Vapaakasvatus, vai onko sittenkään

Kasvussa oleva teinirikollisuus on kirvoittanut monet kirjottamaan mielipideosastolle oman näkemyksensä, mistä tämä trendi johtuu. Aina muodissa oleva televisio-ohjelmien syyttäminen on yksi debatin peruspilareista, mutta sitten tullaan toiseen ajattomaan syytökseen: vapaakasvatus.
Suurin osa pahasti oireilevista toivoisi, että olisi edes ollut vapaakasvatus, mutta tosiasiassa heillä ei ole minkäänlaista kasvatusta, koska heidän vanhemmat/vanhempi ei ole läsnä mitenkään lapsen/nuoren elämässä. Vinoutunut maailmankäsitys opitaan silloin kadulta. Pahin, mitä nuorelle voi tapahtua, on vankilaan joutuminen. Vankila on rikollisten ammattikorkeakoulu. Vanhemmat vangit ovat nuorelle se puuttuva roolimalli, ja siitä alkaa tällöin luisuminen kohti väärää puolta.
Vapaakasvatuksesta jauhavilla on myös argumentti, minkä toivoisi olevan sairas vitsi, mutta se on täyttä totta. Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Ai helvata kun sieluun sattuu aina kun tuota kuulee. Hakkaamalla omaa lastasi, sille kehittyy terve itsetunto, ja käsitys väkivallattomasta maailmasta. Vai oliko sittenkään niin..