Lue keskustelun säännöt.
Deittimarkkinoilla: Mitä ajattelet nuorena avioeron kokeneesta?
31.01.2021 |
Miten tutustumis-/tapailuvaiheessa vaikuttaa se, jos sinulle selviää, että kumppaniehdokas on ollut kertaalleen naimisissa ja kokenut avioeron? Onko se niin suuri turn off, että et halua jatkaa tutustumista enää ollenkaan? Pidätkö kevytkenkäisenä, kun ei pystynyt pitämään liittoa kasassa? Vai osaatko ajatella, että eron taustalla voi olla todella painavia syitä, kuten toisen osapuolen väkivalta tms? Entä jos edellä mainittu eron syy selviää sinulle, muuttaako se suhtautumistasi asiaan?
Suhteellisen nuorten ajatuksia kaipaillaan, sillä noin puolet avioliitoista päättyy eroon, joten 40-50 vuotiaiden ajatukset asiasta ovat varmasti hyvin erilaisia parikymppisiin verrattuna.
T. Nainen 25v, ei lapsia
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koin avioeron ollessani 25 v, mies oli ollut pitkään selän takana uskoton ja lähti toisen naisen matkaan. Meillä ei ollut lapsia. Mietin noita samoja kysymyksiä aikanaan tosi paljon ja kriiseilin, löydänkö näin nuorena eronneena ikinä ketään.
Ihan reippaasti kerroin jo ekoilla treffeillä, että olen eronnut ja sanoin lyhyesti syynkin. Ei ole minun häpeäni, mitä joku toinen ihminen on tehnyt. Kerroin heti siksi, että jos asia olisi toiselle turn off, niin parempi meille molemmille kuulla se jo nyt. Muistaakseni vain yhdelle tuo asia oli kynnyskysymys. Muuten miehet suhtautui asiaan aika neutraalisti eikä haitannut. En tosin käynyt kovin monilla treffeillä, kun halusin rauhassa odottaa sopivalta tuntunutta ihmistä.
Ollessani 28 v tapasin ihanan miehen ja pelkäsin, olisiko eroni kynnyskysymys (mies on melko perinteinen). Eroni ei ollut hänelle ongelma, vaikka aluksi asia toki mietitytti. Nykyisin ollaan onnellisesti naimisissa ja odotetaan esikoista syntyväksi. Eli hyvinkin voi käydä, vaikka ekalla kierroksella olisi mennyt toisin.😊
Reippaasti vain etsimään itselle sopivaa kumppania. Tsemppiä sinulle eron läpikäymiseen ja toivottavasti löydät mukavan ihmisen rinnallesi.❤️
T. N30
No en ajattelisi mitään erityistä. Olen itse eronnut nuorena ja nykyinen puolisonikin on. Sen vuoksi tiedän, että elämässä voi sattua mitä vaan, ja tapahtuneiden asioiden taustalla voi olla vaikka mitä. Turha on juuttua ennakkoluuloihin. Siis nuorena eronneet, pelko pois.
Vierailija kirjoitti:
Mä koin avioeron ollessani 25 v, mies oli ollut pitkään selän takana uskoton ja lähti toisen naisen matkaan. Meillä ei ollut lapsia. Mietin noita samoja kysymyksiä aikanaan tosi paljon ja kriiseilin, löydänkö näin nuorena eronneena ikinä ketään.
Ihan reippaasti kerroin jo ekoilla treffeillä, että olen eronnut ja sanoin lyhyesti syynkin. Ei ole minun häpeäni, mitä joku toinen ihminen on tehnyt. Kerroin heti siksi, että jos asia olisi toiselle turn off, niin parempi meille molemmille kuulla se jo nyt. Muistaakseni vain yhdelle tuo asia oli kynnyskysymys. Muuten miehet suhtautui asiaan aika neutraalisti eikä haitannut. En tosin käynyt kovin monilla treffeillä, kun halusin rauhassa odottaa sopivalta tuntunutta ihmistä.
Ollessani 28 v tapasin ihanan miehen ja pelkäsin, olisiko eroni kynnyskysymys (mies on melko perinteinen). Eroni ei ollut hänelle ongelma, vaikka aluksi asia toki mietitytti. Nykyisin ollaan onnellisesti naimisissa ja odotetaan esikoista syntyväksi. Eli hyvinkin voi käydä, vaikka ekalla kierroksella olisi mennyt toisin.😊
Reippaasti vain etsimään itselle sopivaa kumppania. Tsemppiä sinulle eron läpikäymiseen ja toivottavasti löydät mukavan ihmisen rinnallesi.❤️
T. N30
Kiitos viestistä
Vierailija kirjoitti:
No en ajattelisi mitään erityistä. Olen itse eronnut nuorena ja nykyinen puolisonikin on. Sen vuoksi tiedän, että elämässä voi sattua mitä vaan, ja tapahtuneiden asioiden taustalla voi olla vaikka mitä. Turha on juuttua ennakkoluuloihin. Siis nuorena eronneet, pelko pois.
Todella lohdullista kuulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkki ainakin siitä, että osaa sitoutua. Muuten taas eron jälkeen useimmilla on villit ajat sinkkuna, mitä itse en pitäisi hyvänä vakavaa parisuhdetta ajatellen. Mutta olenkin yli 40, eikä minun mielipiteelläni ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Menny naimisiin vain parin vuoden serustelun jälkeen ku ei vielä kumppania edes kunnolla tunne ja sitte eronnu ku onki paljastunu "uusia piirteitä" tai mielipiteet onki eronnu toisistaan.
Näin juuri pelkään kaikkien ajattelevan, vaikka todellisuus on aivan muuta. Pelkään, että tästä syystä en ikinä voi saada uutta tasapainoista kumppania ja perhettä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkki ainakin siitä, että osaa sitoutua. Muuten taas eron jälkeen useimmilla on villit ajat sinkkuna, mitä itse en pitäisi hyvänä vakavaa parisuhdetta ajatellen. Mutta olenkin yli 40, eikä minun mielipiteelläni ole väliä.
On sinun mielipiteellä väliä tottakai myös. Epäilen vain itse, että jo jonkin verran elämänkokemusta omaavat ihmiset osaavatkin suhtautua asiaan erilailla, kuin alle kolmekymppiset, ja siksi kaipailen erityisesti nuorten ajatuksia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suinpäin suhteeseen. Ei jatkoon.
Näin arvelinkin. Ajattelisin varmasti itse juuri vastaavalla tavalla, ellen olisi omakohtaisesti tätä kokenut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koin avioeron ollessani 25 v, mies oli ollut pitkään selän takana uskoton ja lähti toisen naisen matkaan. Meillä ei ollut lapsia. Mietin noita samoja kysymyksiä aikanaan tosi paljon ja kriiseilin, löydänkö näin nuorena eronneena ikinä ketään.
Ihan reippaasti kerroin jo ekoilla treffeillä, että olen eronnut ja sanoin lyhyesti syynkin. Ei ole minun häpeäni, mitä joku toinen ihminen on tehnyt. Kerroin heti siksi, että jos asia olisi toiselle turn off, niin parempi meille molemmille kuulla se jo nyt. Muistaakseni vain yhdelle tuo asia oli kynnyskysymys. Muuten miehet suhtautui asiaan aika neutraalisti eikä haitannut. En tosin käynyt kovin monilla treffeillä, kun halusin rauhassa odottaa sopivalta tuntunutta ihmistä.
Ollessani 28 v tapasin ihanan miehen ja pelkäsin, olisiko eroni kynnyskysymys (mies on melko perinteinen). Eroni ei ollut hänelle ongelma, vaikka aluksi asia toki mietitytti. Nykyisin ollaan onnellisesti naimisissa ja odotetaan esikoista syntyväksi. Eli hyvinkin voi käydä, vaikka ekalla kierroksella olisi mennyt toisin.😊
Reippaasti vain etsimään itselle sopivaa kumppania. Tsemppiä sinulle eron läpikäymiseen ja toivottavasti löydät mukavan ihmisen rinnallesi.❤️
T. N30
Kiitos viestistä <3 Tämä lämmitti mieltäni kovasti. Asia tosiaan pelottaa minua hyvin paljon, mutta tästä sai edes hieman toivoa. Ap
Liikaa ei kannata pelätä, maailma on pullollaan toisella kierroksella olevia. Toki eron ollessa tuore asiaa jännittää, mutta hyvää kannattaa odottaa eikä hypätä peloissaan ensimmäisen vastaantulijan kaulaan. Minäkin olin rauhassa eroni jälkeen reilun 2,5 vuotta yksin, sillä en halunnut tehdä huonoja ratkaisuja parisuhteen osalta. Kannatti, sillä puolisoni oli tuon odotuksen arvoinen ja sovimme toisillemme tosi hyvin. Uuden ihmisen myötä voi saada elämäänsä sellaista onnea, jota aiemmassa liitossa ei olisi saanut kokea.😊
T. N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisen ihmisen kans ei kannata edes yrittää olla, joka ei hyväksy sua ja menneisyyttäsi sellaisena kuin se on. Oli sitten kyse avioerosta tai muusta.
Mun kaveri oli 25-vuotiaana avioeronnut jo kahdesti :D Ei ollut muistanut kertoa poikakaverilleen kuin toisesta. Toisesta kerroin minä vahingossa, kun en tiennyt ettei tämä mies sitä tiedä, kaverini oli kyllä paikalla silloin, ja antoi pahaa sielmää, mutta myönsi kyllä että vika ei ollut minun, koska mistä minä olisin voinut tietää että toinen evioliitto on salaisuus :D Nyt hän on kolmatta kertaa naimisissa(ei tämän saman miehen kanssa) ja lapsikin heillä on. Ei ole ollut hänellä mitään ongelmia saada miestä vaikka on naimisissa ollutkin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koin avioeron ollessani 25 v, mies oli ollut pitkään selän takana uskoton ja lähti toisen naisen matkaan. Meillä ei ollut lapsia. Mietin noita samoja kysymyksiä aikanaan tosi paljon ja kriiseilin, löydänkö näin nuorena eronneena ikinä ketään.
Ihan reippaasti kerroin jo ekoilla treffeillä, että olen eronnut ja sanoin lyhyesti syynkin. Ei ole minun häpeäni, mitä joku toinen ihminen on tehnyt. Kerroin heti siksi, että jos asia olisi toiselle turn off, niin parempi meille molemmille kuulla se jo nyt. Muistaakseni vain yhdelle tuo asia oli kynnyskysymys. Muuten miehet suhtautui asiaan aika neutraalisti eikä haitannut. En tosin käynyt kovin monilla treffeillä, kun halusin rauhassa odottaa sopivalta tuntunutta ihmistä.
Ollessani 28 v tapasin ihanan miehen ja pelkäsin, olisiko eroni kynnyskysymys (mies on melko perinteinen). Eroni ei ollut hänelle ongelma, vaikka aluksi asia toki mietitytti. Nykyisin ollaan onnellisesti naimisissa ja odotetaan esikoista syntyväksi. Eli hyvinkin voi käydä, vaikka ekalla kierroksella olisi mennyt toisin.😊
Reippaasti vain etsimään itselle sopivaa kumppania. Tsemppiä sinulle eron läpikäymiseen ja toivottavasti löydät mukavan ihmisen rinnallesi.❤️
T. N30
Kiitos viestistä <3 Tämä lämmitti mieltäni kovasti. Asia tosiaan pelottaa minua hyvin paljon, mutta tästä sai edes hieman toivoa. Ap
Liikaa ei kannata pelätä, maailma on pullollaan toisella kierroksella olevia. Toki eron ollessa tuore asiaa jännittää, mutta hyvää kannattaa odottaa eikä hypätä peloissaan ensimmäisen vastaantulijan kaulaan. Minäkin olin rauhassa eroni jälkeen reilun 2,5 vuotta yksin, sillä en halunnut tehdä huonoja ratkaisuja parisuhteen osalta. Kannatti, sillä puolisoni oli tuon odotuksen arvoinen ja sovimme toisillemme tosi hyvin. Uuden ihmisen myötä voi saada elämäänsä sellaista onnea, jota aiemmassa liitossa ei olisi saanut kokea.😊
T. N30
Muut kommentit ja tykkäykset osoittavat pelon olevan aiheellinen. Suurin pelkoni on lapsettomuus asian vuoksi. Olen jo miettinyt, että onneksi nykymaailmassa on kuitenkin mahdollista saada lapsi yksinkin, jos oikein huonosti käy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen ihmisen kans ei kannata edes yrittää olla, joka ei hyväksy sua ja menneisyyttäsi sellaisena kuin se on. Oli sitten kyse avioerosta tai muusta.
Tämä on tietysti totta. Ap
Joo mä mietin kans sitä että haluaisitko ap oikeastaan edes olla sellaisen miehen kanssa jolla aiemmin naimisissa olo on turn off? Mä en ainakaan itse kelpuuttaisi miestä jolla olisi ongelma historiani kanssa. Ei se todellakaan menisi niin päin että minä itkisin että miksi et ole kanssani, vaan että no en kyllä sun kans ole, kun et toisten ihmisten historiaa kestä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri oli 25-vuotiaana avioeronnut jo kahdesti :D Ei ollut muistanut kertoa poikakaverilleen kuin toisesta. Toisesta kerroin minä vahingossa, kun en tiennyt ettei tämä mies sitä tiedä, kaverini oli kyllä paikalla silloin, ja antoi pahaa sielmää, mutta myönsi kyllä että vika ei ollut minun, koska mistä minä olisin voinut tietää että toinen evioliitto on salaisuus :D Nyt hän on kolmatta kertaa naimisissa(ei tämän saman miehen kanssa) ja lapsikin heillä on. Ei ole ollut hänellä mitään ongelmia saada miestä vaikka on naimisissa ollutkin nuorena.
No ei varmaan ole ollut ongelma kun ei vaan ole kertonut eroista :D
Vierailija kirjoitti:
Parempi nuorena kuin vanhana.
Näin. Itse ainakin käytännössä olen kokonaan unohtanut koko 20 vuotta sitten päättyneen avioliiton, piti ihan miettiä, että eronnuthan minäkin itse asiassa olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koin avioeron ollessani 25 v, mies oli ollut pitkään selän takana uskoton ja lähti toisen naisen matkaan. Meillä ei ollut lapsia. Mietin noita samoja kysymyksiä aikanaan tosi paljon ja kriiseilin, löydänkö näin nuorena eronneena ikinä ketään.
Ihan reippaasti kerroin jo ekoilla treffeillä, että olen eronnut ja sanoin lyhyesti syynkin. Ei ole minun häpeäni, mitä joku toinen ihminen on tehnyt. Kerroin heti siksi, että jos asia olisi toiselle turn off, niin parempi meille molemmille kuulla se jo nyt. Muistaakseni vain yhdelle tuo asia oli kynnyskysymys. Muuten miehet suhtautui asiaan aika neutraalisti eikä haitannut. En tosin käynyt kovin monilla treffeillä, kun halusin rauhassa odottaa sopivalta tuntunutta ihmistä.
Ollessani 28 v tapasin ihanan miehen ja pelkäsin, olisiko eroni kynnyskysymys (mies on melko perinteinen). Eroni ei ollut hänelle ongelma, vaikka aluksi asia toki mietitytti. Nykyisin ollaan onnellisesti naimisissa ja odotetaan esikoista syntyväksi. Eli hyvinkin voi käydä, vaikka ekalla kierroksella olisi mennyt toisin.😊
Reippaasti vain etsimään itselle sopivaa kumppania. Tsemppiä sinulle eron läpikäymiseen ja toivottavasti löydät mukavan ihmisen rinnallesi.❤️
T. N30
Kiitos viestistä <3 Tämä lämmitti mieltäni kovasti. Asia tosiaan pelottaa minua hyvin paljon, mutta tästä sai edes hieman toivoa. Ap
Liikaa ei kannata pelätä, maailma on pullollaan toisella kierroksella olevia. Toki eron ollessa tuore asiaa jännittää, mutta hyvää kannattaa odottaa eikä hypätä peloissaan ensimmäisen vastaantulijan kaulaan. Minäkin olin rauhassa eroni jälkeen reilun 2,5 vuotta yksin, sillä en halunnut tehdä huonoja ratkaisuja parisuhteen osalta. Kannatti, sillä puolisoni oli tuon odotuksen arvoinen ja sovimme toisillemme tosi hyvin. Uuden ihmisen myötä voi saada elämäänsä sellaista onnea, jota aiemmassa liitossa ei olisi saanut kokea.😊
T. N30
Muut kommentit ja tykkäykset osoittavat pelon olevan aiheellinen. Suurin pelkoni on lapsettomuus asian vuoksi. Olen jo miettinyt, että onneksi nykymaailmassa on kuitenkin mahdollista saada lapsi yksinkin, jos oikein huonosti käy. Ap
Löytyy läjäpäin päälle nelikymppisiä miehiä, jotka jonottavat päästä lisääntymään kanssasi.
Up