Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta tullut vanhemmiten sosiaalisempi vai epäsosiaalisempi?
29.01.2021 |
Itse olen 45v ja olen huomannut, että minusta on tullut erittäin epäsosiaalinen. Lapsena ja nuorena minulla oli iso kaveripiiri ja paljon puuhattiin yhdessä. Nykyään olen onnellinen kotona oman perheen kanssa eikä suoraan sanottuna kauheasti kiinnosta tavata enää ketään.
Kommentit (38)
51 v ja sama. Ennen ystävät ja kaverit olivat tärkeitä, nykyisin jaksan vain lähipiiriäni. Jos niitäkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon epäsosiaalisempi, kun olen uskaltanut myöntää itselleni että en jaksa ihmisten seuraa.
Sosiaalisilta taidoilta itsevarmempi, mutta luontaisesti epäsosiaalisempi. Nykyään ei ole mikään ongelma mennä puhumaan kenellekään tai kuinka suurelle joukolle, mutta vapaa-ajalla olen mieluummin kotona kuin ulkona juhlimassa.
Paljon epäsosiaalisempi. En oikeastaan haluaisi muuta kuin viettää oman puolison kanssa aikaa. Tosi satunnaisesti on kiva nähdä kavereita, mutta silloinkin aina jossain vaiheessa iltaa kaipaa jo kotiin. Koronankaan aikana en ole vielä kyllästynyt kyhjöttämään miehen kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanikäinen kuin ap ja olen vuosien varrella huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ihmiskontakteja vapaa-ajalla kaipaan. Työssä pitää olla paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joten vapaa-ajan haluan viettää vaimon ja lapsen kanssa.
Sosiaalisempi koska olen itsenäisempi. Nuorena oli inhottavaa jos minuun kiinnitettiin huomiota, liikuin vain isossa porukassa jossa kaikkia en laskenut edes kavereiksi. Sinne porukkaan oli helppo kadota.
Nykyään mielelläni juttelen ihmisten kanssa ja oikeasti tutustun heihin. Enää ei inhota jos joku huomioi minunkin olemassa olon vaan on ihan kiva lähteä yhden kahden kaverin kanssa kahville tai viinille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen ja muutun koko ajan epäsosiaalisemmaksi. Ei sillä, että se millään tavalla minua häiritsisi, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisempi koska olen itsenäisempi. Nuorena oli inhottavaa jos minuun kiinnitettiin huomiota, liikuin vain isossa porukassa jossa kaikkia en laskenut edes kavereiksi. Sinne porukkaan oli helppo kadota.
Nykyään mielelläni juttelen ihmisten kanssa ja oikeasti tutustun heihin. Enää ei inhota jos joku huomioi minunkin olemassa olon vaan on ihan kiva lähteä yhden kahden kaverin kanssa kahville tai viinille.
Itsenäisempi piti olla itsevarmempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epä-.
Olen vuosien varrella käynyt muutamia jaksoja eri terapeuteilla. Tällä hetkellä olen kriisiterapiassa läheisen äkillisen kuoleman jälkeen ja sanoin, että yhteydet ystäviin ovat koronavuoden aikana katkenneet enkä halua puhua asiasta kenellekään muulle kuin miehelleni. Ensimmäinen kerta kun kukaan terapeutti EI tehnyt yksityisyyden kaipuustani patologista "oiretta" vaan ymmärsi, että haluan suojata suruani ja yksityisyyttäni. Ei siis pakottanut avautumaan muille. Sanoin nauttivani omasta seurastani ja saan siitä voimaa.
Sosiaalisempi. Olen aina ollut yksin viihtyvä introvertti. Nuorempana kuitenkin tarvitsin omaa tilaa ja aikaa vielä huomattavasti nykyistä enemmän. Jos lähdin kaverin kanssa matkalle, minulle oli aivan mahdoton ajatus olla samassa huoneessa. Nyt nautin jakaa huoneen toisen ihmisen kanssa. Tykkään myös kun miesystävä on luonani. Nuorena sellainenkin tuntui verottavan voimia. Oli kyllä eri miesystäväkin.
Paljon varmasti johtuu siitä, että nuorena häpesin itseäni ja siksi piilottelin. En osannut rentoutua toisten seurassa, joten totta kai se oli raskasta. Silloin en tuntenut koskaan yksinäisyyttä, koska yksinolo oli minulle helpotus. Nyt 44 ikäisenä joskus ihan jopa huomaan kaipaavani seuraa ja haaveilen kommuuniasumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäsosiaalisempi. Se on oikein mukavaa. Ihan turhia ihmiset onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että, enää en panikoi ujouttani vieraille puhumista tai esiintymistä, mutta en jaksa yhtään sosiaalista painetta ja ryhmän käytösnormeja, liian stressaavaa. Jätin turhat kaverin ja silloin tällöin olen tekemisissä vain lähimpien kanssa.
Ei jaksa tyhjää pskaa jauhaa. Siis yksin.
Epäsosiaalisempi.
Olen aina ollut suht epäsosiaalinen ja rasittunut kivoissakin sosiaalisissa tilanteissa. Iän myötä energia on vähentynyt, joten sosiaalisten tilanteiden rasittavuuskin on suurempaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Epä-. Nautin omasta seurasta ja VAIN omasta.
Onpa ilahduttavaa. Luulin olevani ainoa mörkö, joka ei juurikaan vanhetessaan muita kaipaa. Työ ja palstailu riittävät kontakteiksi. Koiria tosin on ja mitä mainiointa seuraa ovatkin.
Olen aina ollut melko epäsosiaalinen. Mutta oli minulla elämässäni jakso, jolloin olisin kaivannut enemmänkin sosiaalisia kontakteja. Nykyisin tuntuu, että niitä on välillä liikaakin, vaikka pääosin kotona aikaani vietän. Kaikki sosiaaliset kontaktit eivät koskaan ole olleet sellaisia, joista nauttisin. Tykkään tavata ystäviäni ja sisaruksiani kahden kesken, tai max kolmestaan. Minulle yli viiden hengen kokoontuminen on jo massatapahtuma.
Epä