuin tervehdys, ei sitä sen kummemmin mieti. Ei tietty ole pakko tervehtiä, eikä hymyilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on pirun itsekästä, että jotkut ihmiset kehtaavat haluta elää omannäköistään elämää, ap:lta kysymättä.
Tämä ketju jotenkin todisti aloittajan väitteen oikeaksi... :/
Aloittajana haluan vielä mainita, että itse ihan pohtimisen vuoksi, (en hymyilemättömien tai muidenkaan tuomitsemiseksi!) tällaista lähdin kyselemään. Arvasin että siellä on monenlaisia näkökulmia ihmisillä ja kaikki ovat minulle mielenkiintoisia.
http://www.internationalskills.net/?p=1193
Hymyllä on eri kulttuureissa muitakin merkityksiä, huom. ei pelkästään positiivisia.
Kyllä olen huomannut. Uskon että hyviä ja terveitä ihmisiä löytyy paljon, mutta huonoa ainesta on enemmän kuin ennen. Huono ihmisaines myös viihtyy täällä palstalla.
Esim. aloitukseen työkaverille juttelusta tulevat heti ilmoittautumaan joukolla kaikki jotka eivät osaa/pysty jutella mitään, vaan voivat puhua vain suoraan työhön liittyviä asioita, ja mieluiten eivät niitäkään. Eivät edes ymmärrä että ovat itse sairaita/rajoittuneita, vaan nokka pystyssä haukkuvat ihmisiä jotka osaavat puhua muille. Tosin tuskin kovin moni heistä käy töissä..
Tai mikä tahansa lapsiin liittyvä, tulee sairaita kommentteja ja lasten nimittelyä ties miksi, vanhempien haukkumista, ja tietenkään kukaan koskaan ei aio auttaa ketään missään ikinä. Kuolkaa pois vaan, minä palstailen nyt av:lla.
Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että pitäisi olla jokin syy hymyillä. Kun lähden täältä lähiöstä käymään stadissa, en mä stadissa hymyile jokaiselle vastaantulijalle. Muutenhan sitä saisi olla virne naamallaan koko ajan, kun vastaan tulee jatkuvasti ihmisiä. Kotinurkilla - vaikka ihan jokainen vastaantulija ei olekaan edes naamatuttu - vastaan tulee pääasiassa samassa lähiössä asuvia ihmisiä. Yhteisöllisyttä on siis, että asumme kaikki samassa lähiössä. Ei ole kuitenkaan tarvetta ruveta kaveeraamaan tai ystävystymään vaan ainoastaan osoittaa, että olen nähnyt sut ennenkin ja kiva nähdä taas. Tietysti vastaan voi tulla joku, joka on vain täällä käymässä. Kyläilemässä tms. Mutta harvoin sellainen ihminen tulee kovin usein vastaan, paitsi jos on jonkun naapurin läheinen.
En tiedä muista, mutta mä ainakin koen oloni jollain tavalla turvallisemmaksi, kun vastaan tulee tutun näköisiä ihmisiä. Siis vaikka en tietäisikään heistä muuta kuin että asuvat samassa lähiössä. Ei mun tarvitse edes tietää, missä päin täällä he asuvat. Kai siinä on jotain alkukantaista heimolaisuutta tai me-henkeä. Lauma ihmisiä, jotka ovat päättäneet asettua asumaan samalle alueelle.
- Nro 11 -