Lue keskustelun säännöt.
Jos pariskunnalla on selkeä tuloero, niin miten mielestäsi menot pitäisi jakaa
14.02.2021 |
Tarkoituksena siis se, että molemmat pariskunnan osapuolet kokevat tulevansa kohdelluksi reilusti. Että varakkaampi osapuoli ei koe, että hän joutuu aina maksamaan kaiken , mutta myös niin että vähävaraisempi ei joudu venyttämään jokaista senttiä ja/tai aina anelemaan rahaa puolisoltaan.
Kommentit (71)
Me maksetaan tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtää 70% tuloistaan yhteiselle tilille, jolta hoidetaan yhteiset kulut. Molemmille jää 30% omista tuloista ns. omiin juttuihin. Minä olen tuo paremmin tienaava ja itse olen kokenut tämän ihan toimivana. Käsittääkseni kumppani on ihan tyytyväinen myös, ei meillä ainakaan rahasta riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoitaa perheen raha-asiat, ei tule mitään sekaannuksia, ja nainen voi keskittyä omaan puuhailuunsa.
Me maksamme tulojen suhteessa, eli vaimo maksaa 25% ja minä 75%. Se tasaa elintasomme aika lailla samaksi, koska minulla on asuntolainaa tosin kuin vaimolla.
Ihan itse sovitte keskenänne tilanteen mukaan! Meillä ruoka- ym. ostokset puoliksi, asumme erillämme, joten maksamme omat kulumme niiltä osin. Yhteiset muut ostot puoliksi. Tosin tulomme ovat melko samaa luokkaa...
Eletään sen elintason mukaan johon pienituloisemmalla on varaa. Rikkaampi voi säästöön jäävät rahansa vaikka lahjoittaa köyhille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu suhteen laadustakin - eri asia, jos kyseessä on yhteen juuri muuttaneet opiskelijat, kuin vaikka lapsiperhe, tai esim. vanha aviopari, josta toinen pitkällä sairaslomalla tai vaikka täysin vailla tuloja.
Kaikki varat ja tulot menevät yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki menot. Jos toinen on säästäväisempi kuin toinen, niin säästäväisen omalle tilille siirretään kuukausittain tietty, yhdessä sovittu summa. Meillä oli näin ehkä 30 vuotta. Mutta siltä varalta, kun toinen kuolee ja tuo yhteinen tili menee perikunnalle ja leski jäisi ilman käteisvaroja perinnönjakoon asti, teimme kummallekin omat tilit, joita käytämme aika "yhteisesti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuvaiheessa molemmat vastaa omista menoista, yhteenmuuton jälkeen isompituloinen maksaa enemmän ja lasten tulon jälkeen yhteinen tili. Ei sen vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies maksaa ihan kaikki yhteiset menot, koska on todella varakas. Tämä järjestely on toiminut erittäin hyvin, joten voin elää onnellista ja huoletonta elämää:)
Sillä tavalla kuin pariskunnan osapuolet itse parhaaksi näkevät. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, joka sopii kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin maksaa euroissa tasan saman määrän, ei kaupassakaan tuotteen hinta riipu ostajan tuloista vaan on sama kaikille.
Nainen luonnollisesti miehelleen alamaisena maksaa kaiken ja tämä ei riipu ansiotasosta
vaan periaatteesta.
Mikäli naisella on pienipalkkainen työ, sitten on vaan otettava osa-aikainen työ/töitä, jotta
luomakunnan kruunun ei tarvitse rasittaa itseään.
Naisen on kuitenkin huolehdittava, että energiaa jää myös herran mielihalujen tyydyttämiseen.
Miehen tehtävä on visualisoida ja filosofoida tulevaisuuden linjauksia velvollisuuksien kahlitsematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset rahat, mutta ei yhteistä tiliä. Ei ikinä lasketa kumpi on maksanut minkäkin verran mistäkin. Toiminut yli 20 vuotta eikä koskaan ole tarvinut riidellä rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Harvoin kai ongelmia tuleekaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Mutta entäs jos toinen haluaisi harrastaa jotain kallista ja toinen viihtyisi kotosalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Harvoin kai ongelmia tuleekaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Mutta entäs jos toinen haluaisi harrastaa jotain kallista ja toinen viihtyisi kotosalla?
Luulisin että tuossa tapauksessa voisi olla ex pari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Harvoin kai ongelmia tuleekaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Mutta entäs jos toinen haluaisi harrastaa jotain kallista ja toinen viihtyisi kotosalla?
Asioista täytyy neuvotella. Sopia säännöt sen suhteen voiko yhteisen talouden varoja käyttää harrastuksiin ja mihin harrastuksiin jos voi. Raha toki tuo aina myös mahdollisuuden valtaa mutta jos sitä valtaa käyttää on aina myös se vaara että parisuhde loppuu. Itse en hyväksy parisuhteessa vallankäyttöä ja en sen paremmin sitä että maksataisin puolisolla kalliin harrastukseni kuten en sitäkään että vaatisin eri elintasoja perheessä vain sen vuoksi että minulla on enemmän rahaa.
Jos pariskunnalla on selkeä tuloero, niin kannattaa alun alkaenkin miettiä, että millaista yhteistä elämää halutaan elää.
Minusta lähtökohta on 50/50 (ei tulojen mukaan vaan todellakin puoliksi). Jos toinen kuitenkin haluaa korkeampaa elintasoa niin sitten hänen pitää tottakai haluta sitä tarjota toisellekin.
Sama prosenttiosuus tuloista yhteiseen kassaan, ja siitä maksetaan yhteiset menot. Lisäksi kumpikin pitää huolta, että kummallakin on kaikki tarvittava ja hän voi hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus toinen maksaa jotain enemmän kuin toinen. Luvataan myös molemminpuolisesti pitää toisesta huolta elämäntilanteiden muuttuessa, jos tulee vaikka sairautta, työttömyyttä, vanhempainvapaita tmv.