Kuinka paljon meitä tällaisia on? Itselle tulee todella hyvä mieli kun voin auttaa muita...
Ja olen miettinyt että mikä juttu tämä on. En itse halua edes mitään huomiota vaan auttaminen on se juttu.
Suvussa hirveän itsekkäitä ja ahneita ihmisiä. He ottavat suurin piirtein vaikka näkövammaiselta kepin ...
Kommentit (9)
En halua mitään huomiota, mutta tein kuitenkin tämän aloituksen, jossa kerron, kuinka hyvä olen verrattuna kamaliin sukulaisiini.
Riippuu mitä auttaa. On tervettä myös olla auttamatta, ettei tule hyväksikäytetyksi tai mahdollista/edistä hyväksikäyttöä.
Kaikki, mitä ihmisellä on ulkonäöstä luonteen piirteisiin - on kaikki geeniperimää.
Saman perheen lapsista toiset ovat isänsä näköisiä ja toiset äitinsä näköisiä tai yhtä hyvin siten, että kaikki lapset muistuttavat jompaa kumpaa vanhempaansa. Aikuisena kun näitä asioita miettii, niin tältä pohjalta voi ymmärtää omaa käyttäytymistään, mielitekojaan, suhtautumistaan eri asioihin jne.
Jos olet sellainen ihminen, että haluat auttaa toisia ihmisiä ilman, että saat siitä mitään palkkaa, olet vain sellaisen luonteen syntymälahjana saanut. Huomasin toki, että kirjoitit aloitukseen lauseen suvun muista jäsenistä. Mutta geenit siirtyvät sukupolvelta toiselle ihan niinkuin ne geenit "itse haluavat".
On hieno asia, että haluaa auttaa muita ihmisiä ihan pyyteettä. Mutta muista auttaa itseäsikin - älä uuvu kaikkien pyyntöjen kanssa touhutessasi. Jonain päivänä liiasta pyyteettömästä auttamisesta voi seurata huono fiilis - olet tehnyt kaikkesi toisten auttamiseksi, mutta silti et kiitosta saa tai vastavuoroisesti apua omiin asioihisi. Silloin voi alkaa ajatella itsestään liian surullisesti - ethän tee sitä itsellesi.
Olin joskus, mutta siitä saa niin paljon puukkoa ja kiusaamista palkaksi sekä avointa vihaa, että nykyään jätän tekemättä. 1-2 kertaa vuodessa joudun hengenpelastus tai loukkaantuneen avustamistehtäviin ja ne hoidan.
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus, mutta siitä saa niin paljon puukkoa ja kiusaamista palkaksi sekä avointa vihaa, että nykyään jätän tekemättä. 1-2 kertaa vuodessa joudun hengenpelastus tai loukkaantuneen avustamistehtäviin ja ne hoidan.
Ihan tosi, onko joku toinenkin, joka on kokenut saman, että pyyteettömästä auttamisesta ihan vain hyvästä tahdosta, saa "palkakseen" vihaa niskaansa?
Juttelitko ap koulussa myös niille kilteimmille pojille? 🥺
Kannattaa auttaa silloin ja sillä tavalla, kun toinen sitä haluaa. Yllättävän usein autettavalta ei yhtään kysytä, mitä hän tarvitsee, vaan keksitään itse jokin parannuskohde ja kohdistetaan huomio johonkin mihin ei olisi tarvinnut.
Kyllä auttajia on paljon, mutta kun eivät pidä melua itsestään niin harvemmin heitä huomaa. Ja auttajalle riittää, kun saa teoistaan hyvän mielen palkaksi ja autetulta ehkä joskus kiitoksenkin. Ja ilahduttavaa on, että hyvä kiertää eteenpäin: ihminen jota on autettu, haluaa yleensä auttaa seuraavaa.
Olet ihana😍