Ostatteko uuden tavaran lapselle rikkoutuneen tialle?
Jos lapsella on jokin tärkeä tai mieluinen harrastusväline tai muu kallis tavara, jonka on saanut lahjaksi tai jota varten on itse kerännyt rahaa, mutta tämä rikkoutuu (ilman tahallisuutta tai huolimattomuutta), niin ostatteko automaattisesti uuden? Vai pitääkö lapsen itse maksaa?
Kommentit (15)
Meillä on kotivakuutus kuvatun kaltaisia tilanteita varten.
Tottakai ostan, meillä nyt muutenkin menee harrastuksiin vuodessa vähintään 10000€.
Voin ostaa uuden yhden kerran jos vahingossa rikkoutuu, mutta en jos tahallaan rikotaan.
Vierailija kirjoitti:
Ostan uuden sen enempiä miettimättä. Hyvänen aika, en minä hankkinut lapsia siksi, että olisi joku kiusattava perhepiirissä.
Mikä siinä on kiusaamista ?
Ei kai minkään ostaminen ole ihan automaatio. Jos lapsellani menisi rikki vahingossa esim. oma järjesteläkamera, jutellaan uuden ostosta ja kuinka hän itse voi osallistua, tai kiinnostaako kuvaaminen enää jne. Jos rikki menee esim. luistimet, niin onhan ne hankittava, koska talvea on jäljellä.
Usein rikkoontumiset, katoamiset ja kodin tulipalo tai vesivahinko on samalla tilanteita, joissa mietinnän jälkeen voi lapsi huomata, että haluaa harrastaa jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotivakuutus kuvatun kaltaisia tilanteita varten.
Tässä meidän tilanteessa i vakuutus auttaisi, koska kyse on jo vanhasta tavarasta, joka on tullut tiensä päähän.
Ap
Mistä rahoista lapsi sen maksaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotivakuutus kuvatun kaltaisia tilanteita varten.
Tässä meidän tilanteessa i vakuutus auttaisi, koska kyse on jo vanhasta tavarasta, joka on tullut tiensä päähän.
Ap
Siinä tapauksessa varmaankin ostaisin uuden, tosin riippuen lapsen iästä saisi todennäköisesti osallistua jossain määrin kustannuksiin jos haluaa "parempitasoisen" kun mitä vanha oli. Ikävä tilannehan tuollainen on ja jos rikki meneminen ei johdu huolimattomuudesta tai tahallisuudesta, niin en haluaisi aiheuttaa lisää mielipahaa enää kieltäytymällä osallistumasta uuden hankintaan. Se rakkaan harrastusvälineen hajoaminen itsessään varmasti harmittaisi ihan tarpeeksi ja harvemmin lapsella ihan hirveästi sitä omaa rahaa kuitenkaan on ansaittuna/mahdollista ansaita, niin toki yrittäisin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä rahoista lapsi sen maksaisi?
No omista rahoistaan, jotka tilillä ovat.
Tai siis nyt kysyn sitä, että maksaako se lapsi sen tavaran omista rahoistaan, osin omista rahoistaan vai vanhempien rahoilla. Haluaa joka tapauksessa sen tavaran, käyttää joka päivä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ostan uuden sen enempiä miettimättä. Hyvänen aika, en minä hankkinut lapsia siksi, että olisi joku kiusattava perhepiirissä.
Ai että jos lapselle kerran ostaa vaikka kalliin mailan lahjaksi, niin jatkossa pitää aina ostaa kalliita mailoja. Tai puhelimia tai tietokoneita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai minkään ostaminen ole ihan automaatio. Jos lapsellani menisi rikki vahingossa esim. oma järjesteläkamera, jutellaan uuden ostosta ja kuinka hän itse voi osallistua, tai kiinnostaako kuvaaminen enää jne. Jos rikki menee esim. luistimet, niin onhan ne hankittava, koska talvea on jäljellä.
Usein rikkoontumiset, katoamiset ja kodin tulipalo tai vesivahinko on samalla tilanteita, joissa mietinnän jälkeen voi lapsi huomata, että haluaa harrastaa jotain muuta.
Miksi luistimet pitäisi automaattisesti ostaa "koska talvea jäljellä". Ei luistelu ole pakollista. Luistimiakin on niin erilaisia. Voi ostaa kympillä käytetyt tai maksaa monta sataa hyvistä.
Tietenkin, tietokoneesta hajosi virtalähde niin ostettiin heti tuplasti kalliimpi tilalle. Tässä uudessa on 10 vuoden takuu.
Ostaisin uuden, mikäli tavara on tärkeä ja meillä on siihen varaa. Jos lapsi rikkoo sen tahallaan tai huolimattomuuttaan, en osta uutta ainakaan heti.
Kiitos vastauksista. Ensireaktioni oli, että käydään heti ostamassa uusi. Sitten aloin miettiä, että pitäisikö kasvatusmielessä laittaa lapsi maksamaan osa.
Eihän aikuisetkaan välttämättä heti pysty ostamaan jotain kallista tavaraa ainakaan ilman lainaa.
Ap
Ostan uuden sen enempiä miettimättä. Hyvänen aika, en minä hankkinut lapsia siksi, että olisi joku kiusattava perhepiirissä.