Yli kymmenen vuoden ikäero parisuhteessa?
Olen rakastunut 11 vuotta vanhempaan mieheen. Itse olen 50v, joten mitään kakaroita ei olla kumpikaan. Edelliset parisuhteet on olleet suurin piirtein saman ikäisten miesten kanssa. Onko jotain juttuja joista ois hyvä tietää etukäteen?
Kommentit (10)
Parempi olisi toisinpäin, miehistä tulee impoja
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi toisinpäin, miehistä tulee impoja
Toisinpäin ei olisi mahdollista, naisen kuuluu olla nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi toisinpäin, miehistä tulee impoja
Toisinpäin ei olisi mahdollista, naisen kuuluu olla nuorempi.
Ei miestä mitenkään kuulu olla ollenkaan tietyssä iässä jos ei edes saa itseään kovaksi. Nuoria naisia nyt ei kaikille kyvykkäille riitä.
Voisin hyvinkin miettiä 11 vuotta vanhempaa miestä, jos olisin miehen tarpeessa. Olen 46 vuotias nainen ja tunnen useita kymmenisen vuotta vanhempia ihan asiallisia miehiä. Tottakai kaikki muutkin asiat pitää olla kohdallaan, jotta hommasta tulisi mitään, mutta ikä on aika pieni asia enää tämän ikäisenä.
Tai on, sillä en ottaisi itseäni 11 vuotta nuorempaa miestä. Minua ei saisi kirveelläkään olemaan jonkun 35 vuotiaan nuoren kollin kanssa, jolla joko ei olisi lapsia ja niitä tekisi mieli + joka ikinen hänen sukulaisensa lapsia odottaisi vielä tulevaksi. Tai stten hänellä olisi pieniä lapsia, joita en jaksaisi katsoa, kun omani ovat jo isoja teinejä.
Olen itse vähän nuorempi kuin sinä ja miesystäväni on 60. Kyllä sen huomaa, että tuonikäisellä miehellä alkaa olla kaikenlaista vaivaa. Vessassa pitää rampata monta kertaa yössä, seksi on melko työlästä kun miehellä ei kunnolla toimi ym. Alkaa myöskin ”ukkoutua”, vakavoitua ja passivoitua. No, ihmiset on tietenkin erilaisia mutta tässä yksi esimerkki.
Teidän iässänne sillä ei ole enää mitään muuta merkitystä kuin että mies jää pian eläkkeelle ja sinä raadat töissä vielä viitisentoista vuotta.
Mun vanhemmilla oli 10 vuoden ikäero. Isäni oli äitiäni vanhempi. Ei haitannut parisuhdetta niin kauan, kun molemmat olivat kunnossa. Sitten tuli kuvioihin isäni dementia ja myöhemmin tuosta hän sai aivoverenvuotoja. Äitini oli tuolloin vielä työelämässä ja joutui työnsä lisäksi keskittymään vapaa-ajallaan isäni hoitoon ja huolenpitoon. Meni vuosia tällä kaavalla, kunnes isälleni tuli taas aivoverenvuoto. Tästä alkoi sairaalakierre ja taistelu tehostetun hoidon palvelutalopaikasta. Äitini oli edelleen töissä ja sairaalan sosiaalityöntekijä yritti painostaa äitiäni irtisanoutumaan ja alkamaan omaishoitajaksi. Tämä ei ollut taloudellisesti, eikä henkisesti mahdollista. Lopulta saatiin paikka palvelutalosta, jossa isäni kuoli vuodepotilaana.
Vanhemmillani ei ollut vuosiin normaalia parisuhdetta isäni sairauksien takia. Äitini menetti miehensä ensin sairaudelle, sitten kuolemalle.
Tahtoo sanoa, että huomattavasti vanhempi kumppani voi muuttua taakaksi, eikä kaikilla ole voimavaroja tai taloudellista mahdollisuutta alkaa omaishoitajaksi. Yhtä hyvin mitään tällaista ei tapahdu, mutta koskaan ei voi tietää.
Olen 38-vuotias ja mieheni 51. Suhtauduin ennen nykyistä suhdettani kielteisesti suuriin ikäeroihin parisuhteessa. Ajattelin asiaa järkisyin: on suuri riskiä päätyä vanhenevan puolison omaishoitajaksi. Järkeily tunneasioissa on oikeasti kuitenkin vaikeaa. On helppo sanoa, että ei tekisi sitä tai tätä, jos ei ole ollut valintatilanteessa. Kun tutustuin mieheeni, minä vain rakastuin häneen, eikä mikään järkeily olisi estänyt minua ryhtymästä suhteeseen.
Minä kyllä tiedän sattumoisin vain isomman ikäeron suhteita, joissa ne rakastumiset on olleet aivan täyttä kulissia ja joko nuoren, mt-ongelmaisen hyväksikäyttöä tai vanhan, varakkaan hyväksikäyttöä. Tosin näissä ikäeroa on ollut hieman enemmän, mutta aivan tyhjästä ei tule vierastus isoja ikäeroja kohtaan. Tiedän myös yhden suhteen, jossa nainen 10 v vanhempi miestään. En sanoisi täysin ongelmattomaksi suhteeksi, mutta ilmeisen hyvä liitto kuitenkin, kesti miehen kuolemaan. Myös yhden 8 v ikäeroparin tiedän, mies vanhempi, kuvailisin hyväksi liitoksi. Teidän iässännehän ei varsinaisesti kumpikaan ole puolta eikä paljoakaan nuorempi, mutta kyllä minua silti vähän karmii nuo yhtään isommat ikäerot. Yleensä ne nimittäin eivät ole rakastavia suhteita. Mutta toki on aivan eri asia onko kyseessä 15 ja 30 v kuin 45 ja 60 v pari suhdetta aloittaessa.
Luuletko että jokainen ihminen on samanlainen jos heidän ikä on sama?
Oletko ikäerojankuttaja?