Miiten olette toipuneet vuosia kestäneestä avioliitosta joka yllättäen loppuu?

Yllättävän hyvin sitä tuli toivuttua 10 vuotta pitkästä suhteesta, vaikka varmaan kaikki ainekset olisi ollut katkeroitua tai jäädä elämään menneeseen. Itselläni se auttoi varmasti kovasti, että olin itse kovin sinut itseni kanssa eli tunsin itseni ja sen perustalle oli hyvä rakentaa sitten tulevaa. Vaikka toki rakastin aviomiestäni, niin en tavallaan koskaan elänyt hänen kautta vaan olin itsenäinen nainen kuitenkin parisuhteessakin (oli vähän pakkokin olla, kun mies oli vakavasti sairas). Kävin 2-3 kertaa parisuhdeterapeutilla eron jälkeen ja sanon kyllä, että kun se terapeuttimies oli niin loistava, niin sitä ymmärsi paljon asioita itsestään ja muista.



Ole itsellesi armollinen ja elä päivä kerrallaan. Usko pois, että vielä voit olla paljon onnellisempi kuin koskaan ennen (ainakin minä olen ollut).

ex:ään mahdollisimman neutraaleina. Neuvottelisin itselleni mahdollisimman paljon omaa aikaa, jolloin ex saisi hoitaa lapset. Kuitenkin haluaisin joko yh:si tai yhteishuoltajuuden, mutta säännöllisiä vapaita lapsista tarvitsisin.



Yksin ollessani kävelisin ulkona ym liikkuisin ja itkisin itkuni. Ehkä löytäisin elämän kauneutta omassa rauhassani.



Olen eronnut lapsettomasta yli 10 v kestäneestä avioliitosta. Koin eron sikäli helpotuksena, että sen jälkeen en tuntenut olevani enää vastuussa exäni typeristä teoista. Muistan kyllä myös exäni hyvät puolet. Minun täytyi aloittaa uusi elämä, uudet kujeet:)

Olen hoitanut lapsia vuosia kotona ja tunnen itseni todella petetyksi..mies on "saanut" olla työelämässä. Nyt pitäisi aloittaa tavallaan kaikki alusta (aika ennen lapsia)koulu, työnhaku, asunto(koskaan en ole asunut yksin) ja ehkä uusi kumppanikin joskus...raskaalta tuntuu.

Kyllähän tuossa itsetuntokin murenee, kun mies jättää toisen takia :(



Älä kuitenkaan ajattele, että "vika" on sinussa! Elämässä sattuu ja tapahtuu. Nyt sinulle. Nyt ole pohjilla, mutta ihan varmasti nouset sieltä entistä ehompana ja pärjäävämpänä. Kaikki käytännön asiat, joita nyt mietit, järjestyvät ihan varmasti, vaikka ne nyt tuntuvatkin isolta sotkulta.

Uusien miesten tapaamista sinun ei kannata vielä eden miettiä. Ei ole pakko elään kekenkään kanssa. Voi olla, ettet edes halua uutta miestä (kokemuksen ääni) tai sitten elämääsi kävelee joku ihastus.



Muista, että lapsillasi on myös isä, jonka kuuluu osallisuta lastesi elämään sekä taloudellisesti että myös olemalla heille läsnä. Huoli heistä ei siis ole ainostaan sinun!



Tsemppiä! Ihan varmasti elämä hymyilee sinulle taas hetken päästä entistä kirkkaammin. Kestä tämä alkusokki ja kaikki epäselvyys, niin kyllä siellä tunnelin päässä on taas valoa!

Ymmärrän hyvin tunteesi. Minullakin on piiitkä suhde/avioliitto takana, ja välillä on meinattu päättää koko homma.



Joskus sitä vain on parasta erota, ja toinen suhde on hyvä syy siihen. Ajattele, että sinun ei tarvitse ainakaan itse pähkäillä, erotako vai ei. Päätös on tehty puolestasi, joten voit vain aloittaa toipumisen.



Selviät ihan varmasti. Suunta on vain parempaan. Alku on shokki, koita vain edetä hetki kerrallaan, ja keskittyä lapsiin ja itseesi. Hanki keskusteluapua, esim. perheasiain neuvottelukeskuksesta (ilmaista). Miestä kannattaa märehtiä mahdollisimman vähän. Kun käytännön asioista selviää, olet jo paremman puolella.

Sinua odottaa vielä onni edessäsi, ihan varmasti!

siihen että aloin toimia normaalisti ja melkein kaksi vuotta ennenkuin pystyin ajattelemaankaan uutta suhdetta



Liitto kesti n16v

puoli vuotta menee ja sitten alkaa helpottaa.