Lue keskustelun säännöt.
Onko teille koskaan käynyt niin, että erittäin kovan kivun takia tajunnantaso alentuu?
15.02.2021 |
Minulle on käynyt niin, että erittäin kovan fyysisen kivun takia tajunnantasoni alentui normaalista. Esim. tunsin kuinka silmät muljahtelivat ja luomet painuivat koko ajan kiinni. Pääni retkotti, vaikka samalla muu keho oli jännittynyt kivun takia. Mielessä oli kaaos siten että ajatukset olivat pelkkiä fragmentaarisia irrallisia pätkiä, esim. laulun sanoja, joitain yksittäisiä toistuvia sanoja ja lauseen osia, muistikuvia, pätkiä mainoksista jne. Vähän samanlaisia kuin joskus juuri ennen nukahtamista. Hetkittäin tavallaan havahduin reaalitilanteeseen ja ihmettelin tajunnantilaa jossa olin.
Kun kipu lähti pois, tajunnantaso normalisoitui saman tien ja mielensisältö oli taas koherenttia.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Selitin töissä kädet heiluen jotain juttua, ja käsi osui vahingossa pöydänreunaan. Osui ihan suoraan hermoon ja sattui niin, että silmissä sumeni ja pyörtyä kupsahdin lattialle.
Ei onneksi ollut yhtään noloa, ei. :'D
Menkkakipujen takia olen aikoinaan pyörtynyt muutamia kertoja
Endometrioosin takia olen mm. pyörtynyt portaissa. Ihanaa olla nainen!
Menkkakivut. Nykyään olen aina ihan "pilvessä" menkkojen aikana kun alan syödä kipulääkkeita kun ekat merkit tuntuu ja lopetan vasta monen päivän kuluttua :D Ne kivut ei mee ohi kun kerran pääsevät päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Synnytyksessä
Minulla myös. Olin ulkoisesti normaali mutta muisti meni. Kipu alkoi niin äkkiä kalvojen puhkaisun (ja käynnistyslääkkeen lisäämisen?) jälkeen, etten edes itseä älynnyt pyytää epiduraalia. Kätilö kysyi että haluatko epiduraalin. Vastasin kyllä. Seuraava mielikuva on kun lääkäri esittäytyy selän takana, mutta en koskaan katsonut häntä joten en tiedä miltä hän näytti. Tuskin hän oli oven takana odottamassa, en tiedä kauanko hänen tulonsa, kesti. Minulta kysyttiin ymmärränkö mitä tapahtuu. Vastasin kyllä. En osaa sanoa minkälaista kipua koin, koska se ei ollut kipua vaan jonkinlainen kokovartalokuolemanpelko.
Ei. Olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, murtanut käden, ollut kuolemanportilla puhjenneen umpilisäkkeen takia, mutta taju ei ole koskaan ollut lähelläkään lähtöä kivun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäessä x3 olen ensin yrjönnyt kivusta ja sen jälkeen on alkanut tajunnantaso laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös on kovat kuukautiskivut ja huomaan, koska pyörtyminen on lähellä: verenpaineet romahtaa, silmissä sumenee, nousee kylmä hiki. Onneksi nykyisin on melko toimiva kipulääkeyhdistelmä, kunhan muistan ottaa ne ajoissa.
Kova migreenikohtaus vie joskus tajun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo.. Kuukautiskivut ei ole varmaan nyt niitä kovia kipuja mitä tässä haetaan. Ne on kuukautiskipuja, ei mitään oikeasti helvetillistä kipuja
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo.. Kuukautiskivut ei ole varmaan nyt niitä kovia kipuja mitä tässä haetaan. Ne on kuukautiskipuja, ei mitään oikeasti helvetillistä kipuja
Kuukautiskivut ovat joillekin oikeasti helvetillisiä kipuja. Paska provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kivun takia mutta kipulääkkeet lähestulkoon vei henkeä, en sietänyt sairaalassa annettuja huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Synnytyksessä
Minulla myös. Olin ulkoisesti normaali mutta muisti meni. Kipu alkoi niin äkkiä kalvojen puhkaisun (ja käynnistyslääkkeen lisäämisen?) jälkeen, etten edes itseä älynnyt pyytää epiduraalia. Kätilö kysyi että haluatko epiduraalin. Vastasin kyllä. Seuraava mielikuva on kun lääkäri esittäytyy selän takana, mutta en koskaan katsonut häntä joten en tiedä miltä hän näytti. Tuskin hän oli oven takana odottamassa, en tiedä kauanko hänen tulonsa, kesti. Minulta kysyttiin ymmärränkö mitä tapahtuu. Vastasin kyllä. En osaa sanoa minkälaista kipua koin, koska se ei ollut kipua vaan jonkinlainen kokovartalokuolemanpelko.
Olen joskus miettinyt että sainkohan tuossa tilanteessa elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoaksi jääneen paniikkikohtauksen. Te jotka olette saaneet paniikkikohtauksen, tuntuuko se siltä kuin koko olemus olisi sietämättömän hirveän tunteen vallassa? Synnytyksen jälkeen ajattelin ihan tosissani että nyt tiedän miltä tuntuu teloitusryhmän edessä seisovasta, silloin se tuntui relevantilta vertaukselta kuvailemaan sitä kauhun tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäessä x3 olen ensin yrjönnyt kivusta ja sen jälkeen on alkanut tajunnantaso laskea.
Näin mullakin. Ensin oksentelua ja näkö alkoi sumentua ja meni ns putkinäöksi. En pystynyt kohdistamaan katsettani ja ympäröivä maailma muuttui sellaiseksi ns heiluvaksi. Kysyin kätilöltä mitä mulle oikein tapahtuu ja hän vastasi; ”Ei mitään hätää, sinulla on vain päässyt kipukynnys ylittymään.”
Kuuk.kivut, mieshormonia elimistössä syynä. Tai jos lääkkeen vaikutus viipyy tai apteekista loppu oikea lääke. Laitan pahimmat (aiemmin): 1. Sumeneminen tai meinaa pyörtyä. 2. Kiduttuu, kipu. 3. Nopeatahtinen hengitys jota ei voi säädellä kivun ja shokin vuoksi (edes harjoituksella), pelkää happimyrkytystä. Ei paniikkihyperventilaatio, ei paniikkihäiriö, voi olla rauhallinen sisäisesti. 4. Käsivarsista /käsistä lähti kerran tunto melkein kokonaan, kihelmöi ensin, kunnes tunto palasi. Meinasi mennä lattialle jo makaamaan jos happimyrkytys ja kipushokki korjaa. 5. Kipushokki. 6. Melko varmasti joku verenpaineen muutos ja kalpeus, hikoilu. 7. Tuijottava katse, kidutettu tuijottaa eteen tai ylös. Silmät kiinni se olisi vaikeaa, vaikka haluaisi laittaa ne kiinni. Vaikka luulisi olevan päin vastoin. 8. Vatsaoireet. 9. Tilan aiheuttama uupumus (sen jälkeen) ja lääkeuupumus.
Lisään että suosittelen krampeista kärsiville magnesiumia jo ennen kuuk. alkua. Eri asia auttaako tai miten.
Synnytyksessä minäkin, kaikki pimeni hetkeksi ja heräsin kuin painajaisunesta silmät kauhusta ammollaan ( kätilö kertoi).
Olen menettänyt tajuntani kivun takia. Kyllä niin käy kaikille, jos kipu on tarpeeksi kova.