Elämättä jäänyt elämä ja katkeruus siitä

Mikset hae opiskelemaan?

Mitä olet tehnyt viimeiset 10 vuotta?

Pidä huolta, että kymmenen vuoden päästä voit katsoa taaksepäin hyvillä mielin.

Vierailija kirjoitti:

Mikset hae opiskelemaan?

Tämä. Itse olen 33v ja haen yhteishaussa yliopistoon.

Mistä sinä löytäisit jonkun yhteisön? Oletko töissä? Harrastatko? 

Ikävä kuulla tilanteestasi. Itselläkin todella harvoin mitään juhlia, liian vähän rakkautta, juhlia, illanistujaisia tms. ollut. Ei hienoja ulkomaankokemuksia tms. 

Vai että kolmekymppisenä elämä ohi? Varustauduhan hyvin, sulla on vielä todennäköisesti 50 vuotta edessäs aikaa joko istua kotona ja katkeroitua tai lähtä ulos ja tehdä asioita

Hmm, no minä olen näennäisesti kokenut noista muut paitsi rakastumisen tai että joku olisi rakastunut minuun ja eipä niistä kokemuksista nyt mitään ihmeempää ole käteen jäänyt. Ei valokuvia eikä tuttuja tai ystäviä. Siis nuo mitä kuvasit alle 30 v, työelämään en ole minäkään päässyt.

Itselläni ei ole koskaan ollut rakkautta. Kyllä se katkeroittaa, vaikka vähän tuosta nuorempi olenkin.

Siis noihan on sulla siis edessä vielä.

Miksi nyt olisi liian myöhäistä elää vapaasti? Toki et ole enää niin nuori, eikä sitä muuta milään, mutta voit löytää iloa ja vapaudentunnetta yli kolmekymppisenäkin. Olen itsekin kolmekymppinen ja viimeiset kymmenen vuotta on ollut lähinnä itseni etsimistä, muiden miellyttämistä ja yritystä sopia epämukavaan muottiin, ja ehkä hiljalleen alan tuntemaan itseäni. Ehkä sinullakin on jo enemmän itsetuntemusta kuin kymmenen vuotta sitten, eli mitä haluaisit tehdä elämälläsi nyt?

Kuulostaa myös siltä että saatat olla masentunut. Saatko apua siihen?

Ajatelkaa pieniä ihmisiä joilta jo lapsena viety kaikki unelmat suunnitelmat raiskaajilla huumeilla väkivallalla tai sairaudella.

Miksi et voisi vielä kokea? Itse aion opiskelemaan vielä, aion käydä myös bileissä verkostoitumassa ja saada toivottavasti uusia ystäviä opiskelukavereista. Ulkomaille aion vielä matkustaa, miksi en matkustaisi? Ei elämä lopu kun täyttää 30.v ja kyllä tämä koronakin on joskus ohi. Selailen matkasivustoja ja haaveilen: kulttuuriloma Roomassa, Pariisissa, rantaloma Thaimaassa, Bulgariassa ta ehkä sittenkin Portugalissa? Ja miten kutkuttavaa, kun vihdoin tietää mitä työtä haluaa tehdä ja lähtee opiskelemaan sitä! Kyllä niitä unelmia kohti voi kulkea myös sen jälkeen kun "nuoruus" ohi :)

Aika paljon luetelluista asioista jäänyt kokematta, tuskin esim opiskelijaelämällä tarkoitat sitä kun kun opiskelin töiden ohella ja lapsi pyöri jaloissa. En koe että olisin jotenkin jättänyt elämättä. Sekään ettei kaverit menneet naimisiin ole mitenkään minulta pois.

Hanki hyvä harrastus liikunnasta ja ala elää.

Ap on taitaa olla tämä iäkäs 36v joka tänne on ennenkin kirjoittanut. 

Pintaliitoelämä sokaissut silmäsi. "Koska muut, niin minunkin". Elä itsesi näköistä elämää. Oletko tosiaan sen arvoinen, että loppuelämäsi aiot murehtia noita mainitsemiasi asioita? Voit edelleen löytää mieluisia asioita ja toteuttaa niitä, eikä sinun tarvitse olla samanlainen kuin muut. Mitä enemmän keskität energiaasi siihen, että loppuelämäsi teet mitä haluat (koska se on eessä), sitä enemmän koet olevasi oma itsesi! Ehkä elämäsi rakkaus vielä kävelee vastaan, en lupaa sitä, mutta elämässä on muitakin tavoitteita kuin olla haluttu toisten toimesta. Menestyminen, vaurastuminen, elinikäinen oppiminen, uusien asioiden kokeminen, pelkojen voittaminen, terveyden vaaliminen, toisista huolehtiminen, leffajonon katsominen, outojen ruokien maistelu.. lista jatkuu. Eikä kaikkea varten tarvitse matkustaa ulkomaille.

Jos koet, että olet yksinäinen, sinun on löydettävä itsellesi paikka jossa muita on. Ei siinä nurkassa vaikertaminen auta.

t. Sinkku +30 nainen, jolla mollivoittoinen rakkauselämä, ei kavereita, ei lapsia. Ei rahaa matkusteluun tms. hienoa. Ei suostu tuhlaamaan elämää suremiseen ja muiden kommenttien kuunteluihin. :)

Voi hyvä ihminen sentään. Vastahan sitä kolmekymppisenä aletaan päästä pikkuhiljaa vauhtiin elämässä. Viisikymppisenä on täysi meno päällä.

Itse ole 36 vee. En koe olevani katkeroitunut, vaikka minusta voisi päätellä niin en ole päinvastoin. Sehän on vain negatiivinen tunne ei toimintatapa. Mihin ihmiset usein jää kiinni.

En saanut unelmieni työpaikkaa eikun seuraavaa sisään ja sain! En saanut päihteetöntä ja hyvin kohtelevaa miestä. So what! Osaan itsekkin vaihtaa renkaa pyörään. En päässyt sinne tai tänne. So what! Olen matkustellut ja tavannut ihania ihmisiä. Mitä rakkauteen ja miehiin/naisiin tulee niin paaaaljo helpommalla pääset, kun ei vieressä ihan hoivattavaa eikä tartte pettyä. Mä koen eläneeni varsin hyvän elämän iloineen suruineen. Mieti mikä on hyvää elämässäsi? Onko se harrastus? Hyvä ystävä.?

Ala elämään tänään!

Muilla on aina paremmin, enemmän ja mukavampaa.

Näin ajattelevaa ihmistä sanotaan kateelliseksi.

Alat vaan liikkua kirjoitti:

Hanki hyvä harrastus liikunnasta ja ala elää.

Liikunta vähentää vain libidoa tai seksinhimoa. Kaipuuta rakkaudesta se vain ruokkii. Koska et saa sitä.

Täällä ollaan! Jo teininä putosin kelkasta ja kaikki ikäpolvikokemukset wanhojen tansseista alkaen jäivät väliin. Avopuolison olen löytänyt, mutta elämä on välillä aika vaikeaa kun toinen on "mennyt ja elänyt" ja itseä ahdistaa kaikki perhesuunnitelmat ja omistusasuntojen hankinnat. Ei minunlaisellani keskenkasvuisella kakaralla ole mitään kiinnostusta velkaantua korvia myöten kouluttautumattomana saati yrittää lisääntyä, kun en pysty millään mittarilla pitämään huolta edes itsestäni.

Ja voi kyllä, olen hakenut opiskelupaikkaa. Mt-ongelmat vain aikalailla vaikeuttavat niihin pääsyä puhumattakaan itse opiskelusta.