Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden ja merkityksettömyyden kokeminen.
05.02.2021 |
Sisälläni on ollut pitkään outo tunne.
En ole huomioinut sitä vaikka koko ajan elän sen kanssa, pystyn siirtämään itseni myös ns. normaaliin tilaan, jolloin elän elämää innostuneesti eteenpäin, päämääriä etsien ja opiskellen kaikenlaista uutta ja kiinnostavaa.
En kuitenkaan tiedä, että miksi.
Jos keskityn oikeasti ajatuksiini niin huomaan, etten ymmärrä tätä elämää lainkaan.
Tuntuu epätodelliselta enkä saa tyydytystä, aivan kun odottaisin koko ajan jotain.
En vain tiedä, että mitä.
Mihin tässä pyritään..
Ei elämän tarvitse olla pelkästään onnellisuuden tavoittelua, en tarkoita sitä vaan en todella tiedä miten saisin tuntemaan itseni edes osaksi elämää.
Menen eteenpäin, selviän kriiseistä, käyn kohta terapiassa, syön lääkkeitä, vähensin päihteet oikeastaan nolliin.
Opiskelen, tutustun miehiin jne.
Normaalia nuoren ihmisen elämää vailla merkityksen tunnetta.
Olen kyllä yksinäinen, johtuen siitä, että en luota ihmisiin. On ollut karuja kokemuksia, joita en nyt ala tässä kertomaan.
Lapsuuteni oli traumaattinen ja lasinen.
Kun olen itsekseni niin olen levoton mutta rasittunut, väsynyt ja turhautunut.
En tiedä mitä tavoittelen mutta silti menen eteenpäin aina, muutan, vaihdan huonekalut, etsin töitä, etsin seuraa.
En silti saa todellista tyydytystä, elämä tuntuu lähinnä vain epätodelliselta ja oudolta, jopa järjettömältä. Pystyin ennen kadottamaan tämän alkoholin ja nikotiinin varjoon, oli jotain konkreettista odotettavaa ja levottomuuden rauhoitusta.
Nykyään en ymmärrä miksi pitäisi tehdä edes niinkään. Mitä järkeä siinäkään on lopetin ja pohdin tätä tyhjyyden tunnetta.
Osaan eläytyä kylläkin asioihin ja nauttia mutta yleisesti kaikki silti tuntuu kovin pinnalliselta.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Onko työtä ja harrastuksia?
Opiskelen eikä ole harrastuksia tällä hetkellä.
En tiedä mitä tahtoisin edes harrastaa.
Töitä olen tehnyt paljonkin mutta nyt oli hyvä sauma lähteä opiskelemaan.
Sain joskus töistä todella hyvän tunteen mutta uuvutin itseni pahasti siinä innostuksessa eikä moista kunnianhimoa ole palannut, onneksi oikeastaan.
Koen eläväni jossain kriisissä, kuplassa.
Kyseenalaistan kaiken ja tunnen olevani vieraantunut, siksi varmaan myös ahdistunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jotenkin tutulta. Suosittelen että kirjoitat niistä traumaattisista asioista vaikka paperille, niin että ne eivät ole vain pääsi sisällä. Sen jälkeen asiat alkavat tuntua paljon selkeämmiltä.
Mäkiin luulin kun tyhmä olen että tyhmälle kaikki olisi jotenkin ihmeellistä ja tulisi ikäänkuin uusina ihmeeellisinä asioina.
Vierailija kirjoitti:
Mäkiin luulin kun tyhmä olen että tyhmälle kaikki olisi jotenkin ihmeellistä ja tulisi ikäänkuin uusina ihmeeellisinä asioina.
Etttä elämä olisi ikäänkuin ylllätyksiä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se elämä sitten ei ole mitään sen kummempaa kuin tuon tyhjyyden täyttäistä millä hölynpölyllä millonkin keksii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan se on elämän dilemma, tarkoituksen etsiminen. Elämän voi täyttää kaikenlaisilla velvoitteilla ja tekemisellä niin täyteen, että ei juuri jää aikaa ajatella - näin kai useimmat meistä toimivat. Mutta jos sitä aikaa on, niin kyllähän nuo kysymykset helposti eteen tulevat.
Sulla on liian vähän tekemistä. Tekis varmaan hyvää löytää joku työ tai projekti missä voisit lähteä sitä omaa merkitystä rakentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi kuinka tekemistä niin turhaudun helposti ja voimani kuluvat.
En ole tyytyväinen tapaani elää ja nähdä asioita.
Ehkäpä sitten vain elän liian vaikeasti, analysoivasti ja mutkikkaasti.
Siedän kuitenkin mutta olisi hyvä nähdä ehkä tämä elämä jotenkin muunkin kuin pelkojen ja kärsimyksen kautta. Ehkä terapia auttaa.
Osaan siis olla innoissani, ryhtyä toimeen mutta joku tuolla sisällä epäilee, pelkää ja analysoi jatkuvasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka tekemistä niin turhaudun helposti ja voimani kuluvat.
En ole tyytyväinen tapaani elää ja nähdä asioita.Ehkäpä sitten vain elän liian vaikeasti, analysoivasti ja mutkikkaasti.
Siedän kuitenkin mutta olisi hyvä nähdä ehkä tämä elämä jotenkin muunkin kuin pelkojen ja kärsimyksen kautta. Ehkä terapia auttaa.Osaan siis olla innoissani, ryhtyä toimeen mutta joku tuolla sisällä epäilee, pelkää ja analysoi jatkuvasti.
Ap
Olen ihan kuin minä, mutta nainen ja minä olen 46-v mies. Olet sielunkumppani. Rakkaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että et elä arvojesi mukaan ja siitä tulee tuo ristiriita.
Tunnetko arvosi ja jos tunnet elätkö niiden mukaan? Itselläni ollut samaa kuin sinulla, mutta itsetutkistelun ja omien arvojen selkiytymiseen myötä tilanne muuttui.
Minulle esim. auttaminen ja sitä kautta mahdollisuuksien mukaan maailmasta paremman paikan tekeminen omalta osaltani tuo merkitystä. Kaikki valinnatkin selkiytyy kun tuntee omat arvonsa.
Onko työtä ja harrastuksia?