Miksi kyläilette toistenne luona?
Olen töissä covid19-potilaiden kanssa.
Minulla on kaksi lasta ja mies.
Nyt pandemian aikana on yksiselitteisesti sekä maan hallitus, alueelliset koronakoordinaatioryhmåt että THL ja vedonneet kaikkiin, että tavataan löhikontakteina vain välttämättömät ja pidättäydytään omassa kotitaloudessa.
Ettekö voi tavata ulkona turvavälikävelyillä, pulkkamäessä, luistelemassa, hiihtämässä, ottaen kahvit ja kaakaot herkkuineen mukaan?
Tuntuu sekä kateelliseltä että ärtyneeltä, kun itse en ole kutsunut ketään kotiimme emmekä me kyläile, vaikka lapsemme usein pyytävät leikkikaveria mutta he kunnioittavat viranomaisten ohjeita.
Mikä oikeus teillä on kävellä meidän muiden kansalaisten yli ja olla noudattamatta sääntöjä?
Ps. Videopuhelut ovat loistavat, jos on pakko sisätiloissa nähdä ja kuulla kaveri / sukulainen.
PPS. Haluaisin minäkin ravintolaan ja kahvilaan, mutta ymmärrän noudattaa annettuja ohjeita ja estää omalta osaltani muiden sairastumisia ja kuolemia.
Kyllä paremmat ajat koittaa pian. Nyt oikeasti lopettakaa kyläilyt ja baarittelut. Kiitos.
Terveisin koronapotilaita työkseen hoitava sairaanhoitaja
Kommentit (11)
Mutku minäminäminä -asenne. Arggh. ”Mulla oli todennäköisesti / ehkä / todennetusti korona jo aiemmin, joten todellakin liikun nykyään ilman maskia ja käyn kylpylässä, baarissa ym. koska mä haluan!!!!” Että pistää vihaksi.
Äsken metrossa ja dösässä oli taas runsaasti maskittomia. Osa kehtaa puhua kovaan ääneen koko matkan ajan, oikein pärskii ilman maskia. Huhhhhh.
Voisiko olla julkisissa kulkuvälineissä erikseen vaunut maskittomille?
Teen etätöitä ja tilaan kaikki ostokseni kotiinkuljetuksella. Niin tekee myös tyttäreni puolisoineen. Vanhempani ovat olleet jo vuosikymmeniä eläkkeellä eivätkä hekään käy edes kaupassa. Asumme kaikki kolme taloutta kävelymatkan päässä toisistamme. Ei siis ole mitään syytä olla kyläilemättä toistemme luona.
Asun yksin, ja vaikka viihdynkin hyvin yksin, niin todellakin tapaan joitakin ihmisiä ja peräti kyläilen heidän luonaan. Näistä satunnaisista kyläilyistä huolimatta minulla on vähemmän säännöllisiä kontakteja kuin perheellä jossa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja 2-3 päiväkoti- tai kouluikäistä lasta.
Käyn töissä joka päivä ja kohtaan satoja ihmisiä. Korona-altistumista väistelen käyttämällä hengityssuojaimia. Nauttikaa te, joilla on mahdollisuus etätyöhön. En pelkää koronaa. Suurelle osalle se on vain nuha. Vanhuksille vaarallinen.
Ei sun ap pidäkään koronapotilaita hoitavana kutsua ketään kotiisi kyläilemään. Olet suurempi riski muille kuin ne, jotka tekevät etätöitä ja muutenkin viettävät varsin eristäytynyttä elämää. Jo viime keväänä monet muodostivat "koronakuplia" eli tavattiin vain tiettyä ihmisjoukkoa, joista kaikki olivat etätöissä, kaikki hoitivat ostoksensa netin kautta ja "koronakuplan" ulkopuolisia ei tavattu. Ymmärrän, että sua harmittaa baareissa ja ravintoloissa käyvät, mutta ei kyläilyjä ole tarpeen lopettaa "koronakuplassa" elävien kesken.
Meidän alueella koronatilanne ollut rauhallinen koko pandemian ajan. Ollaan tavattu ystäviä samasta työpaikasta/koulusta/päiväkodista koko ajan. Käyty myös normaalisti kodin ulkopuolella avoinna olevissa paikoissa, ruokakauppa, kirjasto, uimahalli ym. suositukset huomioonottaen. Riskiryhmään kuuluvia ei tavata ennen kuin ovat rokotettuja ja harrastukset on tauolla, mutta pääasiassa suhteellisen normaalisti eletty tämän pandemian ajan. Enkä koe että kaiken toiminnan ja sosiaalisten kontaktien katkaisu vuodeksi olisi ollut oikea ratkaisu.
On ymmärrettävää tuo, että rauhallisella alueella tapaatte rajatusti toisianne. Mutta leviämisalueilla — en tajua! Please jääkää kotiin ja ottakaa videopuheluja!
Samaa mietin ja harmittaa. Kateellisena katson instassa ja Facebookissa kavereideni yhteisiä baari-iltoja sekä kyläilyjä ja ravintolasyöminkejä.
Vaikka oon heille kateellinen, tämä opettaa kyllä minulle millaisia kavereiksi luulemani henkilöt pohjimmiltaan ovat. Itsekeskeisiä. Malttamattomia. Röyhkeitä.
Heidän vastuuttomuutensa vähentää haluani pitää heihin yhteyttä pandemian päätyttyä. Eivät noin lyhytnäköiset ja röyhkeät ole ihmisiä loppuelämäkseni mukaan matkan varrelle.