En jaksa enää puolison rutiineja!
Ajattelin että vuosien kuluessa saavutetaan yhteinen näkemys, mitä tehdään jne.. Mutta hänen rutiininsa vaan pahenee. Ei voi poiketa kohta mistään. Samat kommentit asioihin (keskustelu ei johda oikeen mihinkään), sama kävelylenkki, samat treenit, samat ruuat. Minä haluaisin joskus jotain ihan muuta!! Ja haluan siis pariskuntana, yksin saan tietenkin tehdä mitä ja miten haluan. Pitääkö tätä kestää?
Kommentit (37)
Tässä vierellä vaan kuihtuu itse täysin ja uupuukin. Kun itse haluaisi ELÄÄ!
Eikö puoliso suostu jos ehdotat esim uuteen ravintolaan menemistä tai yhdessä lenkkeilyä uudessa paikassa?
Vierailija kirjoitti:
Tässä vierellä vaan kuihtuu itse täysin ja uupuukin. Kun itse haluaisi ELÄÄ!
Sen kun elät sitten. Sori, kukaan ei saa täydellistä maailmaa, jossa kaikki asiat ja toiset ihmiset olisivat sellaisia kuin sinä itsevaltias haluat.
Elämä on sarja jatkuvia kompromisseja ja valintoja. Jos et enää halua peesailla puolisoasi, niin tee ihan niin kuin itseäsi huvittaa. Jos seuraus on jatkuva kakkamyrsky, niin heitä se ulos elämästäsi.
Kestä tai eroa. Suomessa kumpikin vaihtoehto on ihan luvallinen.
Mitä hän on sanonut, kun tästä on keskusteltu?
Jos haluaa olla autistikirjon henkilön kanssa, niin pitää kestää.
Oletko sitten jossain nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto ja alistaminen aitaa?
No etkö sinä voi tehdä ihan muuta? Ei kai teidän tarvitse tehdä samoja asioita koko ajan?
On kestettävä tai erottava. Miehesi ei tuosta muuksi muutu.
Tässä sen taas näkee miksi pettäminen on niin yleistä. Ihmisellä vaan on niitä erilaisia tarpeita, joita ei tyydytetä sen yhden ihmisen kanssa.
Puolisosi ei osaa yhtään joustaa eikä tulla vastaan.. Pitäähän puolisonkin joutua joskus tekemään kompromisseja etkä sinä aina vaan.. Eikö miestä kiinnosta mistä sä tykkäät, saako hän aina päättää teidän treenit, ruuat, kävelylenkit? Muuten saat olla yksin.
Lenkillä pitää tulla tietty kilometrimäärä täyteen. Ravintolaruokiin suhtautuu erittäin ynseästi, että ne ei kuitenkaan ole sen arvoisia eikä hyviä. Ennakkoluuloja joka asiaan. En ole nyrkin ja hellan välissä, todellakin teen itselleni eri ruuat, käyn yksin lenkillä, teen yksin kaiken, mitä keksin. Olo on aika yksinäinen. Ehkä on erottava, sitä tässä pyörittelen joka päivä. Puolison ehdoilla menty 10v, jospa se jo riittää.
Oikeasti voitko sanoa että et halua aina samaa..
Joo olen sanonut, mutta puolisolla on aina joku syy miksi haluaa tehdä aina kuten ennenkin. Varsinkin alkuaikoina minun mielikseni muutti rutiinejaan ja se oli kivaa. Pikkuhiljaa taas palaa takaisin vanhoihin rutiineihin. Nyt kun näitä on kirjottanut, niin onhan tuo päivänselvää, ettei se minua edes tarvitse.
Ymmärrän, että ap on turhautunut ja ihmettelee, menikö yhteen ihan väärän ihmisen kanssa. Muistan lukeneeni ihan vastaavaa yhden hellareiden lehden kysymyspalstalta.
Siinä nuori aviovaimo kertoi ajatuksistaan pian häiden jälkeen; miten hän kokee että mies on pelkästään ärsyttävä ja tapojensa orja. Sanoi, ettei kestä edes olla keittiössä yhtaikaa, kun mies ryystää kahvia ja mussuttaa pullaa.
En muista, mitä ohjeita hän sai. Kirkassilmäisillä hellareillahan ero ei ole vaihtoehto.
Johonkin miehessäsi olet kumminkin ihastunut ja rakastunut. Yritä palauttaa mieleesi niitä aikoja, kun koit näitä hyviä tunteita hänen kanssaan. Yritä myös elää ja toimia hänen kanssaan niin kuin ensirakkauden aikaan. Miehesi voi aluksi ihmetellä tätä, mutta tuskin panee hanttiin. 😉
Hah... kauanko olette olleet yhdessä? Voin sanoa, että ei tuo varmaan vuosien myötä ainakaan helpota.
Meillä toimii loistavasti se, että kumpikin häärää ja harrastaa omia juttujaan. Eli mitä jos mies tekis omien rutiiniensa mukaan ja sinä taas kehität omat juttusi. Ei tämän tarvitse automaattisesti eroa tarkoittaa. Kaikki on neuvoteltavissa.
Ap kertoo, että on peesannut miestään jo 10(!) vuotta.
Olisi pitänyt herätä paljon aiemmin. Tai pikemmin: asioita ei olisi saanut alunperinkään päästää tuohon jamaan.
Nyt mies on palannut omaan poikamiesaikaansa.
Menkää nyt edes yhdessä lomalle jonnekin pois kotoa.
Kyllä pitää vain kestää jos haluat sen toisen kanssa olla. Toista ei voi muuttaa. Toinen voi joskus haluta itse muuttua mutta ilman omaa halua ei mitään muutosta kannata odottaa.