Terveellisesti elävä. Saitko mallin lapsuudenkodista?
Minua kiinnostaa, että kuinka iso osuus niistä joiden on helppo elää terveellisesti (esim. ruoka ja/tai liikunta) ovat saaneet opin lapsuudenkodista. Minulla ei tällaista mallia ollut. Olen osaa elämää elänyt terveellisesti ja osan en. Nyt olen noin 1,5v "kamppaillut" kohti uudenlaista ruokavaliota. Olen huomannut kuinka makumieltymykset muuttuvat. Se tapahtuu hitaasti, mutta taphtuu kuitenkin. Mietin, jos olisin saanut nämä terveelliset makumieltymykset jo lapsena, niin kuinka helppoa olisikaan pysyä terveellisissä tavoissa. Ehkä en edes ollenkaan ymmärtäisi niitä joille se on vaikeaa.
Kommentit (24)
Mutta on tottumuksillakin väliä. Maku- ja liikuntatapoja voi muuttaa.
Itse asiasa hyvin harva käyttäytymiseen liittyvä asia on puhtaasti perittyä. Yleensä ne ovat yhdistelmä perimää ja ympäristöä. Sama pätee mielenterveysongelmiin, persoonallisuuteen, kognitiivisiin kykyihin ym.
Määritteletkö mitä tarkoitat terveellisellä elämällä?
Tavallaan. Syötiin kyllä terveellisesti, mutta sellaiseen 70-luvun tyyliin: perunoita ja kastiketta ja porkkanaraastetta. Ei karkkia tai sipsejä paitsi karkkipäivänä vähän. Ei harrastettu liikuntaa. Itse kerättiin sieniä ja marjoja ja omasta kasvimaasta tuli kasvikset.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan. Syötiin kyllä terveellisesti, mutta sellaiseen 70-luvun tyyliin: perunoita ja kastiketta ja porkkanaraastetta. Ei karkkia tai sipsejä paitsi karkkipäivänä vähän. Ei harrastettu liikuntaa. Itse kerättiin sieniä ja marjoja ja omasta kasvimaasta tuli kasvikset.
Mikä tuossa oli mielestäsi terveellistä ja mikä ei?
minkä alan häiskä? kirjoitti:
Määritteletkö mitä tarkoitat terveellisellä elämällä?
Suositusten mukaista elämää. Ravinto- ja liikuntasuositusten plus ei mitään epäsuositeltuja "paheita".
Teen päinvastoin kuin kuin vanhempani. He ei liikuntaa harrastaneet ja ruoka mitä sattuu. Itse panostan kumpaankin
Elän melko terveellisesti, mutta ei se ole helppoa. Minulla on lähes päivittäin mielitekoja johonkin hyvään. Kaupassa puristan ostoskärryjä vaan tiukemmin, kun alkaa tuntua pahalta kaikki ne ohittamani mahdollisuudet...
Lapsuudenkodissa ei erityisemmin painotettu terveellisiä elämäntapoja. Karkkipäivä meillä oli kerran viikossa ja muuta herkkua ei juuri ollut. Ei käyty ravintoloissa tai pikaruokaloissa syömässä, tosin siinä oli varmasti rahasta myös kyse. Kun muutin opiskelemaan, lihoin lähes 10kg puolessa vuodessa. Nykyisin olen taas hoikka ja treenaan 4-5 kertaa viikossa salilla. Liikunta auttaa vastustamaan herkkuja jonkin verran.
Olen poiminut parhaat palat vanhempieni elintavoista. Isäni harrasti liikuntaa ja kuljetti meitä lapsiakin samalla liikuntaharrastuksissa, eli se on jäänyt häneltä. Äiti kasvatti kaikenlaisia vihanneksia ja kokeili erilaisia kasvislisukkeita ruokiin, eli kasvisten syönti on tullut hänen puoleltaan. Päihteitä ei käyttänyt kumpikaan.
Määrittelen terveelliset elämäntavat näin:
Täysipainoiset säännölliset ruokailutottumukset, jotka tarjoavat hitaita hiilihydraatteja, proteiinia, hyviä rasvahappoja, kuituja, vitamiineja ja hivenaineita. Sen sijaan terveelliseen ruokavalioon eivät tämän määritelmän mukaan kuulu eläinrasva, valkoiset jauhot ja lisätty sokeri. Kärjistetysti. Säännöllinen liikunta, säännöllinen unirytmi, riittävä uni.
Meidän kodissamme käytettiin voita ja kermaa harvoin, lähinnä juhla-aterioilla ja juhlapäivinä. Meillä ei ollut karkkipäiviä, mutta saimme herkkuja joskus. Se ei ollut kuitenkaan jokaviikkoinen automaatti. Pizzaa tai hampurilaista syötiin joskus, ei joka viikko tai välttämättä edes kerran kuukaudessa. Juotiin rasvatonta maitoa, aamupalaksi kaurapuuroa (ihan ällötykseen asti) margariinin ja sokerin tai marjojen kera, ei ikinä mitään sokerisia muroja tai jogurtteja. Marjoja, vihanneksia tai hedelmiä oli tarjolla joka aterialla. Loma-aikoina erityisesti kesällä herkuteltiin usein jäätelöllä ja marjoilla. Vanhemmat saattoivat juoda saunan jälkeen yhden oluen tai ruoan kanssa viikonloppuna lasin viiniä, mutta en ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa.
Vanhempani olivat hyvin liikunnallisia. Äiti kävi viikoittain jumpassa ja joogassa ja pyöräili työmatkat. Isä hiihti ja juoksi ja vei minua hiihtämään ja laskettelemaan. Perheenä teimme kävelylenkkejä ja metsäretkiä. 3-13-vuotiaana harrastin voimistelua, balettia ja taitoluistelua.
12-vuotiaana, kun vanhempani erosivat ja äiti jäi yksinhuoltajaksi, jääkaapista alkoikin löytyä iltaruoaksi eineslihapullia ja -lihapiirakoita ketsupilla. Samoihin aikoihin yläasteen alkaessa liikuntaharrastukset vaihtuivat musiikkiharrastuksiin, elämänpiiri vähän laajeni ja minulla alkoi olla omaa taskurahaa, jota käytin karkin ja erilaisten välipalarahkojen ja -vanukkaiden ostamiseen. Tyypillinen aamupalani oli suklaapatukka koulun aulan automaatista. En koskaan aloittanut energiajuomien tai tupakan käyttämistä. Alkoholiin totuttelin vasta parikymppisenä, ja olutta en voi kerta kaikkiaan sietää vieläkään. Lukiossa haastetta lisäsi liian vähäinen uni, jonka johdosta olin koulussa väsynyt, keskittyminen oli vaikeaa ja aivoni huusivat sokeria jaksaakseen valvoa. Mutta yläasteella vihaamani koululiikunta muuttuikin lukiossa houkuttelevaksi. Sain mallin siitä, että liikunta voi olla kivaa.
Lukion jälkeen aikuisiällä olen hakenut elämäntapoihini tasapainoa. Nyt 34-vuotiaana olen tilanteessa, jossa olen viimeiset noin 3 vuotta harrastanut omaehtoista tai ohjattua liikuntaa säännöllisesti ja hyvällä mielellä. Pyrin nykyään siihen, että tekisin vähintään 5-6 päivänä viikossa ainakin yhden lyhyen liikuntajutun. Se on minulle helpointa ajoittaa aamuun.
Olen aina ollut normaalipainoinen ja yleiskuntoni on ikäisekseni hyvä. Edelleen kamppailen unirytmin kanssa. Minulla on psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia: päänsärkyä, kireät lihakset, stressiä ja ahdistusta. Huomaan eron voinnissani heti, jos aamun liikuntajuttu jää tekemättä. Se on hyvin tärkeä hyvinvoinitini kannalta. Syön nykyään melko terveellisesti (sen mukaan, mitä viestin alussa kuvasin). Karkista, suklaasta, sipseistä ja limusta tulee minulle huono olo. Jos joskus juon pari lasia viiniä, huomaan sen heikentävän unen laatua.
Kuinka paljon lapsuudenkodin esimerkillä sitten on vaikutusta? Varmasti jonkun verran, mutta en usko, että se on se ainut syy, miksi nyt elän näin.
Sain. Meillä tehtiin kaikki ruoka itse, mitään eineksiä ei syöty koskaan. Läskiä ei poistettu lihasta ennen valmistusta ja voita käytettiin leivän päällä, juustoon ja leikkeleisiin ei ollut varaa. Toki vihannes-, marja- ja hedelmävalikoima oli 60 luvulla kaupungissa aika rajattu mutta aina jotain löytyi. Paheena ehkä pulla ja viinerit mitä syötiin päivittäin iltakahvin kanssa, pieni makea menee edelleenkin:)
Muita herkkuja sai vain jouluna ja synttäreillä eikä niitä edes kaivannut, joskus 10v ostelin pennin nallekarkkeja muutaman kappaleen silloin tällöin.
Äiti ja isä olivat molemmat alle 60 kiloisia läpi elämänsä ja minäkin painoin 52 kiloa 38v saakka.
Saman perinnön olen antanut omille lapsilleni ja lastenlapsille. Kaikki terveitä ja hoikkia
Mulla on terveellinen ruokavalio ja päihteiden käyttö, mutta ei terveellisiä liikuntatapoja. Lapsuudenperheissäni ei syöty läheskään terveellisesti. Isä käytti paljon alkoholia. Äiti ei. Muita päihteitä ei ollut. Minä syön terveellisesti, juon alkoholia kohtuullisesti silloin tällöin, en tupakoi tai käytä muita päihteitä. Toki olen kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan. Syötiin kyllä terveellisesti, mutta sellaiseen 70-luvun tyyliin: perunoita ja kastiketta ja porkkanaraastetta. Ei karkkia tai sipsejä paitsi karkkipäivänä vähän. Ei harrastettu liikuntaa. Itse kerättiin sieniä ja marjoja ja omasta kasvimaasta tuli kasvikset.
Mikä tuossa oli mielestäsi terveellistä ja mikä ei?
Terveellistä oli säännölliset ruoka-ajat, ei napostelua, tuoreet raaka-aineet. Epäterveellistä ravinnon yksipuolisuus, liian suolan ja eläinrasvan ja lihan syönti, sekä liikunnan puute.
En ole saanu mallia lapsuuden kodissa, päin vastoin. Emme syöneet ikinä salaattia, välipalaa ei ollut koskaan, joten ei myöskään vihanneksia/ hedelmiä silloinkaan. Söimme lähinnä perunaa ja ruskeaa kastiketta tai perunaa ja makkaraa. Lisäksi aamulla ja illalla leipää. Jos urheili sai haukut, kuinka tuonki ajan olisi voinut mieluummin käyttää johonkin hyödylliseen vaikka siivoamiseen...
Joo, oli meillä melko terveellinen ruokavalio 1980-90-lukujen mittakaavassa. Eli tavallaan sain.
Ei silti mene laisinkaan yksi yhteen sen kanssa, mitä itse nykyisin luen terveelliseksi.
Syön iltaisin tosi epäterveellisesti, vaikka aamiainen on terveellinen ja lounas. Ahmin suklaata etenkin. Kotona syötiin terveellisesti ja liikuttiin sopivasti. Ei ollut koko ajan makeaa.
Makumieltymykset on synnynnäisiä, ja ehkä siis myös perinnöllisiä. Joillekin hapan on ihan syömäkelvoton, se siis oikeasti maistuu ihan kauhealta.
Myös se on geneettistä, että saako hormonaalista mielihyvää liikkumisesta. Toiset saavat siitä euforiaa, joten totta kai he tekevät sitä mielellään. Muille se on vain fyysisesti kivulias pakollinen kotityö.