Onko muille käynyt niin, että olette vanhemmiten kaunistuneet?

Tavallaan joo. Minullekin sopii vanheneminen.

Voikohan lihominen komistaa?

Kuulemma olen. Yksi mies sanoi minulle että ei tiedä ketään naista joka vanhetessaan koko ajan vaan kaunistuisi. Olen nyt 56v.

Joo. Nuorena olin ylipainoinen ja masentunut, mikä varmasti vaikutti olemuksen ohella myös itsetuntoon. Nykyisin olen elämäniloinen, kroppa toimii ja kasvot ovat naisellisemmat kuin yli satakiloisena parikymppisenä.

Voi että oikeasti!? Oikein hätkähdät? Pitäisköhän käydä specsaversillä? Kyllähän kauniit ihmiset on nimenomaan nuoria. Sorry. En oikein jaksa uskoa. Voit olla ns. Hyvin säilynyt, mutta en usko että kaunis olet enää tuossa iässä.

Olin teininä aika ruma (olin sitä mieltä silloin ja olen edelleen kun katson sen ajan kuvia) Nyt 3kymppisenä näytän mielestäni kauniilta. Kasvojen luusto näkyy jotenkin paremmin. Aloin paranemaan ehkä 24v eteenpäin. Tosin varmaan itseluottamuksellakin on osansa asiassa.

Sä vissiin postasit suomeen eilen uuden kuvan? Niin vähän arvelinkin että luulet olevas kaunis.

Gillian Andersonille ainakin on käynyt näin. Paremman näköinen nykyään kuin 90-luvulla X-Filesissä.

M39

Hmm, joo ja ei. Kasvojen luusto, poskipäät jne. tullut kauniimmin esille. Itsevarmuus ja tyylitaju kasvaneet, tietää mikä sopii itselle ja osaa "kantaa itsensä". Tietenkin sitä on siis myös vähän rupsahtanut, otsarypyt jne. Mutta silti tunnen itseni kauniimmaksi nyt kolmekymppisenä kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Sä vissiin postasit suomeen eilen uuden kuvan? Niin vähän arvelinkin että luulet olevas kaunis.

*someen

Onhan sitä joo, kun rasvat sulaa naamasta. Painoa on nyt saman verran kuin ennen lasten saamista yli 20v sitten. Tässä välissä käyty myös itse kolmenumeroisessa luvussa ja ikävuodet 23-37 oli vähemmän kaunista katsottavaa. Näytin turpealle puliakalle. Nythän sitä on siroa ja nättiä.

Ei todellakaan.

Mulla sama. Olin parikymppisenä hiukan ylipainoinen ja melkoinen kuunaama. Vanhempana luusto on tosiaan tullut esiin ja olen mielestäni muuttunut rumasta nuoresta ihan keskiverroksi keski-ikäiseksi.

Harvoin käy noin päin. Olen usein lähes kauhistunut, kun yläasteikäiset kaverit ovat tulleet vastaan nyt kun olemme yli 40 vuotiata. Nuorena ne kauneimmat, joiden perään kaikki pojat kuolasivat näyttävät nykyään joiltain maatuskoilta. Joku harmaa hiiri taas voi näyttää todella upealta. Elämäntavat ja geenit kai sen määrittävät.

Vierailija kirjoitti:

Olin teininä aika ruma (olin sitä mieltä silloin ja olen edelleen kun katson sen ajan kuvia) Nyt 3kymppisenä näytän mielestäni kauniilta. Kasvojen luusto näkyy jotenkin paremmin. Aloin paranemaan ehkä 24v eteenpäin. Tosin varmaan itseluottamuksellakin on osansa asiassa.

Mulla sama juttu!

Muistan, kun joskus 25v iässä näin yläaste aikaisen luokkakaveri pojan kaupungilla monien vuosien jälkeen. Näin hänen ilmeestään heti, että hän oli hiukan hämmentynyt.. Kohta hän mutisikin että olen muuttunut jotenkin edukseni :)

Myöhemmin tulin sitten tietämään ja kokemaan, että oikeastaan olenkin aika hyvännäköinen nainen.

Nyt olen jo 53v ja ikä alkaa näkymään kasvoista, mutta edelleen mieheni jaksaa kehua minua ♡

Vierailija kirjoitti:

Voikohan lihominen komistaa?

Kyllä voi jos aiemmin on ollut alipainoinen ja ihan liian hintelä.

Monet keski-ikäiset ja sitäkin vanhemmat ovat niin kauniita! Esim. Irina Buörklund jolla on kuuma vartalo ja kauniit kasvot ja on niin paljon kauniimpi kuin moni parikymppinen!

Vierailija kirjoitti:

Voi että oikeasti!? Oikein hätkähdät? Pitäisköhän käydä specsaversillä? Kyllähän kauniit ihmiset on nimenomaan nuoria. Sorry. En oikein jaksa uskoa. Voit olla ns. Hyvin säilynyt, mutta en usko että kaunis olet enää tuossa iässä.

Tavallaan. Olen aina ollut kaunis, mutta nuorena paljon pyöreämpi kasvoiltani.

Nykyään 38 ja kasvott kapeat, mutta myös toki vanhemmat muutenkin. Ei paljoa vielä mut ei iho tietenkään ole enää niin hehkuva kuin 20 v sitten. Mut ei paha todellakaan, ainakaan vielä.

Itseään ei tarkastele seksuaalisen kiinnostavuuden perusteella. 

Huomasin ruuhkavuosien jälkeen puhjenneeni kukkaan. Mä näytin kerrankin siltä miltä mä oikeasti tahdoin näyttää. Oli pitkät (omat) hiukset, oli pyöreyttä, muotoja ja rinnatkin. Löysin oman pukeutumistyylini. Tykkäsin omasta peilikuvastani siinä 32-45 välillä.

Itsevarmuuttahan tuo, kun näyttää itselleen hyvältä. Sitä kantaakin paljon paremmin itsensä ja muut saattaa vilkasta kanssa, että ohops.

Teininä olin finninaamainen juro ja parikymppisenä vielä todella oudon mallinen. Sitten vielä kun perusilme on se "resting bitch face", niin eihän sillä etuja saa, kun itteensäkään ei usko.

Ihan höntti juttu tuli mieleen, mutta yläasteellahan mua pojat karsasti... pari sanokin ihan suoraan, että hyi. Jäänyt mieleen, mutten mä isosti ainakaan loukkaantunut. Me kyllä samoissa porukoissa pyörittiin ja he olivat kavereita. Olin yksi pojista silloin.

Meillä oli luokkakokous, kun oltiin (25v) 35v. Kyllähän siellä moni luokkatoveri ihmetteli, että mitä sulle on tapahtunut. Vau. Mitä sä olet tehnyt itelles jne? Myöhemmin illasta sitten ihan muita pyyntöjä. Kyllä se kuitenkin pikkasen hymyilytti, että siitäs saitte kakkiaiset. ;)