Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut parisuhteessa jo 7 vuotta ja monta vuotta ystävänäni ollut ei tiedä sitä vieläkään
02.02.2021 |
Olemme olleet siis ystäviä jo sellaiset 2,5 vuotta ja tämä ystäväni ei vieläkään tiedä minun olevan parisuhteessa. Hän ei ole koskaan tavannut kumppaniani ja asun yksin, joten tämä on aika helposti poissa, kun ystävä tulee käymään.
Tämä lähti siis alun perin siitä, kun yleensä pidän yksityiset asiani yksityisinä hyvinkin pitkään työpaikalla ja tämä ystäväni oli työkaverini jonkin aikaa. En koskaan kertonut töissä omista suhdeasioistani tai muistakaan yksityiselämäni asioista ja nyt tuntuu todella vaikealta edes kertoa näistä kyseiselle ystävälle, koska olen pimittänyt tätä jo niin kauan. Aluksi pimitin asioitani tietoisesti, koska minulla on pitkä historia kiusattuna, enkä luota ihmisiin, mutta pimittämisestä on seurannut kuitenkin se, että nyt tuntuu todella vaikealta pudottaa tällaista pommia pöydälle.
Asiaa ei helpota todellakaan se, että olen heterosta menevä homomies ja homofobia on ihan riittävän tuttua minullekin. Minusta tuntuu pahasti siltä, että ystävyys kariutuu tätä menoa joko siihen, että asia paljastuu jossain vaiheessa vahingossa ja ystävä loukkaantuu tästä tai ystävyys kariutuu, koska paljastan tällaisen asian näin myöhään. Olen vain niin tottunut piilottelemaan identiteettiäni, koska se pitää minut turvassa epäasialliselta kohtelulta, että asia on nyt vähän läikkynyt. Ystäväni tosin saattaisi ymmärtää kantani tälle piilottelulle, koska onhan taustani nyt siinä mielessä ihan selkeä siitä juontuva käytös siten jokseenkin looginen.
En tiedä, tuntuu vain että häviän, miten tahansa pelaan elämäni kortit. Pidä itsesi turvassa -> kaikki kusee, ole oma itsesi -> kaikki kusee. Argh!
Kommentit (19)
Muistin taas tämän luettuani olla kiitollinen lapsellisen helposta heteronormielämästäni. Niin rauhaisaa olla tylsä, hajuton ja mauton ja sulautua tapettiin.
Olet pulassa, ap, mutta asiat järjestyy aina jotenkin. Rohkeutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea pitkää tekstiä, mutta miksetpä vaikka kysyisi kaveriltasi seuraavaa tapaamista suunnitellessanne, että olisiko ok jos tuot poikaystäväsi mukaan. Sitten kaveri ihmeissään toki sanoo, että mitä onko sulla poikaystävä? Siihen sitten toteat että juu, enkö muka ole koskaan maininnut? Sitten jos haluat, voit selittää tuon, että et yleensä tykkää töissä puhua yksityisasioista ja ehkä siksi on unohtunut tälle ystävälle mainita.
Tämä taitaa olla jo vähän liian myöhäistä tässä vaiheessa, kun yhteinen työnteko päättyi jo pari vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Muistin taas tämän luettuani olla kiitollinen lapsellisen helposta heteronormielämästäni. Niin rauhaisaa olla tylsä, hajuton ja mauton ja sulautua tapettiin.
Olet pulassa, ap, mutta asiat järjestyy aina jotenkin. Rohkeutta...
Joo pakko myöntää kyllä, että olen onnistunut itselleni sellaisen sopan keittämään, mitä en voi syödä!
AP
Mulla on sama juttu yhden kevyen kaveri kanssa (viestitellään joskus ja nähdään kerran pari vuodessa), paitsi että hän ei tiedä lapsistani. En koskaan puhu heistä vieraille ja sitten oli jo myöhäistä.
Olen päättänyt antaa kaveruuden hiipua.
Hei ap,
Olen hetero mutta ystävävinäni on homoja/lesboja, ja lisäksi olen töiden kautta perehtynyt siihen, minkälaista käytöstä heteronormatiivisuudesta poikkeaminen voi ympäristön paineesta johtuen aiheuttaa.
Sen olen huomannut, että homot ja lesbot ovat ylivirittyneitä huomaamaan kaikenlaista syrjintää sielläkin missä sitä ei ole. Siihen on varmasti hyvät, menneisyydestä johtuvat syynsä. Muistan esim. kerran kun työporukassa tuli juttua ihmisten vapaa-ajasta. Moni kertoi perheestään ja sitten eräs naispuolinen työkaverini (myös mun henk. koht. kaveri) kertoi vaimostaan. Jälkeenpäin hän kertasi mulle loukkaantuneena miten ihmiset olivat kohahtaneet hänen mainitessaan vaimonsa (eikä miestä). "Miksi minä en saa kertoa perheestäni kuten kaikki muutkin?"
No saat! Minä olin samassa tilanteessa enkä valehtelematta huomannut minkäänlaista kohahdusta yhtään keneltäkään. Sinun tilanteessa koittaisinkin vain rauhoittaa mieleni ja kertoa ystävälle joku kerta kaiken muun keskustelun lomassa parisuhteestasi. Melkeinpä veikkaan, että kaveri saattaa ensin vähän hämmästyä, mutta vain ja ainoastaan sitä, ettet ole aiemmin maininnut seurustelustasi. Suurimmalle osalle meistä on aivan se ja sama ovatko kaverimme heteroita vai homoja. Tsemppiä omannäköiseen elämään!
Ps. jos saat vaikkapa Setasta tms. pari tapaamiskertaa tai vertaistukea jatkoon, niin bueno! Haluathan elää loppuelämäsi rohkeasti juuri tuollaisena coolina itsenäsi joka jo olet! Nyt vaan tsemppipotku persuksiin :)
Ymmärrän, olen myös seurustellut pari vuotta mutta en ole kuuluttanut asiasta kuin lähimmille ihmisille. Sain tietää jossain vaiheessa että työpaikalla oli juoruttu mun asioista eräässä elämäni vaikeassa tilanteessa, niin totesin, että en kerro yhdellekään työ"kaverille" enää mitään itsestäni. En edes missä asun. Sometileissä en kerro elämästäni yhtään mitään enää.
Mielestäni ap paras tapa olisi kertoa kumppanistasi sivulauseessa. Sanot, että ei vain ole tullut puheeksi ja silloin kun olitte työkavereita sulla oli eri linja, nyt asia vain on jäänyt. Ei liikaa pahoitellen,koska siitä tulee isompi numero, etkä sä lopulta ole kenellekään velkaa että kerrot itsestäsi tietyt asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä kaveri joka seurustellut 6v, en ole koskaan tavannut puolisoa vaan ilmoitti vaan että seurustelee ja vastasin ok.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Olen hetero mutta ystävävinäni on homoja/lesboja, ja lisäksi olen töiden kautta perehtynyt siihen, minkälaista käytöstä heteronormatiivisuudesta poikkeaminen voi ympäristön paineesta johtuen aiheuttaa.
Sen olen huomannut, että homot ja lesbot ovat ylivirittyneitä huomaamaan kaikenlaista syrjintää sielläkin missä sitä ei ole. Siihen on varmasti hyvät, menneisyydestä johtuvat syynsä. Muistan esim. kerran kun työporukassa tuli juttua ihmisten vapaa-ajasta. Moni kertoi perheestään ja sitten eräs naispuolinen työkaverini (myös mun henk. koht. kaveri) kertoi vaimostaan. Jälkeenpäin hän kertasi mulle loukkaantuneena miten ihmiset olivat kohahtaneet hänen mainitessaan vaimonsa (eikä miestä). "Miksi minä en saa kertoa perheestäni kuten kaikki muutkin?"
No saat! Minä olin samassa tilanteessa enkä valehtelematta huomannut minkäänlaista kohahdusta yhtään keneltäkään. Sinun tilanteessa koittaisinkin vain rauhoittaa mieleni ja kertoa ystävälle joku kerta kaiken muun keskustelun lomassa parisuhteestasi. Melkeinpä veikkaan, että kaveri saattaa ensin vähän hämmästyä, mutta vain ja ainoastaan sitä, ettet ole aiemmin maininnut seurustelustasi. Suurimmalle osalle meistä on aivan se ja sama ovatko kaverimme heteroita vai homoja. Tsemppiä omannäköiseen elämään!
Ps. jos saat vaikkapa Setasta tms. pari tapaamiskertaa tai vertaistukea jatkoon, niin bueno! Haluathan elää loppuelämäsi rohkeasti juuri tuollaisena coolina itsenäsi joka jo olet! Nyt vaan tsemppipotku persuksiin :)
Tämä on mahdollista ja olen ainakin itse pikemminkin ylivarauksellinen ihmisten suhteen ja oletan ihmisten käyttäytyvän hyökkäävästi, koska tulen ensinnäkin uskonnollisesta kasvatustaustasta ja toisekseen tuppukylästä. Olen siis saattanut vääntää asiasta pääni sisällä suuremman uhan/ongelman/draaman, kuin mitä asia todellisuudessa on. En vain jotenkin osaa päästää tästä suojakäyttäytymisestäni irti ja joudun senkin kanssa epämieluisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätää AP!
Kaikilla meillä on omat salaisuutemme. Joku on homo, toinen tykkää liian vanhoista tai liian nuorista, liian laihoista tai lihavista. Tai joku voi olla neitsyt, tai ehkä kiltti naapurintyttö onkin kotioloissa alistava domina.
Jollakulla on salasuhde, toisella avioton lapsi, kolmannella kaksi vaimoa eri paikkakunnilla. Joku on alkoholisti, joku käyttää huumeita, jollakulla voi olla kymppitonnien velat ulosotossa... jne jne.
Näitä tarinoita riittää. Kaikki pelkäävät että se oma salaisuus paljastuu, vaikka oikeasti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää AP!
Kaikilla meillä on omat salaisuutemme. Joku on homo, toinen tykkää liian vanhoista tai liian nuorista, liian laihoista tai lihavista. Tai joku voi olla neitsyt, tai ehkä kiltti naapurintyttö onkin kotioloissa alistava domina.
Jollakulla on salasuhde, toisella avioton lapsi, kolmannella kaksi vaimoa eri paikkakunnilla. Joku on alkoholisti, joku käyttää huumeita, jollakulla voi olla kymppitonnien velat ulosotossa... jne jne.
Näitä tarinoita riittää. Kaikki pelkäävät että se oma salaisuus paljastuu, vaikka oikeasti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Mutta on parisuhde kuitenkin vähän erilainen asia, kuin joku oma salainen bdsm orgiakokoustila kellarissa, jonne kukaan ei vahingossa tupsahda. Parisuhde on kuitenkin asia, mikä kuuluu vahvasti valtaosan elämään ja tulee väkisinkin jossain vaiheessa esiin, mikäli on säännöllisissä tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama juttu yhden kevyen kaveri kanssa (viestitellään joskus ja nähdään kerran pari vuodessa), paitsi että hän ei tiedä lapsistani. En koskaan puhu heistä vieraille ja sitten oli jo myöhäistä.
Olen päättänyt antaa kaveruuden hiipua.
Et ole tosissasi? Olet kyllä sitten tunkinheiton maailmanmestari.
Mitäs jos vain nostaisit kissan pöydälle tunkin sijasta? Mitä sulla on menetettävää?
Miksi et kerro hänelle samaa kuin kerroit aloituksessasi? Saattaa pahoittaa mielensä aluksi mutta luultavasti ymmärtää syysi.
Tsemppiä, mutta älä pimitä asiaa enää kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää AP!
Kaikilla meillä on omat salaisuutemme. Joku on homo, toinen tykkää liian vanhoista tai liian nuorista, liian laihoista tai lihavista. Tai joku voi olla neitsyt, tai ehkä kiltti naapurintyttö onkin kotioloissa alistava domina.
Jollakulla on salasuhde, toisella avioton lapsi, kolmannella kaksi vaimoa eri paikkakunnilla. Joku on alkoholisti, joku käyttää huumeita, jollakulla voi olla kymppitonnien velat ulosotossa... jne jne.
Näitä tarinoita riittää. Kaikki pelkäävät että se oma salaisuus paljastuu, vaikka oikeasti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kyllä minua ainakin kiinnostaa, jos kaverillani on kaksi puolisoa, alkoholi- tai huumeongelma tai hän tykkää liian nuorista. Kyllä jotkut salaisuudet on ystävyydenkin kannalta deal breakereita (parisuhteen kannaltahan nuo ovat sitä melkein kaikki).
Minulla on heterokaveri, joka on ollut parisuhteessa kenties jo kymmenen vuotta, mutta minulle jostain syystä esittää sinkkua. En ymmärrä miksi, mutta kai hänellä on syynsä. (Tiedän asian oikean tolan yhteisten tuttujen kautta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se sitten mitään ystävyyttä ole.
Aina voi kertoa totuuden: että on ollut omien taustojen vuoksi vaikea luottaa, mutta koska kuitenkin haluat luottaa niin olet päättänyt kertoa itsestäsi tärkeän asian.
"Pudottaa pommia pöydälle"? Tuo nyt tuskin on kaverillesi mikään pommi, jos ei ole 2,5 vuoteen ollut sen vertaa kiinnostunut elämästäsi, että olisi kysellyt parisuhdeasioitasi. Vai onko kysynyt, mutta olet valehdellut olevasi sinkku, tuosta sun tekstistä ei oikein ota selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää AP!
Kaikilla meillä on omat salaisuutemme. Joku on homo, toinen tykkää liian vanhoista tai liian nuorista, liian laihoista tai lihavista. Tai joku voi olla neitsyt, tai ehkä kiltti naapurintyttö onkin kotioloissa alistava domina.
Jollakulla on salasuhde, toisella avioton lapsi, kolmannella kaksi vaimoa eri paikkakunnilla. Joku on alkoholisti, joku käyttää huumeita, jollakulla voi olla kymppitonnien velat ulosotossa... jne jne.
Näitä tarinoita riittää. Kaikki pelkäävät että se oma salaisuus paljastuu, vaikka oikeasti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kyllä minua ainakin kiinnostaa, jos kaverillani on kaksi puolisoa, alkoholi- tai huumeongelma tai hän tykkää liian nuorista. Kyllä jotkut salaisuudet on ystävyydenkin kannalta deal breakereita (parisuhteen kannaltahan nuo ovat sitä melkein kaikki).
Kuulostipa tuomitsevalta ja arvottavalta. Jos ihminen on minulle mukava ja on jo ystäväni, saa olla aikamoiset luurangot kaapissa että ryhtyisin katkomaan välejä. Murhatuomio voisi olla mulle dealbreaker.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Olen hetero mutta ystävävinäni on homoja/lesboja, ja lisäksi olen töiden kautta perehtynyt siihen, minkälaista käytöstä heteronormatiivisuudesta poikkeaminen voi ympäristön paineesta johtuen aiheuttaa.
Sen olen huomannut, että homot ja lesbot ovat ylivirittyneitä huomaamaan kaikenlaista syrjintää sielläkin missä sitä ei ole. Siihen on varmasti hyvät, menneisyydestä johtuvat syynsä. Muistan esim. kerran kun työporukassa tuli juttua ihmisten vapaa-ajasta. Moni kertoi perheestään ja sitten eräs naispuolinen työkaverini (myös mun henk. koht. kaveri) kertoi vaimostaan. Jälkeenpäin hän kertasi mulle loukkaantuneena miten ihmiset olivat kohahtaneet hänen mainitessaan vaimonsa (eikä miestä). "Miksi minä en saa kertoa perheestäni kuten kaikki muutkin?"
No saat! Minä olin samassa tilanteessa enkä valehtelematta huomannut minkäänlaista kohahdusta yhtään keneltäkään. Sinun tilanteessa koittaisinkin vain rauhoittaa mieleni ja kertoa ystävälle joku kerta kaiken muun keskustelun lomassa parisuhteestasi. Melkeinpä veikkaan, että kaveri saattaa ensin vähän hämmästyä, mutta vain ja ainoastaan sitä, ettet ole aiemmin maininnut seurustelustasi. Suurimmalle osalle meistä on aivan se ja sama ovatko kaverimme heteroita vai homoja. Tsemppiä omannäköiseen elämään!
Ps. jos saat vaikkapa Setasta tms. pari tapaamiskertaa tai vertaistukea jatkoon, niin bueno! Haluathan elää loppuelämäsi rohkeasti juuri tuollaisena coolina itsenäsi joka jo olet! Nyt vaan tsemppipotku persuksiin :)
Tämä on mahdollista ja olen ainakin itse pikemminkin ylivarauksellinen ihmisten suhteen ja oletan ihmisten käyttäytyvän hyökkäävästi, koska tulen ensinnäkin uskonnollisesta kasvatustaustasta ja toisekseen tuppukylästä. Olen siis saattanut vääntää asiasta pääni sisällä suuremman uhan/ongelman/draaman, kuin mitä asia todellisuudessa on. En vain jotenkin osaa päästää tästä suojakäyttäytymisestäni irti ja joudun senkin kanssa epämieluisiin tilanteisiin.
No niin, eli sinulla on syysi käyttäytyä niinkuin käyttäydyt. Hienoa että olet jopa tiedostanut käytöksesi juurisyitä (tuppukylä, uskonnollinen tausta). Veikkaan että olet irtautunut molemmista?
Ei ole mitään syytä antaa tällaisten asioiden enää määrittää elämääsi. Sitäpaitsi, olet aikuinen. Järjellä varmasti ymmärrät, ettei seurustelulla/seurustelemattomuudella tai homouudella/heteroudella ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ystävä olet. Vai valitsetko itse ystäviä näillä perustein?
T: Vitosviestin lähettäjä
En jaksanut lukea pitkää tekstiä, mutta miksetpä vaikka kysyisi kaveriltasi seuraavaa tapaamista suunnitellessanne, että olisiko ok jos tuot poikaystäväsi mukaan. Sitten kaveri ihmeissään toki sanoo, että mitä onko sulla poikaystävä? Siihen sitten toteat että juu, enkö muka ole koskaan maininnut? Sitten jos haluat, voit selittää tuon, että et yleensä tykkää töissä puhua yksityisasioista ja ehkä siksi on unohtunut tälle ystävälle mainita.