Tytär inttää että jos on kaniini, pitää myös olla poniini, käärmiini jne.
Hän ei lopeta kyselemästä että jos kani voi olla kaniini, miksei ole poniini, hevosiini, koiriini tai joku muu "niini".
Ei myöskään ymmärrä vivahteita tyyliin norsu, porsas, vaan kysyy miksei voi olla norsas tai porsu.
Ikää on 6v eli jo ensi vuonna tulisi aloittaa koulu, enkä halua satikutia opettajalta jostain Wilmasta.
Kommentit (55)
anna lapsen olla lapsia, tuollaisia he ovat. oppii sitten kun oppii, viimeistään jonkun kokeen myötä koulussa
Ei sille kyllä olekaan mitään rationaalista syytä. Kani on lemmikin lajinimenä oikeastaan vain lyhenne kaniinista. Mutta muut lemmikkien nimet eivät ole lyhenteitä. Englannin kielessäkin on vaikka mitä outoja kukkasia jotka toimivat vain sen yhden sanan kohdalla ja siinä on pähkäiltävää lapselle.
Minä olen kysynyt aikuisenakin miksei ole poniini? Se vain kuulostaa niin sopivalta.
Tyttäresi on oikeassa, ja voit laittaa kaiken toivosi häneen.
Ei kai sitä muutoin voi selittää lapselle kuin "se vain on näin". Vähän kuten briteissä jotkut paikan nimet eivät äänny mitenkään loogisesti vaan siinä sijainneen muinaisasumuksen perusteella, josta on muodostunut vakio sille ääntämisasulle. Esim. Greenwich ei ole "green witch" vaan "grenich". Leicester ei ole "leichester" vaan "lester".
Ei sille ole mitään järjellistä syytä, ne ovat vain muistisääntöjä jotka on pakko oppia.
Trampoliini,serpentiini,mandoliini,keksikää lisää
Minä kun lemmin vaimoani niin se on sit paniini.
Miksi lapsesi ei usko sinua? Koetko epäonnistuneesi vanhempana kun lapsesi ei luota sanoihisi?
Vierailija kirjoitti:
Fiksu lapsi.
Näsäviisas, ei tule paljoa kavereita olemaan :D
Tyttäresi on aikamatkustaja ja luetteli uusia hybridi lajeja.
Tiikeriini, koiriini, delfiliini.
Anna lapsen leikitellä sanoilla. Ei tarvitse lähteä mukaan jos ei halua.
Kirahvi on koipeliini. No kerro lapsi mikä naapuri on? Mmmm sehän on kiikariini.
Opin aikoinaan sanoilla leikittelyn isältäni ja teen sitä edelleen vaikka olenkin wanha käpy. Eli siitä vaan...
Skitsofrenian yksi diagnoosikriteeri on neologismien keksiminen. Aika jännä miten eri tavalla psyykkisesti oireilevia kohdellaan.
Tää on vähän sama kuin miksei peruna voi olla perruuna jos kerran meloni on mellooni.
Tuleva kielitieteilijä ja uussanojen keksijä.