Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs ihmisvihakulttuuri uutta Suomessa
16.02.2021 |
Luin tuota tuntemattomille hymyilemisen keskustelua, ja tuli mieleen että aika huolestuttavaan suuntaan on kyllä menossa ainakin tämän maan sosiaalinen kulttuuri. Minun käsittääkseni vielä muutama vuosikymmen sitten oltiin paljon yhteisöllisempiä ja kohteliaampia muita ihmisiä kohtaan. Nykyään ihmiset kertovat vähän kuin ylpeänä itsestään, etteivät haluaisi olla missään tekemisissä toisten ihmisten kanssa, ja useat ihan ahdistuvatkin sellaisesta. Vieraan hymyyn ei vastata, koska "en ole itse onnellinen" tai on jotakin vastoinkäymisiä itsellä. Minun onnellisuuttani ja turvallisuuden tunnetta ainakin lisää se, että vieras ihminen näkee minut, ja välittää sen verran että viitsii hymyillä. Mitä muut olette mieltä tästä?
Kommentit (54)
Miks HEMMETISSÄ pitäisi hymyillä jollekin ventovieraalle, tuikituntemattomalle vastaantulijalle .. !?!?!? Kun kuljen menojani, minä todellakin KULJEN menojani, eikä voisi vähempää kiinnostaa vastaantulijat, jotka ovat täysin ventovieraita minulle .. Voi Jeesus Per .. teitä pakkomielteisiä !!! 😂🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan hymyile tuntemattomille. Ja pidän tosi kummallisena sitä kun joku tuntematon vastaantulija tervehtii tai hymyilee eli kuten minä sen näen virnuilee.
Onhan se ihan selvää, että jakamalla hyvää muille luovut periaatteessa jostain minkä voisit valjastaa oman hyvinvointisi edistämiseksi. On sitten kyse ajasta minkä käytät naapurin auttamiseen (voisit olla tienaamassa rahaa) tai jostain välineestä minkä lainaat naapurille (jos tulee kolhu, jälleenmyyntiarvo laskee). Samoin kynnys arjen hyväntekeväisyyteen nousee (tarjotaan naapurille pullakahvit), sillä nämä rahat olisivat vuodessa X voineet nousta Y korkoa ym. Mitään epämiellyttävyyttä ei siedetä, koska se kaikki on näennäisesti meidän hyvinvoinnistamme pois, mikä on nykyään suorastaan rinnastettavissa henkiseen väkivaltaan. Minäminäminä ja minun hyvinvointini maksimointi joka paikassa. Samalla menetämme ympäriltämme yhteisön, yhteenkuuluvuuden, turvallisuuden ja merkityksellisyyden tunteet. Nämä laskevat hyvinvointiamme paljon enemmän, kuin mitä naapuriavussa "häviämme".
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan hymyile tuntemattomille. Ja pidän tosi kummallisena sitä kun joku tuntematon vastaantulija tervehtii tai hymyilee eli kuten minä sen näen virnuilee.
Varmaan oot niitä ihme möllejä jotka möllöttää vastaantulevaa silmiin mutta ei silti hymyile tai tervehdi, vaikka se toinen tekis aloitteen😂 Ite kun kuljen ihmisten ilmoilla hymyillen, niin kyllä 99 % hymyilee takaisin. En tajua mikä on ongelma
Vierailija kirjoitti:
http://www.internationalskills.net/?p=1193
Hymyllä on eri kulttuureissa muitakin merkityksiä, huom. ei pelkästään positiivisia.
On tunnistettu 19 eri hymytyyppiä, joista 6 on "onnellisuushymyjä" ja 13 negativiisia hymyjä.
https://www.bbc.com/future/article/20170407-why-all-smiles-are-not-the-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutta? Ainahan tuollaista Suomessa on ollut. En koskaan muista, että missään päin oltaisiin hymyilty takaisin.
Ainakaan 60-luvulla ja 70-luvulla ei hymyilty. 80-luvusta en enää ole varma. Olin lapsi 60- ja 70-luvulla ja muistan, että ihmiset kulkivat kaupungin kaduilla kuin ilmeetön naamio kasvoillaan. Oliko 90-luku sitten jonkinlaista vapautumisen aikaa. Tuntemattomille hymyileminen tuli kai ulkomailta, kun ihmiset alkoivat matkustaa enemmän maan rajojen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan hymyile tuntemattomille. Ja pidän tosi kummallisena sitä kun joku tuntematon vastaantulija tervehtii tai hymyilee eli kuten minä sen näen virnuilee.
Varmaan oot niitä ihme möllejä jotka möllöttää vastaantulevaa silmiin mutta ei silti hymyile tai tervehdi, vaikka se toinen tekis aloitteen😂 Ite kun kuljen ihmisten ilmoilla hymyillen, niin kyllä 99 % hymyilee takaisin. En tajua mikä on ongelma
Joissain kulttuureissa vieraille hymyilemistä pidetään kummallisena ja epäilyttävänä. Toisissa kulttuureissa se kuuluu hyviin tapoihin. Voi valita itselleen sopivan tulkinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ketään vastaan mitään ja olen kohtelias ja ystävällinen. Mutta välttelen ihmisiä mielelläni. Olen erakkomainen.
Pari viikkoa sitten, kun tuntematon ihminen hymyili minulle, sain kuunnella vaikka kuinka kauan ma mun tylsiä juttuja, ja sitten hän anteliaasti tarjosi puhelinnumeroaan, jotta voisimme tavata myös vapaa-ajalla.
Olin töissä, joten en kehdannut olla töykeä. Muuten en olisi juuttunut siihen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tietyn sukupuolen edustajien edustajien hymyily erään tietyn ihmisryhmän jäsenille on tulkittavissa kutsuksi seksuaaliseen kanssakäymiseen ja siitä varoitellaankin jo nykyään. Mutta koska ei saa mainita keille ei kannata hymyillä ja katsoa silmiin, eikä myöskään keiden ei kannata tätä kyseiselle ryhmälle tehdä niin tämä tapa koskee nykyään kaikkia suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu vähän samalta. Näin korona-aikaan on tullut todella paljon kommentteja siitä kuinka mikään ei omassa elämässä ole muuttunut ja ylpeänä sanotaan ettei mitään tai ketään kaipaisikaan. Ollaan niin introvertteja ettei ytäviäkään tarvitse nähdä kuin kerran vuodessa ja se on ihan hyvä. Hyvä juttu sulle, mutta ei tuollainen ole läheskään kaikille mitään normaalia, eikä tarvitse ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittynee laajempaan trendiin, jossa kansainvälisestikin on tutkimuksissa todettu, että empatian määrä vähenee yhteiskunnissamme. Emme halua emmekä osaa asettua toisen asemaan samoissa määrin kuin ennen. Se näkyy kyllä kaikessa.
Linkki tutkimuksiin?
Ventovierasta ihmistä on vaikea huijata. Ja ihmisen lähipiiriin ei juuri pääse ollessaan jäyhä ja vaikeasti lähestyttävä. Että laskee siitä.