Olisitko ylpeä vai häpeäisitkö, jos olisit saanut 1. lapsesi 19-vuotiaana ja tyttäresi 18-vuotiaana?

Riippuu paljon minkälainen hän on luonteeltaan, jos on täsin "hunsvotti" niin häpeäisin, jos aikuinen ja osaa hoitaa omat asiansa oikein ja on varma että haluaa lapsen niin ylpeä.. :D

Mutta varmaankin olisin vähän harmissani, jos tyttäreni ei opiskellut ensin itselleen ammattia. Toisallta jos itse olisin saanut myös lapsen nuorena, niin tuskin ajattelisin edes näin.



(nyt siis sain ekan lapsen 27 vuotiaana opintojen jälkeen)

Siksi tuntuukin ihan hassulta lukea lehdistä jotain juttua tällaisista suvuista, kun ovat niin ylpeitä, kun mummo on alle 40-vuotias.



Mutta selvähän se on, että eri perheissä arvot ovat erilaisia.

Tiedän yhden perheen jossa äiti sai esikoisensa 17-vuotiaana, tämä esikoisensa 15-vuotiaana ja nyt on tämä 19-vuotiaana raskaana. Eli on tulossa isoisoäidiksi 51-vuotiaana.

mutta en ainakaan olisi ylpeä. Toivon tyttäreni ensin opiskelevan, aikuistuvan ja katselevan maailmaa vähän enemmän. Lapsen isäkin saisi olla joku pitempään kuvioissa pysynyt, se ensimmäinen poikaystävä kun ei välttämättä ole se ainoa oikea.

ainoastaan siinä tilanteessa voisin tuntea jotain negatiivista jos tyttö ei pitäisi lapsestaan kunnolla huolta ja eläisi elämää samalla tavalla kuin ennen lasta esim. juoksemalla baareissa kaiket viikonloput ja lapsi olisi aina hoidossa.



itse olen saanut esikoisen 19-vuotiaana ja odotan nyt 22-vuotiaana kolmatta lasta. ja kaikki tietysti samalle isälle. :)

ja on tietänyt 13v asti miten toimia ettei lapsia synny kun toivottuina perheisiin, jotka pystyvät lapsesta huolehtimaan.

ihan omasta tahdosta ja olen siitä todella ylpeä..Myös äitini on saanut minut 17 vuotiaana ja olen myös aina ollut ylpeä koska minulla nuoriäiti :)

en lukenut kun ekan viesti...Minun oma äitini on ainakin ylpeä nuori mumma :)

Esim. jos olisin itse saanut lapseni jotenkin täysin holtittoman käytöksen tuloksena ja jatkanut samaa holtittomuutta niin kauan että se olisi tarttunut lapseenikin, ja sitten se lapsi samanlaisella käytöksellä ajaisi itsensä vaikeuksiin niin sitten kyllä hävettäisi. Häpeäisin siis itseäni.



Mutta pelkästään ikälukemista ei voi päätellä että tilanteessa olisi mitään hävettävää. Tai sen paremmin myöskään ihailtavaa.

En ole hoksannut hävetä :) Nyt tulossa neljäs ja olen 26v. En kylläkään ole hunsvottikaan:) mutta en ehkä täytä kaikkien "äitimittaria" koskaan..

noista kahdesta pitää valita mitä ajattelee tai miten asian kokee, niin ehdottomasti ylpeä olen =)

Tulin äidiksi juuri 18 v täytettyäni, toivottu ja haluttu vauva syntyi 1 kk siitä, kun olin 18 v täyttänyt.

En ole koskaan hävennyt tai katunut sitä, päinvastoin <3



Lähdin myöhemmin opiskelemaan, ja valmistuin ollessani 25 v.

Eli ei se aina ihan niinkään mene, että -ensin opiskelut, sitten lapsi/lapset-.

Hyvä järjestys näinkin, en kadu.



Esikoiseni täyttää pian 19 v, enkä todentotta häpeäisi vaikka mummoksi tulisinkin pian =)

Ylpeä pikemminkin olisin.



Olishan se huisia odottaa samaan aikaan tyttäreni kanssa vauvoja, mutta ei taida toteutua tuommoinen asia.

olin 30v kun sain esikoiseni.

En häpeäisi, mutta parempana pitäisin jos ehtisi enemmän ennen lapsien saamista. Lapsenlasta rakastaisin varmasti.