paljon kavereita, mutta ei yhtään hyvää ystävää..muita?

Toinen on 100% luotettava, mutta oikeesti aika ärsyttävä : ) (mutta rakas)



Toinen on sikamukava, varmaannii luottettava, joo ehkä ...mutta petti luottamukseni kerran vuosia sitten, ja jotenkin vaan en voi sitä unohtaa. Vaikka oon täysin antanut anteeksi.



Ei mulla oo enää oikeesti saman tyyliin sydänystävää kuin ole teininä. Mies on mullakin paras ystävä.

Mä en ole kenenkään bestis, en ole koskaan ollut, mutta mulla on monta sellaista ystävää kenen kanssa voi puhua mistä vaan, kait sen voi jotenkin määritellä sydänystävyydeksi. Sitä olen miettinyt, että millaista olisi olla jonkun "bestis". En ole koskaan ollut. Toisaalta tässä iässä ja perheen äitinä, mitä väliii, ehkä bestisten aika oli joskus nuorempana. Eli, meni jo.

Mies on mullakin paras ystävä.

Toisaalta en halua ketään akkoja sydänystäviksi, hyvä kun hyvänpäiväntuttuina siedän. Miehet kelpais, mutta siinä tulee sitten aviomies-ongelma. Enkä voi vaihtaa kun on niin paljon lapsia ja niin paljon vaatimuksia aviomiehelle ettei kukaan muu sitä paikkaa huoli ;)

sydänystäviäkin jos niin haluaisin mutta olen menettänyt luottamukseni

heihin, joten pidän välimatkaa. En pidä takanpäin puhumisesta, joten annan olla. Ei olla ehkä juuri samalla aaltopituudella

muutenkaan. Mies, äitini ja siskoni ovat parhaat ystäväni.

no, on mulla mies ja sen lisäksi sydänystävä

Kavereita hyvin vähän ja yksi tosi ystävä.

Mä en vaan jaksa turhia ihmisiä ympärilläni. Sellaista turhanpäiväistä soittelua ja jaarittelua. Sitä saa jo tehdä äidin ja mummon kanssa.



Hyvälle ystävälle tulee sitten purettua syvempiä tuntoja. Mä olen muutenkin aika yksityinen enkä tykkää lörpötellä omia asioitani kavereille.

ei ole.

Kuinka voi joillain muullakin olla sama tuntemus???????? ihanaa en olekkaan ainoa. Ei varmaankaan ole ,ainakin yksi on sun lisäksi.