Miten kohdata ystävä joka puhuu vain omista asioistaan?

Siinähän se kysymys olikin. Eli minulla on ystävä johon olen jo täysin uupunut. Olemme samassa työpaikassa joten toimeen on tultava. Aluksi ystävyytemme oli tiivis, meillä tuntui jutut osuvan yhteen ja tapasimme työpaikan ulkopuolellakin.
Kunnes jossain välissä ystävyytemme muuttui ja huomasin että kun hän soittaa, voimme vatvoa hänen asioitaan tuntikaupalla, sanallakaan hän ei kysynyt mitä minulle kuuluu. Jos alan kertomaan jotain asiaa, hän keskeyttää ja kertoo omat asiat päälleni. Monta kertaa hänen puhelinsoitot on menneet niin, että hän puhuu tuntitolkulla omista asioistaan, minulta ei oikeastaan vaadita kuin "hmm", "jaa", "joo", ja niin edespäin.

Töissä olen huomannut että jos puhun työkavereille, tämä nimenomainen henkilö keskeyttää puheeni ja alkaa puhumaan päälle. Myös työkaverini ovat huomanneet tämän. Aika monta kertaa kun meillä on yhteinen projekti, ystäväni haluaa olla parini että pääsisi puhumaan lukuisista miesongelmistaan. Koen tämän rasittavaksi koska työajalla haluaisin tehdä töitä. Lisäksi usein käy myös niin että kun itse koetan valita sellaiset projektit joissa hän ei olisi mukana, hän saa jotenkin itsensä ujutettua parikseni, esim vaihtamalla toisen kollegan kanssa projektia.

Pidän ystävästäni edelleen ja hänen kanssaan on vieläkin mukavia hetkiä kun kohtaamme tasavertaisesti. Mutta nyt pitkäaikainen sairaus taas nostaa päätään ja omakin jaksaminen on välillä heikohkoa. Miten ottaa puheeksi hienovaraisesti ystäväni kanssa tämä asia?
Lisään vielä ettei kyse ole siitä että ystäväni olisi aidosti itsekäs, hän kohtaa muut ystävänsä erillä tavalla, tiedän sen koska olen kuullut hänen puheluitaan (hän vastaa puheluihin kun olemme kahvilla työajan ulkopuolella tai tauoilla) ja kuinka hän kohtelee muita työkavereita. Mutta jostain syystä olen joutunut asemaan jota en haluaisi. Miten te olette ratkaisseet tällaisia asioita?