Terveellisesti elävä. Saitko mallin lapsuudenkodista?

Kyllä sain, äitini työskenteli sydän- ja verisuonitautien tutkimusryhmässä, joten maitorasvoja ei meillä juuri syöty. Itse olen ollut teini-iästä asti kasvissyöjä, kunnes noin nelikymppisenä opettelin syömään kalaa. Makeasta en pidä lainkaan.

Lapsuudenkodissani oli säännölliset ja terveelliset elämäntavat: kunnollinen ateriarytmi, aina terveellistä monipuolista ruokaa, ei juuri koskaan roskaruokaa, makeaa vain kerran viikossa, ulkoilua päivittäin.

Ensimmäiset noin kymmenen vuotta omaan kotiin muuttamisen jälkeen elin melko epäterveellisesti, mutta kolmekymppisenä aloin elää terveellisemmin. Vaikea arvioida, miten paljon lapsuudenkodin malli vaikutti siihen.

On kuitenkin yksi asia, joka on ihan selvästi lapsuudenkodin peruja: meillä kotona ei koskaan säilytetty herkkuja tai mitään ylimääräistä syötävää. Tapa on jäänyt minulle. Jos haluan vaikka jotain makeaa herkkua, joudun aina käymään kaupassa sen saadakseni. Eli en osta suuria määriä syötävää kotiin jemmaan.

Meillä oli lapsena niin köyhää, että ruokaa ei ollut kotona. Joskus kävin meidän sukulaisen luona syömässä joka asui lähellä. Hän teki 80-l mittapuun mukaan terveellistä ruokaa. Sen lisäksi söin koulussa. Opin siis elämään usein nälän kanssa ja ateriarytmien kanssa taistelen vieläkin. Kun joskus harvoin oli jotain ruokaa, esimerkiksi ranskanleipää ja lauantaimakkaraa, niin tapana oli, että ahmimme niin paljon, että suunnilleen pökerrymme. Kotona savusi rööki, eikä tuuletettu. Se sai meidät lapset ikuisesti inhoamaan tupakkaa. Kasviksia ei syöty ja se on vieläkin itselleni vaikeaa. Liikuntaa ei harrastettu. Itse harrastin lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen paljon liikuntaa, mutta se on työkiireiden vuoksi jäänyt. Kotona ei todellakaan saanut mitään kannustusta liikuntaan tai kasvisten syöntiin. Luulen, että se vieläkin jotenkin vaikuttaa, että on itselleen helppo kieltäytyä näistä. Lapsena olin yleensä normaalipainoinen ja joskus ali. Lihoin joskus 27v tienoilla ja nyt olen jo melkein parikymmentä vuotta ollut lihava. Liittyy siihen, kun alkoi saada palkkaa ja pystyi ostaa mitä vaan ruokia. Asuin myös ulkomailla maassa jossa on tosi iso ylipaino-ongelma. Ruoat siellä ovat maukkaita (kun niiden makuun pääsee) ja lihottavia. Nykyään ajattelen, että tuo lapsuuden nälkäisyys ja epäsäännölliset ruokailutottumukset aiheuttivat sen, että vältän aika vahvasti kokemasta nälkää ja toisaalta en osaa pitää kiinnii ruoka-ajoista. Mutta yritän nyt muuttua. Olen pudottanut noin 10kg ja vielä riittää pudottamista.

Ap

Mä olen itse äitinä miettinyt tosi paljon sitä että kuinka paljon mun raskausaikana syömäni ruoka vaikuttaa mun lasten ruoka-aistimuksiin. Esikoista odottaessani olin pitkään vuodelevossa ja söin mitä sattuu, paljon kaikkea makeaa. Esikoinen voisi elää sokerilla ja rasvalla. Kuopusta odottaessani mulla todettiin raskausdiabetes, ja söin huipputerveellisesti. Kuopus tykkää ruisleivästä, kanasta, riisistä, kasviksista jne.

Tätä nykyä elän tosi terveellistä elämää. Itse asiassa mulle se käänteentekevä juttu oli tuo toinen raskaus ja radi. En ole koskaan ollut ylipainoinen, ja olen aina kyllä harrastanut liikuntaa, mutta olin tosi tuulella käyvä sekä syömisen että liikunnan suhteen. Mielitekoja mulla oli paljon ja minähän kuuntelin niitä.

Lapsuuden perheeni oli tosi aktiivinen. Me harrastettiin liikuntaa yhdessä ja mua ja veljeäni vietiin paljon kaikenlaisiin urheiluharrastuksiin. Ruokavalio nyt oli mitä oli. Kyllä vanhempani parhaansa tekivät mutta ei heillä silloin ollut kauheasti tietoa terveellisen ruokavalion suhteen.

Ei tästä nyt kenellekään mitään hyötyä ollut mutta kiva oli itse vähän asiaa miettiä. :)