Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskuntaluokat nyt vaan on
09.05.2009 |
Käsittämätöntä, että tällä palstalla jatkuvasti jankutetaan siitä, miten Suomessa ei ole luokkajakoa. Miksi todellisuus halutaan tuon mantran hokemisella kieltää?
Lukekaa vaikka Hesarin tänään ilmestyneestä Kuukausiliitteestä aiheesta tehty juttu, niin loppuu se todellisuuden kieltäminen.
"Sodan jälkeen koulutuksen padot aukaistiin, ja nyt niitä aletaan panna kiinni. Ikäviä sääty-yhteiskunnan piirteitä on palaamassa. Mihin synnyt, siinä pysyt."
Kommentit (54)
Sen verran tästä WT-keskustelusta, että se menee minusta hiukka aiheen ohi. Roskaväki on arvottavaa nimittelyä, enkä ymmärrä mitä hyötyä siitä on.
Siinä mielessä tietysti liittyy aiheeseen, että tietyistä oloista alkaa Suomessakin olla vaikeampi "nousta" kuin toisista.
Jos ajattelen omaa lapsuuttani/nuoruuttani/opiskeluaikojani (olen 60-luvulla syntynyt) niin tällä hetkellä Suomi on selvästi jakautuneempi, huono-osaisuus ja esim nuorten pahoinvointi paljon räikeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alimpaa kastia :D. Perheen häpeä, minun voittoni.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2009 klo 18:17"]
Käsittämätöntä, että tällä palstalla jatkuvasti jankutetaan siitä, miten Suomessa ei ole luokkajakoa.
[/quote]
Koska työväenluokkaa ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin 1800-luvulla. Kaikki me olemme ns. parempiosaisia kun mitataan terveyttä, ravinnonsaantia, viikottaisen työn määrää, vapautta päättää omista asioista ja elämän mukavuutta. Jokainen meistä elää parempaa, yltäkylläisempää ja helpompaa elämää kuin maaherrat ja porvatisto aikoinaan.
Ainoa todellinen luokkajako nykypäivänä on olemassa länsimaiden ja kehitysmaiden välillä.
Sinä et voi sille mitään, että Suomessa voi siirtyä hyvin kevyesti luokasta toiseen, vaikka periaatteessa luokkajako jossakin mielessä löytyy.
Duunarin ja maajussin kakara voi päästä hyvää yliopistoon tai ryhtyä yrittäjäksi, ja simsalabim - kymmenen vuoden päästä onkin ohittanut sen huonolla menestyksellä koulunsa käyneen yläluokkaisen.
Kuvitteleeko joku ihan vakavissaan, että jotkut merkkituotteet voivat nostaa tai edes osoittaa ylempään yhteiskuntaluokkaan kuulumista, tai vaikkapa käsilaukun merkki paljastaa sosiaaliluokan?
No ei todellakaan, eihän suomalaiset edes tunnista merkkejä.
minusta jorma ollila on ihan juntti.
ovat ökyporvarit, Jorma Ollilan tapaiset ihmiset, jotka halutessaan pystyvät vaikka heiluttelemaan Suomen taloutta.
Nykyisen luokkayhteiskunnan huipulle voi periaaatteesa kivuta kuka vaan, mutta vähän varakkaampaan perheeseen syntyminen auttaa.
Varsinaiset luokathan ovat syntymäsidonnaisia, joista on vaikea (ei mahdoton, varsinkaan naisten naimisiinmenolla) kivuta kovin ylös. Eli jos et ole yhteiskunnan huipulle, aristokraatiksi syntynyt, et sinne yleensä myöskään ylene. Ja kyllä aristokraattejakin on Suomessa jonkinmoinen määrä, mutta he pitäytyvät omissa piireissään (niinkuin yleensä joka maassa) ja omaavat omat sääntönsä ja tapansa.
Jo käytöstavoista huomaa yleensä aika pian, minkälaisista lähtökohdista ihminen on. Ja sanottakoon vielä, että olen ihan tavallisesta maalaistaustasta itse, mutta ollut tekemisissä ylimpien yhteiskuntaluokkien kanssa ja sitä kautta oppinut niistä (ennen sitä olin itsekin siinä harhaluulossa, että luokkajakoa ei Suomessa ole oikeastaan ollenkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei oikein tunnu osaavan selittää mitä ne nykyajan sosiaaliluokat ovat.
Oma sukuhistoriani vastaa Lammasmummon sukulaisia, olen siis vielä nykyäänkin alempaa luokkaa vaikka olemme hyvä tuloisia ja pidän itseäni myös kohtalisen sivistyneenä. Vai?
Mikä ihme on tämän keskustelun pointti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja akateemisillako ei voi olla alkoholiongelmaa ja lapsia ei voida ottaa huostaan?
puhuin alkoholismista, en akateemisuudesta.
selvennyksestä.
Kaikki mitä kirjoitit pätee minuun ja puolisooni.
Olemme korkeakoulutettuja mutta ensimmäisessä polvessa ja työura takkuinen. Ei tukea perheiltä. Miehen vanhempien mielestä mies ei tee edes työtä kun tekee istumatyötä. (mitä siitä vaikka tekee julkisella sektorilla pienipalkkaista työtä, jota on enemmä kuin ehtii työajalla tehdä. ylitöitä ei myönnetä.) Ei mitään suhteita minnekään.
Mitään tietoa ei ole myöskään esi-isistä kummallakaan. Usein on käynyt mielessä meillä molemmilla, että rahallisesti meillä menisi paremmin jos olisimme jääneet duunareiksi. se olisi paremmin hyväksytty ja apuakin saisi jopa vanhemmilta. Nyt meidän kuvitellaan käärivän tuohta kuin roskaa ja paljon paremmin tienaavat duunarisisaret saavat lastenhoito ja remontti ym avun. Me emme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtainen kokemus. Ollaan hyvin keskiluokkainen perhe. Isoäiti oli kauppias aika pienestä kaupungista, isä oli suvun ensimmäinen ylioppilas ja maisteri. Äidin suku samantyyppinen: äitikin ensimmäinen maisteri suvussaan.
Kuitenkin meillä kotona pidettiin aina itsestään selvänä, että korkeakoulutus on hankittava. Ei siitä edes tarvinnut puhua, asia oli meille lapsille ihan selvä.
Ysiluokalla kysyin luokkakaveriltani, mihin lukioon hän aikoi pyrkiä. Keskiarvo hänellä oli paljon parempi kuin minulla, Kaveri vastasi: mä meen amikseen. Ei meidän suvusta mennä lukioon.
Tällaisista pienistä jutuista se lähtee. Ehkä me silti oltiin samaa yhteiskuntaluokkaa, ainakin teoriassa. Vanhempien tulotasossa ei ainakaan ollut suuria eroja.
Mutta kertooko alkoholisimi jotain sosiaaliluokasta, se oli kohta jota et ymmärtänyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kertooko alkoholisimi jotain sosiaaliluokasta, se oli kohta jota et ymmärtänyt :)
en sosiaaliluokista. En viitannut sanallakaan koulutustasoon.
olemme hyvä_tuloisia...."
Keskustelun pointti saattaa löytyä tuosta lauseestasi - tai sitten ei... tuli vain mieleen, että oikeinkirjoitus on merkittävää, vaikkei sitäKÄÄN kukaan halua myöntää.
Olisiko se kova isku, jos suvullasi olisi joku merkitys?
Sori, mutta en nyt ihan käsitä tätä pointtia. Kukaan ei oikein tunnu osaavan selittää mitä ne nykyajan sosiaaliluokat ovat.
Oma sukuhistoriani vastaa Lammasmummon sukulaisia, olen siis vielä nykyäänkin alempaa luokkaa vaikka olemme hyvä tuloisia ja pidän itseäni myös kohtalisen sivistyneenä. Vai?
Mikä ihme on tämän keskustelun pointti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskuntaluokkien pohtiminen ja tavallisen alemman keskiluokan halu tehdä pesäeroa muka heitä vielä alempana olevaan lähinnä kuvitteelliseen white trashiin kuuluu hyviin aikoihin, ja ollaanpa iloisia että meillä menee niin hyvin että tämmöistäkin keskustelua moni viitsii käydä. Kun ajat taas huononevat, ei kukaan itseään kunnioittava enää alennu toisten eikä itsensä luokitteluun. Itse elän niin kuin minusta hyvältä tuntuu, enkä todellakaan mieti omaa enkä muidenkaan ihmisten "sosiaaliluokkaa". On tullut sen verran elämääkin nähtyä, että tajuan miten paljon yksilön elämä on onnen kauppaa. Eikä kultalusikka suussa syntyminenkään suinkaan takaa mitään.
Sodanjälkeistä Suomea rakennettaessa eroista keskusteltiin silloinkin, ja eroja haluttiin politiikan avulla kuroa umpeen. Onkin totta, että meillä sosiaalinen nousu on ollut viime vuosikymmenet helpompaa kuin ehkä missään muualla.
Monet sosiaalialan työntekijät kertovat kuitenkin siitä, että tämän päivän Suomessa köyhyys ja syrjäytyminen ovat muuttuneet periytyviksi. Se tarkoittaa sitä, että huonoista oloista lähtöisin oleva ihminen ei pysty yrityksistä ja tuesta huolimatta nousemaan sosiaaliluokassaan, vaan pysyy köyhänä. Tässä ei auta edes kaikille yhteinen koulutus.
Yhteiskunnan monimutkaisuus asettaa niin suuria vaatimuksia, että huono-osaiset eivät pysty parantamaan asemaansa ja elämäänsä. Suvuissa, joissa on pitkä menestymisen perinne, lapset saavat vahvemman tuen pärjäämiselle. Koulutusta arvostetaan ja kouluttautumiseen patistetaan (tuetaan). Rahaa löytyy koulukirjoihin ja valmennuskursseihin. Opiskelupaikka löytyy todennäköisemmin ja suhteilla myös työpaikkoja, joista saa sitä tarvittavaa työkokemusta.
Sosiaalituen varassa elävien perheiden lasten ennuste on kuin onkin heikompi, vaikkei kaikki tietenkään automaattisesti mene huonosti. Valitettavasti kaikki eivät saa kotoaan eväitä elämään. Kun on totuttu tiettyyn elämäntyyliin, ei muuta tietä ulos tilanteesta osata etsiäkään.
Jo käytöstapojen puuttuminen voi vaikeuttaa sen ensimmäisen, ratkaisevan tärkeän työpaikan saantia. Ei ole suosittelijoita eikä osata keskustella vieraan aikuisen kanssa.
Tuskinpa monikaan oikeasti miettii toisten sosiaaliluokkia. Täällä valkoiseksi roskasakiksi leimaaminen ei mielestäni kerro siitä, vaan on pikemminkin yhdenlaista ilkeilyä, jota tällä palstalla aika paljon harjoitetaan muutenkin. On kuitenkin turha väittää, etteikö jonkinlaisia hyvä- ja huono-osaisuuden asteita (eli erilaisia sosiaaliluokkia) olisi olemassa.
tän kastin paremmalla puolen. Mutta totta puhut!
Yhdysvaltain etelän valkoihoista porukkaa jonka elämisen eväät ovat jopa huonommat kuin värillisillä:
- koulut jäävät kesken
- lapsia saadaan alle 20-vuotiaina
- asutaan trailereissa tai vastaavissa
- jos on työtä, se on niin pienipalkkaista ettei sillä elä. Todennäköisemmin elää köyhäinavustusten varassa.
- syödään ravintoarvoltaan köyhää evästä, ei osata laittaa ruokaa
- muutkin normaalit elämisen taidot puuttuvat (siivous, vaatehuolto jne)
- alkoholi, tupakka ja huumeet kuuluvat elämään
- yleistiedot ovat surkeat
- ei äänestetä eikä osallistuta yhteiskuntaan millään tavalla
- lapset jatkavat vanhempiensa viitoittamaa tietä - jo 35-vuotiaat voivat olla isoäitejä
Lukiko joku teistä Suomen kuvalehden jutun siitä Irakin sodan vihatuimmasta amerikkalaisnaisesta Lynndie Englandista? Hänhän vastasi aika hyvin tätä kuvaa: työtön, syrjäkyliltä, asuu vanhempiensa kanssa samassa hökkelissä, nelivuotias lapsi nukahtaa illalla vuodesohvaan TV:n ääreen ja herää aamulla, kun röökiä vetävä äiti paistaa valmistaikinasta lettuja aamiaiseksi...
Kuka väittää, että Suomessa on tällaisia?
siihen ei pidä pyrkiä eikä siitä hulluna tarvitse poiskaan yrittää. Me ollaan lapsuuden kotimme tuotoksia, halusimme tai emme. Välillä joku aina nousee alemmasta luokasta ylempään ja se on hienoa.
Tutustu vähän asioihin niin huomaat että se on totta: niistä oloista on ollut vaikeaa nousta, vaikkei tietenkään mahdotonta. En pidä itseäni ollenkaan rasistina enkä myöskään elitistinä, mutten silti halua kieltää tiettyjä eroja enkä ummistaa silmiäni asioilta, joille pitäisi tehdä jotakin.