Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö - miten pärjätä arjessa?

Up

No onhan tämä ikävä häiriö, ei siitä pääse mihinkään. Itselläni on käytössä unilääkkeet ja sitten tarvittaessa rauhoittavat. Rauhoittavia en hirveästi viitsi syödä, kun en halua koukkuun, mutta toisinaan on pakko. Unilääkkeet menee säännöllisesti, koska jos en saa nukuttua, ongelma vaan pahenee. Aiemmin oli mielialalääkityskin, mutta se ei auttanut ahdistuneisuuteen. Stressaavinta on työ, jossa käyminen on ajoittain todella haastavaa. Salaan oireeni, mutta joskus oireet tihkuvat väkisin läpi ja näkyvät minussa esimerkiksi kireytenä ja hermostuneisuutena. Traumatausta on.

Jokainen päivä on takkuista.

En pärjääkään. Työtön/työkyvytön, ei perhettä, ei ystäviä. Vaikeaa on.

Eniten haastavaa ollut saada lääkäreiltä pelkästään ahdistukseen rauhoittavia, unilääkkeitä en ole saanut ollenkaan. Masennuslääkkeiden kanssa en suostu pelaamaan kun on ahdistushäiriö eikä masennus... Onhan tämä aikamoista kun unet on vähissä ja leposyke hakkaa taivaissa - joka kerta kun olen rauhoittavia pyytänyt saan kuukauden kerrallaan ja pienintä mahdollista annosta. Itselläni ei minkäänlaista päihdetaustaa, joten ihmettelen tätä lääkärin tapaa toimia. Tulee siitäkin ahdistusta kun yrittää saada toimivaa hoitoa. Myös terapiassa käyn, milloin aina ahdistus kasvaa. Sielläkin todettu rauhoittavien auttavan, eikä riippuvuutta ole. Varmaan pitää lääkäriä vuoden jälkeen vaihdella. Tsemppiä sinne!

Minä ajattelen, että ahdistuneisuushäiriö on enemmän fysiologinen kuin mielenterveydellinen häiriö. Ajattelen myös, että minulla on selviytyjän geenit, kun oma hermostoni ja havainnointikykyni on virittynyt niin äärimmilleen havaitsemaan kaikki mahdolliset uhat ympäristöstään. Näin saan vähän väljyyttä ahdistuneisuuden ja oman identiteettini välille - minussa ei ole mitään vikaa, vaan minulla on herkkä hermosto.

Minulla ahdistus ilmenee eniten ruminaationa, eli toistuvina ajatuskehinä, ja jumittumisena johonkin tiettyyn teemaan tai tapahtumaan, joka ahdistaa juuri silloin. Kun huomaan ajattelevani ahdistavaa asiaa, sanon itselleni "SEIS" ja ohjaan huomion tähän hetkeen. Tätä joudun toistamaan kymmeniä, ellei satoja kertoja päivässä.

Meditoin päivittäin, vaikka aloittaminen on aina tahmeaa varsinkin ahdistuksen ollessa pinnassa. Yleensä teen mielikuvaharjoituksen, jossa kuvittelen itseni turvapaikkaani, jonka olen itse suunnitellut (kirkkaan korpilammen ranta). Syön säännöllisesti, käyn kävelyillä, vältän liikaa stimulaatiota arjessa.

Tällä hetkellä koetan vähentää internetin käyttöä ja doomscrollausta, eli ikävien uutisten ja keskusteluiden ahmimista netissä. Olen ollut pitkään palsta-addikti, koska täällä trollailu on ollut (haitallinen!) tapa hallita ahdistusta. Opettelen myös muista pahoista tavoista eteen, koska ne ovat olleet vain väliaikaisia laastareita joilla ahdistuksen on saanut hetkeksi syrjään.

Uskon, että uusia, lempeitä tapoja rakentamalla ahdistus alkaa hieman helpottaa tai muuttuu ainakin helpommin hallittavaksi. Kun ajatukset ja hermoimpulssit ovat lapsesta saakka kiertäneet samoja kehiä, niiden muuttaminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Ahdistuneisuus ja herkkyys tulee silti aina olemaan ominaisuuteni, eli tietyllä tavalla se on vaan hyväksyttävä.

Älkää vinkuko.

Ei ahdista yhtään . Omatunto ei piiputa kun palauttaa varastetut rahat ja tavarat , kellot ,korut ,kengät , vaatteet , astiat sinne mistä ne on ottanut . Palauta samalla kirjaston tavarat ne on yhteisessä käytös . Heti loppuu ahdistus. Pyydä anteeksi. Anna anteeksi niille jotka sulta varasti . Maksa velkasi sopimalla vaikka 20€ kk . Hävitä samalla kaikki noitakirjat esineet woodoo ja muu .

PS.täällä roikkuu nyt ihmisiä jotka ei saa aikaansa kulumaan korinataudin takia . ...

Ahdistuneisuus johtuu usein siitä, että ei hyväksy jotakin asiaa elämässä ja yrittää pyristellä irti. Ihmiselle ei kuitenkaan tapahdu mitään sattumalta, vaan ihminen hiotaan elämän aikana monilla asioilla, kunnes hyväksyy olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Älkää vinkuko.

Suurin osa ahdistuneisuushäiriöisistä ei vingukaan, vaan kärsii hiljaa, suorittaa arkea eikä osaa hakea apua kun ei ymmärrä olevansa ahdistunut. Sitten iskee masennus tai burnout ja seuraavaksi ollaan sairasloman kautta työkyvyttämyyseläkkeellä.

Ogelmista vaikeneminen, itsensä ottaminen niskasta kiinni ja turhan valituksen lopettaminen on ahdistuksen kanssa "tosi" hyödyllistä. Varsinkin kun sairaus on osin fyysinen eli ei pelkästään asenteesta kiinni.

Itselläni on aika sama tilanne kuin aloittajalla. Pärjään ilman lääkkeitä mutta välillä tietyt tilanteet ja ajatukset saa ahdistus/pelkotilat päälle.

Olen aika yksinkertaisin keinoin alkanut laittaa itseäni kuntoon "luomusti", eli kävelen ulkona ja heti jos tunnen ahdistuksen hiipivän juon rauhoittavaa teetä (night time juttuja joissa rentouttavia yrttejä) ja hoen itselleni että ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin. Lisäksi voi laittaa soimaan jotain healing rauhottavaa antistress musaa youtubesta.

Olen saanut myös aika paljon apua laadukkaista lisäravinteista. Niitä kannattaa tutkia ja intuitiolla ottaa kokeiluun. Esim. B-vitamiinit, ashwagandha, ruusujuuri, reishi, ubikinoli, rautakuuri ja laadukas kalaöljy ovat minua auttaneet :)

Ainiin ja eteerisistä öljyistä neroli ja petitgrain auttaa ahdistavaan oloon!

Tsemppiä!! <3

No mun ahdistuneisuus vaihtui nopeasti kaksisuuntaiselsi mielialahäiriöksi ja lähinnä haluaisin kuolla. Kolme lasta, nyt rahaongelmia, lasten asiat miten sattuu, parisuhde katkesi keväällä kun maniassa jätin mieheni. Ihan kaikki päin helvettiä.

Se on vaikeaa silloin, kun ahdistus on päällä. Silloin kun ei ole, olen kuin eri ihminen. Jotain dissosiatiivista oiretta liittyy tuohon.

Unilääkkeet, toimivat, jota voi ottaa tarvittaessa, on hyvä apu jo. Kuitenkin se terapia.

Vierailija kirjoitti:

Eniten haastavaa ollut saada lääkäreiltä pelkästään ahdistukseen rauhoittavia, unilääkkeitä en ole saanut ollenkaan. Masennuslääkkeiden kanssa en suostu pelaamaan kun on ahdistushäiriö eikä masennus... Onhan tämä aikamoista kun unet on vähissä ja leposyke hakkaa taivaissa - joka kerta kun olen rauhoittavia pyytänyt saan kuukauden kerrallaan ja pienintä mahdollista annosta. Itselläni ei minkäänlaista päihdetaustaa, joten ihmettelen tätä lääkärin tapaa toimia. Tulee siitäkin ahdistusta kun yrittää saada toimivaa hoitoa. Myös terapiassa käyn, milloin aina ahdistus kasvaa. Sielläkin todettu rauhoittavien auttavan, eikä riippuvuutta ole. Varmaan pitää lääkäriä vuoden jälkeen vaihdella. Tsemppiä sinne!

Sama mulla.

En ole masentunut, joten en halua syödä masennuslääkkeitä. En halua loppuelämän jokapäiväistä masennuslääkitystä ahdistuksen takia.

Minuakin pahimmissa kohtauksissa rauhoittavat auttaa ihan tarpeeksi, en ole koukussa enkä ole ikinä ollutkaan, en juo laisinkaan alkoholia tms.

Sitten joudun vaan sinnittelemään hirveissä ahdistuskohtauksissa peläten kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Rauhoittavia säästelen viimeiseen asti, koska lisäähän niitä ei saa. Nyt mennyt monta kuukautta niin, että jäljellä on kaksi tablettia ja olen vaan sinnitellyt, koska kohta voi tulla pahempi ahdistus ja sitten ne lääkkeet olisi loppu...

Mulla ahdistus on välillä niin vaikeaa, että todellisuudentaju horjuu. En vieläkään tiedä onko ennemmin kyse esim. ahdistusoireisesta kaksisuuntaisesta vai vain ahdistuksen ja masennuksen yhdistelmästä. Tuskin saan koskaan tietääkään. Sitä yrittää vaan pärjätä parhaansa mukaan. Kaikkein tärkein tekijä itselle on ollut stressin radikaali vähentäminen ja riittävä uni sekä keväisin ja kesäisin liian valon välttäminen esim. verhot sulkemalla. Nopeasti lisääntyvä valo saa aikaan hyvin kehollisen ahdistuksen, jonka kanssa on vaikea olla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ahdistus on välillä niin vaikeaa, että todellisuudentaju horjuu. En vieläkään tiedä onko ennemmin kyse esim. ahdistusoireisesta kaksisuuntaisesta vai vain ahdistuksen ja masennuksen yhdistelmästä. Tuskin saan koskaan tietääkään. Sitä yrittää vaan pärjätä parhaansa mukaan. Kaikkein tärkein tekijä itselle on ollut stressin radikaali vähentäminen ja riittävä uni sekä keväisin ja kesäisin liian valon välttäminen esim. verhot sulkemalla. Nopeasti lisääntyvä valo saa aikaan hyvin kehollisen ahdistuksen, jonka kanssa on vaikea olla.

Mistä tää valon aiheuttama ahdistus johtuu?

Kevään valo todella vaikea ja pahimmat ahdistukset juurikin silloin... touko-kesäkuussa yleensä helpottaa.

Mulla on sellaisia rahoittavia liikkeitä ja asentoja ja ajatuksia joihin menen ahdituessa. Pyrin välttämään pahimpia laukaisevia tekijöitä, kuten autolla ajamista, mutta kaikkia ei pysty välttämään ja silloin vaan keskityn asentoihini ja vajoan mielikuvissani omaan puutarhaani ja sen kukkiin ja kasveihin. Mielellään suljen vielä silmät ja kuvittelen olevani yksin, jos en ole.

Mulla kanssa horjuu todellisuudentaju. En enää osaa nähdä, mitkä asiat ovat oikeasti vakavia ja mitkä pikkujuttuja. Kun pahin ahdistus helpottaa, asiat asettuvat mittasuhteisiinsa, mutta ahdistuksen keskellä pienetkin asiat voivat saada kohtuuttoman roolin arjessa. Se on minusta kaikista raskainta ahdistuksessa, kaiken kärsimyksen lisäksi tietenkin.

Ketipinor riittävän suuri annostus on minua auttanut.Tilanne oli paha.Sairaalahoitoa terapiaa eläke.

Nykyään ei ongelmaa juurikaan ole.