17-vuotiaan välinpitämättömyys muita perheenjäseniä kohtaan

Kirjoitan tätä nyt lähinnä siksi että saan purkaa jonnekin tämän ärsytyksen, mutta jos on hyviä neuvoja niin otan vastaan!

Alkaa jo vaikuttaa väleihin kun hän tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä ja  kanssakäyminen hänen kanssaan on usein jotenkin raskasta.

"Sama kasvatus kaikilla" mutta tuliko mieleen, että lapsetkin ovat yksilöitä, eikä sama kasvatus toimikaan kaikille?

Siskoni oli (on) samanlainen. Neljä lasta, kaikilla (ainakin äidin mukaan :D) sama kasvatus, mutta sisko oli aina itsekäs ja töykeä nuorenakin.Ehkä jotkut ovat vaan ärsyttäviä?

Teinit ovat itsekkäitä usein. Ja lapsesi tosiaan voi olla luonteeltaan tuon tyyppinen. Anna ajan kulua, ehkä tilanne paranee kun ailuistuu.

Tuon ikäiset on aina tuollaisia kotona vaikka muuten olisi fiksu.

Voitko mennä sellaiseen huoneeseen (tai työpaikalle, tai kellariin) puhumaan asiakkaan kanssa johon hän ei tule ja ovi kiinni, lisäksi joku sermi +äänieriste. Oveen lappu. Jos se on tärkein asia ettei puhelua häiritä, niin kerro ennen tärkeää puhelua, ettei taustalla saa huutaa (perustelu) tai suutut. Ellei ole joku hätätilanne jossa huudetaan. Muuten on normaalia ettei teini innostu kotitöistä, muutaman vuoden kuluttua tekee niitä omassa kodissaan. Ei ole pakko vielä laittaa ruokaa ja teitä on liian monta perheessä, se jää vanhempien tehtäväksi aikuisen roolissa. Joskus olisi hyvä että taloissa on teineille erillinen siipi ja tilaa, rakennukset tehty väärin.

Jotkut vaan on ikäviä ihmisiä, kasvatuksesta riippumatta.

Ei varmaan toimikaan sama kasvatus kaikilla, mutta että olisi oppinut jotenkin edes arvostamaan vanhempiaan. Tuntuu että ei vaan ole oppinut.

Toki on esikoinen, voi olla että ei oikeasti ole edes ollut samanlaista kasvatusta.

Ei kai se auta kuin vain koittaa pitää välit hyvänä, kun kuitenkin pian saattaa muuttaa omilleen ja silloin olisi hyvä olla väleissä.

Tää on vaan niin turhauttavaa kun tuntuu ajattelevan vain ja ainoastaan itseään.

Ja jos ajattelee muita, se tapahtuu hänen omasta aloitteestaan ja sitä täytyisi sitten arvostaa ja huomioida vaikka teksii mieli sanoa että no sait sinäkin jotain tehtyä.

Sisaruksiakin tuntuu välillä ärsyttävän koska he tekevät enemmän kotitöitä ja auttavat. Tuo vanhin luulee tekevänsä yhtä paljon, jos ei enemmänkin, vaikka laistaa niistä hänelle annetuista tehtävistä todella usein, milloin milläkin syyllä.

Sekavaa tekstiä varmasti kun samalla teen töitä...

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäiset on aina tuollaisia kotona vaikka muuten olisi fiksu.

Hän on kyllä todella hyvin käyttäytyvä vieraiden seurassa, sen tekee parhaiten tässä perheessä. Työharjoitteluissakin on aina saanut ystävällisyydestään ja iloisuudestaan kehuja.

Onneksi sentään.

Olen lukenut että teini-iässä empatia-kyky menee ihmisellä minimiin, liittyy itsenäistymis-prosessiin jotta pystyy irrottautumaan vanhemmista ja itsenäistymään, ja pystyy itsenäistymään muusta perheestä. Kaikki riidat ja kiukuttelut on ns.tarpeellisia - mutta joillain menee ns.yli, mutta kyse on monenlaisista hormoneista. 

Auttaisiko kysyä että onko jotain vialla tai mistä on kyse, voiko kiukuttelu olla jostain sisällä kuplivasta ahdistuksesta jos vaikka on esim.ihastus mistä ei tule mitään, koulussa jotain kamalaa tms.? Usein ihmiset kiukuttelee toisille kun ei osaa puhua jostain vaikeasta ja saada sitä ulos. Josko saisi kysyttyä ilman draamaa. Että kysyy silleen että onko sulla jotain huolia tai onko jotain pahaa sattunut kun on niin ihmeellistä käytöstä. Entä jos avautuisi joku yhteys häneen? Teininä oli itsellä kaikenlaista ahdistusta mitä ei osannut äidille aina sanoa ja sit kiukutteli.

Jotenkin olisi hyvä että ei kuitenkaan muulle perheelle ole vittumainen.

Tempperamentti minkä kanssa synnytään, joka on pohja luonteelle, se kuulemma kans määriytyy syntymässä, hän on saanut ehkä erilaisen tempperamentin kuin muut lapset?

Niin edelliseen liittyen: teinit vaan ajattelee tosi itsekeskeisesti, mutta se on ns.normaalia!  Se on  just se että empatia menee minimiin ja pyristelee eroon perheestä, tasoittuu varmasti vanhemmiten hyväksi lapsi-vanhempi-suhteeksi jos muuten on mennyt muu lapsuus niin että on tultu toimeen hyvin.

Sun ei pitäisi hoitaa työpuheluita keittiössä. Teinit on teinejä.

Meillä tekee tyttöpuoleinen teini samaa. Välillä osaa olla enkeli ja tekee aamupaloja muille tms. mutta suurimman osan ajasta on todella hankala, välinpitämätön ja täynnä itseään. Tuntuu että olisi tyytyväinen vain jos punaisen maton levittää jalkojen eteen ja antaa kaiken periksi ja palvoo. Itsellä on ollut todella ankara kuri lapsena joten teiniraivojen katseleminen kysyy hermoja.

Totuus on kuitenkin se, että ko. henkilö on omassa kodissaan, eikä voi vaatia että siellä elettäisiin yhtäkkiä vain yhden ehdoilla.

Olet pyytänyt etukäteen ja jälkikäteenkin hiljaisuutta, mutta henkilö ei siitä huolimatta muista tai ymmärrä, ettei hän saisi omassa kodissaan olla, kuten tykkää.

Perheenjäsenelle huutelu toisesta huoneesta on huonoa käytöstä iästä riippumatta. Et sinäkään huutelisi miehellesi toisesta huoneesta, vaan kunnioittaisit häntä menemällä luokse, jos on asiaa. Ellei tätä käytöstapaa ole omaksuttu, sitä ei voi pyytämällä saada: henkilö ei yksinkertaisesti YMMÄRRÄ sen tarvetta. Ei, vaikka perustelisit. 

Entä sitten? Pahoittelet, ja pyydät asiakasta toistamaan jos on tarve. Kaikilla ei ole varaa omaan toimistoon.

Kuka nyt kiukuttelee, muuta kuin ap?

Otat nahkavyön ja hakkaat perkeleen hänestä takaisin helvettiin.

"kukaan muu lapsista ei ole tuollainen". Niin, kukaan niistä ei ole 17v, vai mitä.

ap joutuu nyt vain sopeutumaan siihen tosiasiaan, että asunto/talo on ensisijaisesti koti.

Ensin riistetään nuorilta oikeuksia koulunkäyntiin ja harrastuksiin, sitten vaaditaan että kotikin muuttuu työmaaksi? Kamalaa...

Oot liian lepsu, jos ei sanomien riitä niin rangaistusta kehiin, viikkorahat pois, kännykkä pois.. Jos ikinä ei ole ollut mistään mitään seurauksia niin onko tuo ihme jos ei tottele, harva lapsi on niin helppo luonne että uskoo pelkästään puhetta.