Jos ette olisi halunneet lapsia

Lapset ovat syy, että elämme saman katon alla, rakkaus syy siihen, että olemme yhdessä.

Olimme seurustelleet yhdessä jo 8 vuotta kunnes muutimme yhteen, tästä 3 vuoden kuluttua menimme kihloihin, kihloista vuoden kuluttua naimisiin ja 9 kk päästä syntyi esikoinen :)



Hiljaa hyvä tulee.

mutta en ole ollenkaan varma asuisimmeko enää yhdessä nyt kun ensirakkauden huumasta on jo vuosia. Enää ei harmita yhtään jos ei joka päivä nähdä...

Oltiin asuttu kimpassa yli 10-v kun esikoinen syntyi. Ja naimisiinkin ehdittiin ennen kun edes tiesin haluanko lapsia vai en...



Lapset on huono syy yhteen muuttamiseen. Jos ei muuten ole halua asua saman katon alla, niin lapset ei todella tee sitä yhteiseloa ainakaan helpommaksi!

Mikäs sen ihanampaa kuin mennä illalla nukkumaan miehen viereen ja herätä miehen vierestä aamulla. Varsinkin silloin kun ei ole pieniä lapsia... ;)



Ihme ajatus minusta ap:lla...

vain on todella tylsä, missä pitää riidellä kaikista pikkuasioista ja käytännön asioista, koska kummallakin on oma pinttynyt tapansa tehdä niitä. "Mä haluan ruskeat verhot". "Ei voi laittaa ruskeita verhoja kun sohva on pinkki". "Jos edes kerran veisit roskat, niin antaisin". Ihan kuin asuisi äitinsä tai isänsä kanssa (vikaa esimerkkiä lukuunottamatta). En ole siis itse koskaan asunut kenenkään kanssa, eikä se kuulosta kovin houkuttelevaltakaan.

Ja asuimmekin yhdessä ennen lapsia pitkään, eikä "tulevaisuudessa tapahtuva lastenhankinta" ollut pätkääkään takana yhteenmuutossa (jolloin emme olleet yhtään varmoja vielä, haluaisimmeko lapsia). Muutimme yhteen parikymppisinä ja saimme lapsemme kolmekymppisenä. Ei ole vielä tarvinnut nalkuttaa ;-D.



Taidat ap olla mies, jolla on nalkuttava akka ;-D. Haluaisit siis elää "pellossa" ja naisesi tulisi asua yksin, koska hän haluaa asua siistissä kodissa. Niinpä, kukakohan se "syyllinen" osapuoli tässä onkaan? Kasva aikuiseksi ja opettele tekemään kotitöitä! Ei se niin vaikeaa ole.

ja muutettiinkin parin viikon seurustelun jälkeen.yhdessä ollaan asuttu 10v.esikoinen on 4v.ja kuopus syntyy heinäkuussa

vain on todella tylsä, missä pitää riidellä kaikista pikkuasioista ja käytännön asioista, koska kummallakin on oma pinttynyt tapansa tehdä niitä. "Mä haluan ruskeat verhot". "Ei voi laittaa ruskeita verhoja kun sohva on pinkki". "Jos edes kerran veisit roskat, niin antaisin". Ihan kuin asuisi äitinsä tai isänsä kanssa (vikaa esimerkkiä lukuunottamatta). En ole siis itse koskaan asunut kenenkään kanssa, eikä se kuulosta kovin houkuttelevaltakaan.

Kukaan nainen ei voisi sanoa oikeasti noin, "vie roskat edes kerran, niin annan". En usko. Tuskin kuule saisitkaan ketään kanssasi asumaan. Tuolla asenteella.

Olen tosin ennenkin huomannut, että olen joissain asioissa ajatusmaailmaltani kai lähempänä miestä kuin naista. Ja minulla ei siis näin ollen ole nalkuttavaa naista tai miestäkään kotona. Ja miksi asiaa ei saa kommentoida, eihän teillä kaikilla sikainfluenssaketjuun kirjoittavilla varmaankaan ole sikainfluenssaa?

"saada" joku asumaan kanssani, juurihan sanoin, että se ei kuulosta lainkaan houkuttelevalta.