Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää puolison rutiineja!
27.01.2021 |
Ajattelin että vuosien kuluessa saavutetaan yhteinen näkemys, mitä tehdään jne.. Mutta hänen rutiininsa vaan pahenee. Ei voi poiketa kohta mistään. Samat kommentit asioihin (keskustelu ei johda oikeen mihinkään), sama kävelylenkki, samat treenit, samat ruuat. Minä haluaisin joskus jotain ihan muuta!! Ja haluan siis pariskuntana, yksin saan tietenkin tehdä mitä ja miten haluan. Pitääkö tätä kestää?
Kommentit (37)
On hyvä, että joissakin asioissa on rutiinit mutta ei herranen aika kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlainen tilanne, jätin miehen, tilanne parani. Suosittelen.
Siis jumalauta mun exän piti joka ilta silittää kauluspaita työvaatteeksi seuraavaa päivää varten. Joskus kysyin, miksei hän vaan silitä kerralla useampaa, mutta ei se ollut vaihtoehto. Joka hiton ilta sen piti kaivaa silityslauta esiin. Ja tää on siis vain yksi esimerkki hänen urautuneisuudestaan. Aaaargh, vieläkin alkaa vituttaa, kun muistelen niitä aikoja. Onneksi tajusin lähteä.
Itsellä oli se ongelma, että ex kieltäytyi kaikesta. Ei puhettakaan mistään yhteisestä, kun ex ei halunnut. Yhdessä 20 vuotta eikä kertaakaan yhteistä lomamatkaa. Ei puhettakaan että olisi lenkille lähtenyt. Kaikkea muutakin huonoa oli, mutta erosin ja nyt elämä on paljon parempaa. Ei ole riippaa matkassa. Aktiivinen miesystävä löytyy.
Kyllä suhteessa pitää tulla puolisoa vastaan. Ei muuten homma toimi. Ei toista voi jyrätä ja jättää tekeen asioita aina yksin, kun toinen toivoo yhteistä tekemistä.
Mihin rakastuit siinä miehessä? Ajattele sitä. Elämä ei ole täydellistä kenenkään kanssa eikä edes yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää miettiä, rajoittavatko nuo kumppanisi rutiinit sinun elämääsi. Vaatiiko hän sinua noudattamaan samoja rutiineja? Riiteleekö hänen rutiiniorientoituneisuutensa sen kanssa, mitä sinun mielestä parisuhteeseen ja siinä yhdessä jaettaviin asioihin kuuluu?
Itselläni on tietyt rutiinit, joista pidän kiinni ja joista pari kumppania on ollut aivan hiilenä. Haluan mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja nousta vuoteesta viimeistään ennen aamukymmentä, viikonloppunakin. Syön joka aamu saman aamiaisen. Joka päivä täytyy käydä ulkoilemassa, sisälle ei voi jäädä.
En vaadi kumppaneita elämään saman rutiinin mukaan, kunhan he antavat minun noudattaa sitä. Joillekin nämäkin, mielestäni varsin vaatimattomat rutiinit, ovat olleet liikaa ja ajaneet uhkailemaan erolla, ja lopulta eroon.
Vanhemmiten vaan jähmettyy ja kangistuu kaavoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele asiasta hänen kanssaan, mutta älä lähde samaan kaavaan mukaan, vaikka hän lähteekin. Mieti jo etukäteen, miten käännät asian uudelleen haluamaasi suuntaan - jos siis tiedät jo etukäteen, mitä mies mihinkin sanoo. Kerro, mistä kärsit ja että haluat muutoksen ja teet sen itse, jos hänestä ei siihen ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis jumalauta mun exän piti joka ilta silittää kauluspaita työvaatteeksi seuraavaa päivää varten. Joskus kysyin, miksei hän vaan silitä kerralla useampaa, mutta ei se ollut vaihtoehto. Joka hiton ilta sen piti kaivaa silityslauta esiin. Ja tää on siis vain yksi esimerkki hänen urautuneisuudestaan. Aaaargh, vieläkin alkaa vituttaa, kun muistelen niitä aikoja. Onneksi tajusin lähteä.
Täällä on nyksällä samanlaisia "uria". Eväsruokia ostetaan kaupasta aina se tietty määrä, vaikka tuplamäärän ostamalla voisi skipata seuraavan kauppareissun (asutaan aika syrjässä, kauppaan on lähtemällä lähdettävä joka kerta). Tuulilasin pyyhkijää ei voi panna kerrasta tihkutoiminnolle, vaan on kahden - kolmen sekunnin välein nostettava käsi ja painettava kytkintä yhden pyyhkäisyn verran. Kun se toistuu 25 kertaa peräkkäin ja joka kerta takin vetoketju raapaisee inhottavasti hihaa, alkaa jo ärsyyntyä. Jos laitan kenkäni "väärään" paikkaan eteisessä, hän siirtää ne mielestään parempaan paikkaan. Ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää miettiä, rajoittavatko nuo kumppanisi rutiinit sinun elämääsi. Vaatiiko hän sinua noudattamaan samoja rutiineja? Riiteleekö hänen rutiiniorientoituneisuutensa sen kanssa, mitä sinun mielestä parisuhteeseen ja siinä yhdessä jaettaviin asioihin kuuluu?
Itselläni on tietyt rutiinit, joista pidän kiinni ja joista pari kumppania on ollut aivan hiilenä. Haluan mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja nousta vuoteesta viimeistään ennen aamukymmentä, viikonloppunakin. Syön joka aamu saman aamiaisen. Joka päivä täytyy käydä ulkoilemassa, sisälle ei voi jäädä.
En vaadi kumppaneita elämään saman rutiinin mukaan, kunhan he antavat minun noudattaa sitä. Joillekin nämäkin, mielestäni varsin vaatimattomat rutiinit, ovat olleet liikaa ja ajaneet uhkailemaan erolla, ja lopulta eroon.
Aika tylsältä nämäkin kuulostaa, jos ovat ehdottomia, ei voisi käydä vaikka keikoilla, jotka kestävät yli puolen yön, matkoilla valvoa auringonnousuun, viettää pitkää yötöntä yötä... Ja ai niin, miten matkustus, jos ei saakaan tuttua Fazerin leipää jne? En jaksaisi itsekään, jos toinen ei voi joustaa lainkaan.
Mun eksä oli just tuollainen ja musta pahentua vuosien aikana. Hän ei ollut valmis mihinkään muutokseen ei isossa eikä pienessä asiassa. Joka perjantai sama pizza. Mihinkään sitä ei saanut mukaan. Ei edes seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se todellakaan pakota mua mukaan omiin rutiineihinsa. Ja sen kerroinkin, että mulla on ihan omat jutut, mitä sitten teen yksin, kun en häntä saa koskaan seuraani. Jotenkin kaikki sen ilmeet, eleet ja kommentitkin on NIIN rutinoituneita. Tietty huumori, mikä mulla on, niin alussa se ainakin yritti ymmärtää sitä ja meillä oli hauskaakin. Mutta hän on aika tosikko, ja palasi siihen ja nyt mun pitää tukahduttaa hauskuuskin itessäni. (mun huumori ei ole ilkeää). Mietin paljon sitäkin, että kumpi tässä on itsekäs? Vai onko molemmat vai ei kumpikaan. Mä en halua loukata häntä, pohjimmiltaan hän on ihana ja hyvä ihminen. Mietin sitäkin, miksi en voi sietää rutiineja??
Mulla tuli ainakin ihan siitä rutiinikammo, kun toisella oli niin vahvat rutiinit. Niin alkoi ällöttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jumalauta mun exän piti joka ilta silittää kauluspaita työvaatteeksi seuraavaa päivää varten. Joskus kysyin, miksei hän vaan silitä kerralla useampaa, mutta ei se ollut vaihtoehto. Joka hiton ilta sen piti kaivaa silityslauta esiin. Ja tää on siis vain yksi esimerkki hänen urautuneisuudestaan. Aaaargh, vieläkin alkaa vituttaa, kun muistelen niitä aikoja. Onneksi tajusin lähteä.
Täällä on nyksällä samanlaisia "uria". Eväsruokia ostetaan kaupasta aina se tietty määrä, vaikka tuplamäärän ostamalla voisi skipata seuraavan kauppareissun (asutaan aika syrjässä, kauppaan on lähtemällä lähdettävä joka kerta). Tuulilasin pyyhkijää ei voi panna kerrasta tihkutoiminnolle, vaan on kahden - kolmen sekunnin välein nostettava käsi ja painettava kytkintä yhden pyyhkäisyn verran. Kun se toistuu 25 kertaa peräkkäin ja joka kerta takin vetoketju raapaisee inhottavasti hihaa, alkaa jo ärsyyntyä. Jos laitan kenkäni "väärään" paikkaan eteisessä, hän siirtää ne mielestään parempaan paikkaan. Ja niin edelleen.
Miten voi olla noin epäkäytännöllisiä ihmisiä? Miten he eivät ymmärrä, että ois ajankäytöllisesti paljon parempi silittää ne paidat kerralla ja ostaa kaupasta tuplamäärä... Huoh. En ihmettele, jos alkaa kyrsiä.
No, on nekin tyypit ärsyttäviä, jotka jatkuvasti muuttaa jo sovittuja suunnitelmia ja mikään ei koskaan pidä.
Joskus tulee mietittyä miten tuollaisen ihmisen pakka sekoaisi pikkulapsiarjessa. En kyllä toistamiseen jaksaisi jotain jonka elämä pyörii askelmittarin ja ruokavalion ympärillä ja kun tulee poikkeama, ahdistaa niin pirusti. Vähemmän yksinäinen olet ap, jos jätät noin itsekeskeisen ihmisen.
Apua miten elämäsi kuulostaa puuduttavalta. Jätä nyt hyvänen aika se mies ja ala elämään omaa elämää. Kerran täällä vaan ollaan!