Lue keskustelun säännöt.
Miksi innostun asioista aivan hulluna mutta toisena päivänä saatan olla täysin tylsistynyt ajatukseen?
26.01.2021 |
Raivostuttava puoli minussa.
Voin ajatella jotain asiaa todella määrätietoisesti, keskittyä hakemaan tietoa paljon ja varma aloittamaan vaikkapa projektin. Joskus onnistuu mutta yleensä ei.
Saatan huomenna jo väsyä ajatukseen, heittää romukoppaan koko jutun ja taas kiinnostua jonakin päivänä - sama tapahtuu uudelleen.
Esimerkkejä löytyy ihan arkipäiväisissä jutuissa myös.
Joku mies kiinnostaa - nääh, ei sittenkään.
Ihan varmasti siivoan vaatekaapin tänään, viimeistään huomenna! - en saanut sitä aikaiseksi.
Luen tämän äänikirjan loppuun. - nukahdan kahden tunnin jälkeen ja seuraavana päivänä sama juttu.... Aloitan seuraavan ennen kun saan ensimmäistä kuunneltua.
Palaan aina samoihin ajatuksiin, samoihin aiheisiin mutta mitään en saa loppuun vietyä.
Ottaa päähän ihan mahdottomasti.
Kommentit (26)
Tapahtuuko nämä innostukset pikku hiprakassa. Itsellä ainakin tulee paljon inspiraatioita punkkupullollisen jälkeen. Seuraavana päivänä krapulassa ideat ei ole enää yhtään hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä mielestäni epäluotettava ole.
Jaksan kyllä paneutua yhteisiin projekteihin ja rakastan kyllä asioiden hoitamista mutta kun kyse on omasta elämästä, muutoksista....
Sitten se on aika epävakaata. Sitä en osaa selittää.. Niin moni asia vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen.
Ap
Kuulostaa tutulta. Olen erittäin tiedonjanoinen, innostun omista "projekteista", saatan suunnitella kaikenlaista, mutta toteutus jää aina kesken - tai enemmänkin jutut vain lässähtävät niin kuin vuotava ilmapallo. Kyllästyn, tylsistyn, en jaksa keskittyä, uutuudenviehätys katoaa, turhaudun nopeasti, huomaan yhtäkkiä säätäväni epäolennaisia yksityiskohtia jne.
Niin joo, minulla diagnosoitiin ADHD hieman yli nelikymppisenä.
Haluan tästä tavasta eroon.
Sisälläni on joku kauhea levottomuus ja lopulta en jaksa oikein mitään enkä sitten välitä.
Ihan todella todella ärsyttävää.
Työt kyllä hoidan, hoidan myös tehtävät jne.
Sitten tosiaan kun on kyse vapaaehtoisista asioista niin kestää pitkä tovi, että teen todella haluamani muutoksen.
Joudun kauheasti henkisesti valmistautumaan ja muistuttelemaan miksi ryhdyin vaikkapa lukemaan tiettyä kirjaa.
Mielenkiinto vaan loppuu turhan lyhyeen ja silti saatan palata samaan asiaan toteamaan sen uudestaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen erittäin tiedonjanoinen, innostun omista "projekteista", saatan suunnitella kaikenlaista, mutta toteutus jää aina kesken - tai enemmänkin jutut vain lässähtävät niin kuin vuotava ilmapallo. Kyllästyn, tylsistyn, en jaksa keskittyä, uutuudenviehätys katoaa, turhaudun nopeasti, huomaan yhtäkkiä säätäväni epäolennaisia yksityiskohtia jne.
Niin joo, minulla diagnosoitiin ADHD hieman yli nelikymppisenä.
Juu, kuvauksesi on hyvin tuttua.
Hyvä kuvaus tuo vuotava ilmapallo :D
No, miten olet saanut apua tuohon?
Kiva, että sait diagnoosin mutta onko jotain toimivia ratkaisuja löytynyt vaikkapa innostuksen ylläpitämiseen tai keskittymisen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en minä mielestäni epäluotettava ole.
Jaksan kyllä paneutua yhteisiin projekteihin ja rakastan kyllä asioiden hoitamista mutta kun kyse on omasta elämästä, muutoksista....
Sitten se on aika epävakaata. Sitä en osaa selittää.. Niin moni asia vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen.
Ap
Minulla ihan sama juttu. Työni hoidan, suorastaan ylisuoritan, mutta omat henkilökohtaiset asiat tuppaavat jäädä viime tippaan tai kokonaan hoitamatta. En ole aina ollut tällainen, asia on pahentunut iän myötä. Alan olla huolissani itsestäni, tämä ei ole normaalia. Lisäksi tällainen saamattomuus haittaa elämää, aiheuttaa eristäytymistä, yksinäisyyttä etc. En tiedä mistä apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, kuvauksesi on hyvin tuttua.
Hyvä kuvaus tuo vuotava ilmapallo :DNo, miten olet saanut apua tuohon?
Kiva, että sait diagnoosin mutta onko jotain toimivia ratkaisuja löytynyt vaikkapa innostuksen ylläpitämiseen tai keskittymisen?Ap
Aivoille, joiden motivaatioratojen aktivoitumiseen tarvitaan tietty emotionaalinen lataus, innostusta ei oikein voi pakottaa eikä turhautumista muuttaa "ihan ookooksi" pelkästään asennoitumalla" ehkä monilta se onnistuu, koska pitkäjänteisiä ihmisiä ON olemassa).
Paras motivaattori tekemisen ylläpitämiseen on pakko ja deadlinet. Tosin minulle se tarkoitti burnoutin partaalle ajatumista edellisessä työssäni.
Olen aivan samanlainen. Innostun sijoittamisesta, opiskelen viikon ja sitten innostus jää. Innostunkin liikuntaharrastuksesta, jaksan viinon ja sitten taas kiinnostaakin joku muu. Ärsyttää ja ahdistaa ja mietin, että olenko jotenkin sairas. Vähintäänkin adhdta olen epäillyt, joka voisi aiheuttaa impulsiivisuutta. Toisaalta toistaiseksi nämä asiat ovat olleet ihan hyviä, enkä ole yhtäkkiä esimerkiksi jättänyt miestäni ja viikon päästä tajunnut sen olevan virhe. Työt hoidan normaalisti, mutta vapaa-aikana poukkoilen kuin päätön kana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse vain tylsistymisestä ideaan vai voiko ongelman taustalla olla myös pelko, ettei projektin tms. lopputulos ole riittävän hyvä? Eli pelko, että joudut pettymään?
Jos tuo on olennainen syy, niin se korjautuu heti, kun alat ajatella, että huonohkokin lopputulos on parempi kuin ei yhtään mitään. Siihen saattaa ajan mittaan (siis jopa vuosien kuluessa) turhautua, ettei ikinä tee mitään vapaaehtoisesti, ei ikinä käytä lahjakkuuksiaan, ei ikinä luo mitään jne., ja se saattaa käynnistää muutoksen. Ehkä nyt olet siinä tilanteessa?
Rutiinit ja deadlinet voivat auttaa käytännössä, mutta niistä ei kannata tehdä liian tiukkoja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Onko kyse vain tylsistymisestä ideaan vai voiko ongelman taustalla olla myös pelko, ettei projektin tms. lopputulos ole riittävän hyvä? Eli pelko, että joudut pettymään?
Jos tuo on olennainen syy, niin se korjautuu heti, kun alat ajatella, että huonohkokin lopputulos on parempi kuin ei yhtään mitään. Siihen saattaa ajan mittaan (siis jopa vuosien kuluessa) turhautua, ettei ikinä tee mitään vapaaehtoisesti, ei ikinä käytä lahjakkuuksiaan, ei ikinä luo mitään jne., ja se saattaa käynnistää muutoksen. Ehkä nyt olet siinä tilanteessa?
Rutiinit ja deadlinet voivat auttaa käytännössä, mutta niistä ei kannata tehdä liian tiukkoja.
Hmm..
Hyviä kysymyksiä.
Pakko sanoa, että asetan itselleni aina turhan korkeat tavoitteet. Jos ikävystyn tai vähänkin menen suunnitelmien rajan alle niin koen, ettei minusta kuitenkaan ole tähän ja siitähän se sitten alkaa pikkuhiljaa menemään täysin tyhjäkäynnille koko juttu. Alan epäröimään, liikaa analysoimaan, lopulta kai lievästi ahdistumaan enkä jaksa kerrata asioita koska pelkään, etten opi kuitenkaan VAIKKA tiedostan, että potentiaalia löytyy aivan varmasti.
Olen siis myös kuluttanut itse pahasti loppuun työelämässä aikaisemmin. En sallinut epäonnistumistani ja sitähän nyt vääjämättä tapahtui ja koin järkyttäviä suorituspaineita vastuutehtävistä huolimatta. Sain paljon osakseni hyvää palautetta jne mutta jos en kokenut vain itseäni tarpeeksi hyväksi niin aloin kertakaikkiaan stressaamaan ja tein myös töitä aivan tajuttomasti liikaa, jotta pysyisin edelleen työnantajan suosiossa " huonommuudestani" huolimatta.
Paljon siis ajatuksia, levottomuutta ja niitä pelkojakin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Onko kyse vain tylsistymisestä ideaan vai voiko ongelman taustalla olla myös pelko, ettei projektin tms. lopputulos ole riittävän hyvä? Eli pelko, että joudut pettymään?
Jos tuo on olennainen syy, niin se korjautuu heti, kun alat ajatella, että huonohkokin lopputulos on parempi kuin ei yhtään mitään. Siihen saattaa ajan mittaan (siis jopa vuosien kuluessa) turhautua, ettei ikinä tee mitään vapaaehtoisesti, ei ikinä käytä lahjakkuuksiaan, ei ikinä luo mitään jne., ja se saattaa käynnistää muutoksen. Ehkä nyt olet siinä tilanteessa?
Rutiinit ja deadlinet voivat auttaa käytännössä, mutta niistä ei kannata tehdä liian tiukkoja.
En ole ap, mutta omalla kohdallani ainakaan ei ole juuri vaikutusta, mitä ajattelen tietoisesti tai miten asennoidun. Minulla on ADHD, mihin voi liittyä myös pakkomielteistä perfektionismia. Toki ollessani tietoisesti armollisempi itseäni kohtaan voin helpottaa olotilaani, mutta ei se omaa toiminnanohjaustani sinänsä paranna.
Olen hyvinkin tietoinen erilaisista motivointimenetelmistä ja kognitiivisista keinoista, joita olen kokeillut vaihtelevalla menestyksellä. Ongelma on, että kyllästyn niihinkin enkä saa tehtyä niistä pysyvää rutiinia. Pakko ja deadlinet on käytännössä ainoat, joilla saan suht varmasti ylläpidettyä toimintaa (pakkotahtisuudessa tosin vaanii burnoutin riski minulla).
Yllä olevaan lisäyksenä, minun on vaikea tehdä "vähän sinne päin", jos olen tempautunut jonkin asian imuun. Hyperfokusta on vaikea selittää, siinä on vähän kuin pyörivän lumipallon kyydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADD.
Tuttua. Teini-ikäisenä suunnittelin muuttoa Britteihin, haeskelin kaikki tiedot netistä yliopistokampuksia myöten, miten tehdään niihin hakemuksia ja miten avataan pankkitili. En koskaan muuttanut. Tää oli iso suunnitelma. Pienempiäkin on ollut.
Innostuin kitaran soitosta kun ihailemani artisti soitti hyvin. Olin varma että musta tulee rokkistara myös! Käytin tunteja löytääkseni oikeanlaisen kitaran. No kitara tuli mutta innostus samantien katosi. Kitaraa tuli soitettua ehkä viidesti. No sit ilmoittauduin laulutunneille joissa kävin kaks kertaa ennenkuin innostus lopahti. Ilmoitin lapsen muskariin, sielläkin käytiin kahdesti ennenkuin aloin keksiä tekosyitä miksei enää mennäkkään.
Mitään en saa tehtyä loppuun. Amk on kesken seitsemättä vuotta. Oon itse diagnosoinut addn itselleni. Asiat vaan jää kesken. Kiinnostus siirtyy aina seuraavaan asiaan. Harmittaa koska periaatteessa musiikki kiinnostaa, koen itseni ihan yhteiskunnallisestikin fiksuna. Politiikka kiinnostaa myös. Mut en vaan PYSTY keskittymään niin että saisin mitään pitkäkestoista aikaiseksi.
Joo.. Diagnooseina epävakaa persoonallisuus ja pakko-oireinen häiriö.
N27
Ap:n ylianalysointiahdistus kuulostaa hyvin tutulta. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä (GAD) voi olla juuri tällaista. Siitä syntyy ahdistuksen kehä, jossa yliajattelua on vaikea ellei mahdoton "vain päättää lopettaa asennoitumalla oikein".
Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Bipo. Tai jokin muu täällä mainittu. Emme voi etädiagnoosia antaa, hakeudu lääkäriin.
Mulla on tommonen kaveri. Tosi epäluotettava. Esim käytiin kävelyllä ja piti ottaa tavaksi, hänen ehdotuksestaan. Jaksoi 2 kertaa. Tai suunnitellaan yhteistä reissua, no tiedät miten siinä käy.