Lue keskustelun säännöt.
Olen kykenemätön läheisiin ihmissuhteisiin :(
31.01.2021 |
Olisiko täällä vaikka kohtalotovereita? Mun on käytännössä mahdoton muodostaa mitään oikeasti läheisiä ihmissuhteita, enkä tiedä miksi. Jotain tuttuja/kavereita on, joiden kanssa vietän joskus aikaa, ja parisuhde, mutta ei ketään, kenelle voisin kertoa oikeasti sisimmästäni, kokisin tulevani ymmärretyksi, ja keihin kokisin todellista henkistä yhteyttä. Koen tehneeni parhaani ihmissuhteiden syventämiseksi, mutta ei vaan niin ei. Jokin aika sitten luulin löytäneeni oikean ystävän ja koin voivani jakaa hyvinkin paljon - samoin hänkin jakoi mulle hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta sitten hänkin etääntyi minusta kun suhdestatus muuttui sinkusta varatuksi.
Tuntuu aika kamalalta, että ketään ei tunnu kiinnostavan mun yhtään syvemmät ajatukset ja tuntemukset, eikä kukaan jaa niitä myöskään itsestään minulle. Haluaisin edes yhden ihmissuhteen, jossa voisi vaihtaa mitään syvempää ja merkityksellisempää kuin nämä aivan arkiset jutut. En ole yksinäinen niin kuin jotkut joilla ei ole yhtään ihmisiä elämässään, mutta olen sydämessäni hyvin yksin, ja pahalta sekin tuntuu. Voiko elämä muuttua enää parempaan näin aikuisena? Onko multa jäänyt jokin sosiaalistumisen vaihe oppimatta enkä siksi ole kelvollinen "oikeisiin" ystävyys- ja muihin ihmissuhteisiin?
Kommentit (18)
Kaveruus/ystävät ovat yliarvostettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sosiaalinen. Mutta joskus siihen menee aikaa kun tapaa kaltaisiaan. Ja löytyy joku sopiva tai sopivia. Oli se suomessa tai ulkomailla.
Tunnistan mistä puhut. Mä en koskaan tule myöskään ihan tavoitetuksi. En pysty tuntemaan kunnolla mitään ketään kohtaan. Ulkoisesti tilanne on hyvin erilainen.
Mulla on nyt viides vuosi terapiaa menossa ja pikkuhiljaa mennään sitä kohti, että elämä voisi olla jotain muutakin kuin unissakävelyä. Yritän.
Missä oikein heittelet verkkojasi ja minkälaisia saaliita hyväksyt? Eli toisin sanoen odotatko, että joku löytää sinut kodistasi, millä tavoin käyttäydyt ihmisten kanssa ja mitkä ovat sinulle mahdollisen ystävän kriteerit?
Minkälainen ihmisen pitää siis olla, että hänet kelpuutat? Minkä ikäinen, näköinen, kokoinen, muotoinen, värinen, nainen, mies, koulutus, ammatti, lapsellinen, lapseton, köyhä, rikas...?
Saako vuosien terapia tuntemaan itsesi paremmaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveruus/ystävät ovat yliarvostettuja.
Kuinka niin? :D
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mistä puhut. Mä en koskaan tule myöskään ihan tavoitetuksi. En pysty tuntemaan kunnolla mitään ketään kohtaan. Ulkoisesti tilanne on hyvin erilainen.
Mulla on nyt viides vuosi terapiaa menossa ja pikkuhiljaa mennään sitä kohti, että elämä voisi olla jotain muutakin kuin unissakävelyä. Yritän.
Oho, onpa pitkä terapia takana. Onko siellä selvinnyt syitä tuolle unissakävelylle? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, joskus lapsena oli kavereita mutta nekin jättivät lopulta. Olen oikeastaan aina ollut yksin, ja liian turmeltunut, että osaisin olla kenenkään ystävä/läheinen. En luota kehenkään enkä usko että kukaan haluaisi vilpittömästi olla seurassani. Toisin kuin sinä, minä olen oikeasti yksin, minulla ei ole _ketään_. Toisaalta viihdyn yksin, toisaalta vihaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Missä oikein heittelet verkkojasi ja minkälaisia saaliita hyväksyt? Eli toisin sanoen odotatko, että joku löytää sinut kodistasi, millä tavoin käyttäydyt ihmisten kanssa ja mitkä ovat sinulle mahdollisen ystävän kriteerit?
Minkälainen ihmisen pitää siis olla, että hänet kelpuutat? Minkä ikäinen, näköinen, kokoinen, muotoinen, värinen, nainen, mies, koulutus, ammatti, lapsellinen, lapseton, köyhä, rikas...?
No ainakin yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman ennakkoluuloton ihmisiä kohtaan. No nyt korona-aikana kyhjötänkin lähinnä himassa ja voivottelen, mutta kukapa ei? Normaaliajassa olen käynyt harrastuksissa ja yrittänyt (ehkä liikaakin?) siellä tutustua ihmisiin, samoin tietysti opiskeluissa ja töissä. Jotenkin vain tuntuu, että olen sosiaalisesti vammainen... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä oikein heittelet verkkojasi ja minkälaisia saaliita hyväksyt? Eli toisin sanoen odotatko, että joku löytää sinut kodistasi, millä tavoin käyttäydyt ihmisten kanssa ja mitkä ovat sinulle mahdollisen ystävän kriteerit?
Minkälainen ihmisen pitää siis olla, että hänet kelpuutat? Minkä ikäinen, näköinen, kokoinen, muotoinen, värinen, nainen, mies, koulutus, ammatti, lapsellinen, lapseton, köyhä, rikas...?
No ainakin yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman ennakkoluuloton ihmisiä kohtaan. No nyt korona-aikana kyhjötänkin lähinnä himassa ja voivottelen, mutta kukapa ei? Normaaliajassa olen käynyt harrastuksissa ja yrittänyt (ehkä liikaakin?) siellä tutustua ihmisiin, samoin tietysti opiskeluissa ja töissä. Jotenkin vain tuntuu, että olen sosiaalisesti vammainen... -ap
Eli käytännöllisesti katsoen et tee yhtään mitään saadaksesi ystäviä, mutta valitat silti. En myöskään ole vakuuttunut, että kukaan jaksaa kuunnella jatkuvaa itsensä haukkumista ja vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Kaveruus/ystävät ovat yliarvostettuja.
Minusta juurikin toisinpäin. Kaveruus ja ystävyys ovat aliarvostettuja, joten ihmiset eivät ole niin kelvollisia ystäviä kuin pitäisi. Eivät panosta siihen eikä moraalista selkärankaa ole. Ei harrasteta pitkäjänteisyyttä, eikä suhteiden ajalliselle kestolle anneta sitä arvoa kuin pitäisi.
Mutta jos on parisuhde eikä siinäkään pysty todellisuuttaan jakamaan, niin sitten ei taida mikään ystävien verkottaminen tuottaa tulosta. Ellei syy jakamattomuuteen ole parin toisen osapuolen vielä suurempi läheisyysvaurio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat itsekeskeisiä, heistä ei kavereiksi ole saatikka ystäviksi.
Etsi puoliso ja ystäviä. Sitten voit jakaa mielin määrin ajatuksiasi. Naiset voivat vierastaa loputonta ystäville ajatusten kertomista, kun puoliso on kuitenkin hankittava ja sen kanssa oltava. Parisuhde- ja muut uutiset ja uskoutumiset sujuvat sitten parisuhteessa ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä oikein heittelet verkkojasi ja minkälaisia saaliita hyväksyt? Eli toisin sanoen odotatko, että joku löytää sinut kodistasi, millä tavoin käyttäydyt ihmisten kanssa ja mitkä ovat sinulle mahdollisen ystävän kriteerit?
Minkälainen ihmisen pitää siis olla, että hänet kelpuutat? Minkä ikäinen, näköinen, kokoinen, muotoinen, värinen, nainen, mies, koulutus, ammatti, lapsellinen, lapseton, köyhä, rikas...?
No ainakin yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman ennakkoluuloton ihmisiä kohtaan. No nyt korona-aikana kyhjötänkin lähinnä himassa ja voivottelen, mutta kukapa ei? Normaaliajassa olen käynyt harrastuksissa ja yrittänyt (ehkä liikaakin?) siellä tutustua ihmisiin, samoin tietysti opiskeluissa ja töissä. Jotenkin vain tuntuu, että olen sosiaalisesti vammainen... -ap
Eli käytännöllisesti katsoen et tee yhtään mitään saadaksesi ystäviä, mutta valitat silti. En myöskään ole vakuuttunut, että kukaan jaksaa kuunnella jatkuvaa itsensä haukkumista ja vähättelyä.
No kerro ihmeessä, mitä nyt korona-aikaan voisi tehdä ystävien saamiseksi? Kuten kirjoitin, olen kyllä ENNEN koronaa tehnyt paljonkin. Harrastanut, siellä pyrkinyt tutustumaan, töiden kautta yrittänyt lähentää kaveruutta muutenkin kuin työkaverisuhteena (esim. jotain työajan ulkopuoleista hengailua). En uskoakseni jatkuvasti normaalielämässä hauku ja vähättele itseäni, on hieman eri asia toimia kasvokkain arkielämässä kuin avata av:lle turhautuneena ja masiksessa avautumisketju. Mutta voihan se olla, että mussa on jotain epävarmuutta ja itseni väheksyvää asennetta, jotka tulevat esille ihmissuhteissa, vaikken niitä mitenkään ääneen sanoisikaan. Ja hei, juuri muistin, että laitoin kyllä jollekin anonyymille nettipalstalle kaverinhakuilmoituksen, mutta se poiki lähinnä vähän turhan eriskummallisen oloisilta miehiltä vastauksia, joista tuli hyvin voimakkaasti se fiilis, että kaipaisivat kyllä enemmänkin kuin pelkkää kaveruutta... Ei ystävähakuun ole sellaista aktiivista sovellusta kuin Tinder on sinkuille. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruus/ystävät ovat yliarvostettuja.
Minusta juurikin toisinpäin. Kaveruus ja ystävyys ovat aliarvostettuja, joten ihmiset eivät ole niin kelvollisia ystäviä kuin pitäisi. Eivät panosta siihen eikä moraalista selkärankaa ole. Ei harrasteta pitkäjänteisyyttä, eikä suhteiden ajalliselle kestolle anneta sitä arvoa kuin pitäisi.
Mutta jos on parisuhde eikä siinäkään pysty todellisuuttaan jakamaan, niin sitten ei taida mikään ystävien verkottaminen tuottaa tulosta. Ellei syy jakamattomuuteen ole parin toisen osapuolen vielä suurempi läheisyysvaurio.
Mustakin on vähän surullista, että joku ajattelee, että ystävät olisivat yliarvostettuja. Toki se on ilmeisesti tähän ketjuun kirjoitettu lohdutukseksi, mikä on ihan kaunis ajatus, ja voi olla sanojalle itselleen jokin defenssi (ja voihan jotkut olla myös oikeasti erittäin hyvin yksin viihtyvää sorttia, ei kai siinä). Ajattelen kuitenkin, että toisten ihmisten kohtaaminen on hyvin kiehtovaa, ja uskon, että toimivat ystävyyssuhteet voisivat antaa paljon.
Mitä tarkoittaa ystävien verkottaminen?
Niin, luulen, että olemme molemmat hieman läheisyysvaurioisia, tai ehkä paremmin niin, että puolisoni ei yksinkertaisesti tunnu kaipaavan sellaista tunnejakamista minkä taas itse koen tekevän ihmissuhteesta läheisen ja "aidon". Hänelle hyvin muunlaiset keskustelut ovat merkityksellisempiä, ehkä hän vain on persoonaltaan sellainen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä oikein heittelet verkkojasi ja minkälaisia saaliita hyväksyt? Eli toisin sanoen odotatko, että joku löytää sinut kodistasi, millä tavoin käyttäydyt ihmisten kanssa ja mitkä ovat sinulle mahdollisen ystävän kriteerit?
Minkälainen ihmisen pitää siis olla, että hänet kelpuutat? Minkä ikäinen, näköinen, kokoinen, muotoinen, värinen, nainen, mies, koulutus, ammatti, lapsellinen, lapseton, köyhä, rikas...?
No ainakin yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman ennakkoluuloton ihmisiä kohtaan. No nyt korona-aikana kyhjötänkin lähinnä himassa ja voivottelen, mutta kukapa ei? Normaaliajassa olen käynyt harrastuksissa ja yrittänyt (ehkä liikaakin?) siellä tutustua ihmisiin, samoin tietysti opiskeluissa ja töissä. Jotenkin vain tuntuu, että olen sosiaalisesti vammainen... -ap
Eli käytännöllisesti katsoen et tee yhtään mitään saadaksesi ystäviä, mutta valitat silti. En myöskään ole vakuuttunut, että kukaan jaksaa kuunnella jatkuvaa itsensä haukkumista ja vähättelyä.
No kerro ihmeessä, mitä nyt korona-aikaan voisi tehdä ystävien saamiseksi? Kuten kirjoitin, olen kyllä ENNEN koronaa tehnyt paljonkin. Harrastanut, siellä pyrkinyt tutustumaan, töiden kautta yrittänyt lähentää kaveruutta muutenkin kuin työkaverisuhteena (esim. jotain työajan ulkopuoleista hengailua). En uskoakseni jatkuvasti normaalielämässä hauku ja vähättele itseäni, on hieman eri asia toimia kasvokkain arkielämässä kuin avata av:lle turhautuneena ja masiksessa avautumisketju. Mutta voihan se olla, että mussa on jotain epävarmuutta ja itseni väheksyvää asennetta, jotka tulevat esille ihmissuhteissa, vaikken niitä mitenkään ääneen sanoisikaan. Ja hei, juuri muistin, että laitoin kyllä jollekin anonyymille nettipalstalle kaverinhakuilmoituksen, mutta se poiki lähinnä vähän turhan eriskummallisen oloisilta miehiltä vastauksia, joista tuli hyvin voimakkaasti se fiilis, että kaipaisivat kyllä enemmänkin kuin pelkkää kaveruutta... Ei ystävähakuun ole sellaista aktiivista sovellusta kuin Tinder on sinkuille. -ap
Oletko kokeillut esimerkiksi vapaaehtoistyötä?
No eipä tietenkään. Eihän siitä nyt tule mitään, että sinun pitäisi auttaa muita, koska tarvitset itse apua.
Taidat määritellä "ystävän" niin tiukoilla kriteereillä, että ei siihen yksikään ihminen pääse tai kriteerit huomatessaan edes halua kuulla sinusta enempää.
Korona ei estä lähtemästä kotoa. Korona ei estä useita erilaisia harrastuksia ja talven upeat kelit mahdollistavat nyt monet talviset harrastukset. Asiat ovat nyt itsestäsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä oikein heittelet verkkojasi ja minkälaisia saaliita hyväksyt? Eli toisin sanoen odotatko, että joku löytää sinut kodistasi, millä tavoin käyttäydyt ihmisten kanssa ja mitkä ovat sinulle mahdollisen ystävän kriteerit?
Minkälainen ihmisen pitää siis olla, että hänet kelpuutat? Minkä ikäinen, näköinen, kokoinen, muotoinen, värinen, nainen, mies, koulutus, ammatti, lapsellinen, lapseton, köyhä, rikas...?
No ainakin yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman ennakkoluuloton ihmisiä kohtaan. No nyt korona-aikana kyhjötänkin lähinnä himassa ja voivottelen, mutta kukapa ei? Normaaliajassa olen käynyt harrastuksissa ja yrittänyt (ehkä liikaakin?) siellä tutustua ihmisiin, samoin tietysti opiskeluissa ja töissä. Jotenkin vain tuntuu, että olen sosiaalisesti vammainen... -ap
Eli käytännöllisesti katsoen et tee yhtään mitään saadaksesi ystäviä, mutta valitat silti. En myöskään ole vakuuttunut, että kukaan jaksaa kuunnella jatkuvaa itsensä haukkumista ja vähättelyä.
No kerro ihmeessä, mitä nyt korona-aikaan voisi tehdä ystävien saamiseksi? Kuten kirjoitin, olen kyllä ENNEN koronaa tehnyt paljonkin. Harrastanut, siellä pyrkinyt tutustumaan, töiden kautta yrittänyt lähentää kaveruutta muutenkin kuin työkaverisuhteena (esim. jotain työajan ulkopuoleista hengailua). En uskoakseni jatkuvasti normaalielämässä hauku ja vähättele itseäni, on hieman eri asia toimia kasvokkain arkielämässä kuin avata av:lle turhautuneena ja masiksessa avautumisketju. Mutta voihan se olla, että mussa on jotain epävarmuutta ja itseni väheksyvää asennetta, jotka tulevat esille ihmissuhteissa, vaikken niitä mitenkään ääneen sanoisikaan. Ja hei, juuri muistin, että laitoin kyllä jollekin anonyymille nettipalstalle kaverinhakuilmoituksen, mutta se poiki lähinnä vähän turhan eriskummallisen oloisilta miehiltä vastauksia, joista tuli hyvin voimakkaasti se fiilis, että kaipaisivat kyllä enemmänkin kuin pelkkää kaveruutta... Ei ystävähakuun ole sellaista aktiivista sovellusta kuin Tinder on sinkuille. -ap
Oletko kokeillut esimerkiksi vapaaehtoistyötä?
No eipä tietenkään. Eihän siitä nyt tule mitään, että sinun pitäisi auttaa muita, koska tarvitset itse apua.
Taidat määritellä "ystävän" niin tiukoilla kriteereillä, että ei siihen yksikään ihminen pääse tai kriteerit huomatessaan edes halua kuulla sinusta enempää.
Korona ei estä lähtemästä kotoa. Korona ei estä useita erilaisia harrastuksia ja talven upeat kelit mahdollistavat nyt monet talviset harrastukset. Asiat ovat nyt itsestäsi kiinni.
Ihmettelen kyllä, miten sydämetön ihminen kirjoittaa noin ilkeään ja pahaa olettavaan sävyyn ihmiselle, josta ei tiedä mitään ja joka on avautunut yhdestä elämänsä suurimmista kipukohdista - olkoonkin, että anonyymina av:lla, mutta kuitenkin. Mitenhän tällaiset ihmiset saisi menemään itseensä? Saatko jotain mielihyvää siitä, että ilkeilet ja sivallat heikkoutensa paljastanutta ihmistä? Mutta on kai liikaa toivottu ajatella, että av:lla voisi käydä jotain merkityksellistä, järkevää keskustelua.
Olen kyllä ollut monenlaisissa järjestötoimissa ja vapaaehtoistöissä mukana.
Mihinkähän kriteereihin viittaat? Toivon ystävyydeltä mielestäni ihan tavallisia asioita, molemminpuoleista jakamista, välittämistä ja luottamusta. Ihmiselle mulla ei tokikaan ole kriteereitä, mutta toki jonkinlainen "kemia" pitää mielestäni ystävyyssuhteessakin olla, että sitä voi edes ystävyydeksi sanoa. Jos tuo "eriskummallisen oloisilta miehiltä" oli susta nämä sairaat kriteerit joita jokainen juoksee pakoon, niin noh, etpä ole tainnut internetin pimeämpiä kulmia nuohota. Puhutaan siis ihmisistä, joiden kanssa tuntuu mahdottomalta edes kommunikoida millään tasolla.
Kerro ihmeessä, mitkä harrastukset ovat vielä voimissaan? Kaikki mihin minä olen osallistunut, ovat kyllä siirtyneet etänä pidettäviksi. Ja se nyt ei ollut edes jutun pointti, mutta turhaa sitä sinulle on selitellä.
Joo, talvisista harrastuksista olenkin itsekseni nauttinut! Toivottavasti sinäkin, siellä mieli tuulettuu ja voi ehkä välttää sen, että tarvitsisi vittuilla tuntemattomille anonyymina. -ap
Wtf? Sulla on j umalauta mies!!!!!!!!!