17-vuotiaan välinpitämättömyys muita perheenjäseniä kohtaan

toisaalta jotain extra-harrastusmahdollisuuksia tarjottu koulun jälkeen. Enkä edes tiedä käykö tämä nuori koulua. Mut pointti on se, että kaikkia ei voi rajoittaa omassa kodissaan. On vain hyvä, ettei nuori pidä muutaman sekunnin pituista huutoa (tai mitä onkin) katastrofaalisena asiana.

Ei mun pointti ollut se etten saa tehdä töitäni rauhassa, yleensä saan. Tuo oli vain esimerkki yhdestä tilanteesta ja se ruoanteko toisesta. Ongelmat eivät yleensä lity mun työhöni, se esimerkki oli vain helppo selittää tähän.

Pointti oli se miten välinpitämättömästi hän suhtautuu asioihin. Muut olisivat reagoineet tuohon "oi sori en tajunnut että huudan", mutta hän vain kohautti olkiaan.

Ja tiedän että muut ovat eri ikäisiä, mutta kuten sanoin, hän on aina ollut enemmän tai vähemmän samanlainen.

Kiitos neuvoista, täytyy luottaa siihen että aikuisempana hän ehkä osaa arvostaa lähimmäisiään.

Vierailija kirjoitti:

Oot liian lepsu, jos ei sanomien riitä niin rangaistusta kehiin, viikkorahat pois, kännykkä pois.. Jos ikinä ei ole ollut mistään mitään seurauksia niin onko tuo ihme jos ei tottele, harva lapsi on niin helppo luonne että uskoo pelkästään puhetta.

Seurauksia on ja olen kaikkea muuta kuin lepsu.

Nuo kotitöiden laistamiset ovat ainoa missä olen lipsunut sellaisissa tilanteissa joissa hän lupaa tulla tekemään asian ja sitten onkin yhtäkiä ovella että "sori, Tiina oottaa jo pihassa, teen kun tuun!". Ja sitten siirtyy jne.

Joskus olen sanonut että et lähde yhtään mihinkään, odottakoot, ja pakottanut tyhjämään sen tiskikoneen ennen lähtöään. Tekee sen sitten kyllä, mutta en jaksaisi aina vaikeimman kautta riidellä että hnet saa tekemään jotain silloin kun pyydetään.

Ongelma mulla on lähinnä että huolehdin onko tuo äärimmäinen välinpitämättömyys normaalia, vai onko hänestä kasvamassa sellainen ilkeä aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot liian lepsu, jos ei sanomien riitä niin rangaistusta kehiin, viikkorahat pois, kännykkä pois.. Jos ikinä ei ole ollut mistään mitään seurauksia niin onko tuo ihme jos ei tottele, harva lapsi on niin helppo luonne että uskoo pelkästään puhetta.

Seurauksia on ja olen kaikkea muuta kuin lepsu.

Nuo kotitöiden laistamiset ovat ainoa missä olen lipsunut sellaisissa tilanteissa joissa hän lupaa tulla tekemään asian ja sitten onkin yhtäkiä ovella että "sori, Tiina oottaa jo pihassa, teen kun tuun!". Ja sitten siirtyy jne.

Joskus olen sanonut että et lähde yhtään mihinkään, odottakoot, ja pakottanut tyhjämään sen tiskikoneen ennen lähtöään. Tekee sen sitten kyllä, mutta en jaksaisi aina vaikeimman kautta riidellä että hnet saa tekemään jotain silloin kun pyydetään.

Ongelma mulla on lähinnä että huolehdin onko tuo äärimmäinen välinpitämättömyys normaalia, vai onko hänestä kasvamassa sellainen ilkeä aikuinen.

Itsehän nakkasin tuon ikäisen kakaran ulos kiljumaan just niillä kamppeilla mitä päällä sattuisi olemaan. Kyllä 17v osaa odottaa puhelun ajan ja antaa hiljaisuutta. Huomion haluinen kakara, meillä 4v tekee tuota samaa ja kannan omaan huoneeseensa huutamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot liian lepsu, jos ei sanomien riitä niin rangaistusta kehiin, viikkorahat pois, kännykkä pois.. Jos ikinä ei ole ollut mistään mitään seurauksia niin onko tuo ihme jos ei tottele, harva lapsi on niin helppo luonne että uskoo pelkästään puhetta.

Seurauksia on ja olen kaikkea muuta kuin lepsu.

Nuo kotitöiden laistamiset ovat ainoa missä olen lipsunut sellaisissa tilanteissa joissa hän lupaa tulla tekemään asian ja sitten onkin yhtäkiä ovella että "sori, Tiina oottaa jo pihassa, teen kun tuun!". Ja sitten siirtyy jne.

Joskus olen sanonut että et lähde yhtään mihinkään, odottakoot, ja pakottanut tyhjämään sen tiskikoneen ennen lähtöään. Tekee sen sitten kyllä, mutta en jaksaisi aina vaikeimman kautta riidellä että hnet saa tekemään jotain silloin kun pyydetään.

Ongelma mulla on lähinnä että huolehdin onko tuo äärimmäinen välinpitämättömyys normaalia, vai onko hänestä kasvamassa sellainen ilkeä aikuinen.

Hän täyttää pian 18. Jos hän ei muuten usko, niin pihalle tuollainen kiittämätön nulikka.

Siis järkyttävää miten ihmiset antaa melkein aikuisen lapsen pompottaa perhettä miten sattuu. Tuon ikäinen lapsi voisi itsekin olla jo töissä ja pitäisi osata kunnioittaa toisen työtä. Nuorisokotiin ja äkkiä jos vielä yhteiskunta kelpoiseksi aiotte lapsen saada, aloittaja on sen verran nynny että 2vuotiasta taaperoa edes saisi kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäiset on aina tuollaisia kotona vaikka muuten olisi fiksu.

Ei todellakaan ole. On sitä paitsi jo täysi-ikäinen pian.

Mun lapsi on samanlainen, tosin vähän nuorempi. Jos hänellä on jotain asiaa ja vastaan vaikka, että olen fysioterapiassa ja en voi vastata, pommittaa viesteillä ja puheluilla koko ajan pelkkää itsekkyyttään, vaikka oma asiansa ei olisi kiireellinen eikä mitään hätää hänellä ei ole. Pilasi myös kerran laulutuntini äänityksen, vaikka olin just laittanut viestiä, että ÄLÄ soita seuraavaan 15min (toki olisi voinut laittaa puh. soitoneston, mutta luulin et viesti olisi riittänyt enkä osannut säätää muuta siinä kiireessä). On jotenkin äärimmäisen huomionhakuinen, jos mulla on mikä vaan asia, joka ei liity häneen. Kotitöistä hän yrittää luistaa ja kitisee rasittavasti silloin kun joutuu tekemään. Joskus en jaksa pakottaa, koska valittaa myös normaaleista toimista kuten siitä että joutuu pesemään hampaansa... Häneltä puuttuu sellainen sisäinen vastuuntunto, mikä itselläni muistan olleen esimerkiksi yhteisten töiden suhteen. kyllä minäkin niitä lapsena inhosin, mutta tein ihan velvollisuudesta edes jotain aina välillä ihan omantunnon rakia.

....