Turvattomuus aikuisena - vertaistukea?
Olen 30+ perheenäiti ja sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, johon olen saanut vaihtelevasti apua lääkkeistä ja terapiasta. Ahdistus ei enää rajoita arkielämää niin paljon kuin ennen, mutta vielä on matkaa kuljettavana.
Nyt olen päässyt matkallani kiinni ongelmieni juurisyyhyn, nimittäin turvattomuuteen (+ pelon ja epävarmuuden tunteet). Ehkä sen juuret ovat lapsuudessa, todennäköisesti ovatkin, koska lama runteli perhettämme pahasti ja vanhempani olivat varsin epävakaita omien ongelmiensa takia. Mikä hullumpaa, olen päätynyt toistamaan monia lapsuuden kokemuksia omassa perheessäni ja yritän nyt rakentaa turvallista aikuisuutta ja vanhemmuutta uudelleen. Tämä on kuitenkin ihan toinen tarina.
Mutta noin perhe-elämän ulkopuolella turvattomuus näkyy siinä, että oikein missään ei ole hyvä olla. Perheemme on muuttanut paljon ja olemme kohdanneet paljon kaikenlaisia vastoinkäymisiä jotka ovat entisestään heikentäneet mielenterveyttäni. Varastoomme on murtauduttu, lasta on kiusattu pahasti koulussa, on ollut levottomia naapureita, hometaloa, irtisanomisia, sairastelua... Viimeisimpänä nyt tietenkin tämä pandemian aika, joka ei totta puhuen ole paljoa poikennut siitä pelosta ja ahdistuksesta, mitä normaalistikin koen.
Kaiken kaikkiaan pelkään muita ihmisiä, naapureita, lasten kavereita ja heidän perheitään, pelkään sairastumista, taloudellista romahdusta, kotiin murtautumista, tulipaloa... Ja olen melko varma siitä, että nämä ikävät kokemukset toistuvat elämässäni sisäisen turvattomuuden takia, vaikka tietenkin kyse on myös huonosta tuurista. Osin syyt ovat myös käytännöllisiä, esimerkiksi turvaverkon puutteesta johtuvia.
Voiko tästä turvattomuuden tunteesta, pelosta ja ahdistuksesta päästä jotenkin eroon - ja miten?
Kommentit (53)
Voi olla että sinulla on taipunus pelästymiseen ja pelkäämiseen lopun ikäsi.
Hyvä kun olet ollut terapiassa, jatka sitä, joku ryhmä voisi olla hyvä, siinä saat samalla vertaistukea. Kysy terveysasemalta, sieltä ohjataan eteenpäin.
Minulla on myös taipumus ulkonäköni ja syömisteni vahtimiseen lopun ikäni, koska olen sairastanut anoreksian.
Meditaatio, mindfulness, itsehoiva. Näillä voit auttaa itseäsi ilman psykoterapiaakin, koska ne rauhoittavat autonomista hermostoa.
Tämä on vastaus, jota ei hyväksytä, mutta minua auttoi elävän jumalasuhteen löytäminen. Se toi vakaan pohjan jalkojen alle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vastaus, jota ei hyväksytä, mutta minua auttoi elävän jumalasuhteen löytäminen. Se toi vakaan pohjan jalkojen alle.
Tämä. Vaikka uskovaisuutta pidetään palstalla kirosanana, uskolla on ihan käytännön merkitystä monen ihmisen elämässä. Ei ole sattumaa, että moni alkoholisti tulee uskoon raitistuessaan tai rikollinen vankilareissunsa aikana.
Olen kohta 60 v ja kärsinyt samasta ihan koko ikäni. Edelleen. Joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vastaus, jota ei hyväksytä, mutta minua auttoi elävän jumalasuhteen löytäminen. Se toi vakaan pohjan jalkojen alle.
minä hyväksyn tämän vastauksen
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 60 v ja kärsinyt samasta ihan koko ikäni. Edelleen. Joka päivä.
Tämä on meillä suomalaisilla sotavuosien perintöä, yhä edelleen sukupolvien ylitse. Kun tuohon lisää kulttuurin yksilöllistymisen, arvojen kovenemisen, yhteisöllisyyden katoamisen, sisukkuuden ja pärjäämisen ihannoinnin, työttömyyden ym. kasvun, niin ei ole ihme, että ihmisistä tuntuu pelokkaalta ja eksyneeltä.
Kun menen ns. kauhutilaan, suljen silmät ja keskitän ajatukseni johonkin esineeseen, ja kuvittelen sen eteeni. Jos pääni yrittää sotkea tätä mielikuvaa jollain pelolla, komennan ajatusta poistumaan päästäni.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että sinulla on taipunus pelästymiseen ja pelkäämiseen lopun ikäsi.
Hyvä kun olet ollut terapiassa, jatka sitä, joku ryhmä voisi olla hyvä, siinä saat samalla vertaistukea. Kysy terveysasemalta, sieltä ohjataan eteenpäin.
Minulla on myös taipumus ulkonäköni ja syömisteni vahtimiseen lopun ikäni, koska olen sairastanut anoreksian.
Syömishäiriön taustalla on usein - yllätys - turvattomuuden tunne ja siitä johtuva kontrollin tarve.
Todella tuttua tuo taipumus ahdistua herkästi ja myös se, että oikein missään paikassa tai tilanteessa ei ole hyvä olo. Minulla on myös toistuvia, voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita.
M32
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiaan
Härmän äijä ja terapia. Joopa joo.
Pystytkö käymään töissä? Minä en. Työnteosta ei tule mitään palkojen ja ahdistuksen vuoksi. Minulla on myös fyysisiä sairauksia. Lääkäri on kirjoittanut eläkepapperit, mutta eläkehakemukset on hylätty.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö käymään töissä? Minä en. Työnteosta ei tule mitään palkojen ja ahdistuksen vuoksi. Minulla on myös fyysisiä sairauksia. Lääkäri on kirjoittanut eläkepapperit, mutta eläkehakemukset on hylätty.
Pelkojen piti kirjoittaman. Keskittymiseni on myös hyvin vaihtelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Todella tuttua tuo taipumus ahdistua herkästi ja myös se, että oikein missään paikassa tai tilanteessa ei ole hyvä olo. Minulla on myös toistuvia, voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita.
M32
Tuo ulkopuolisuus kuulostaa hyvin tutulta. Olemme melko samanikäisiäkin. Lama-ajan lapsuus on jättänyt moniin meistä jälkensä... AP
Täytä pääsi kaikella käytännön tekemisellä ja työnnä pois ahdistavat ajatukset. Silloinkin kun ahdistava tilanne on päällä eli toteutunut, suorita äläkä ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö käymään töissä? Minä en. Työnteosta ei tule mitään palkojen ja ahdistuksen vuoksi. Minulla on myös fyysisiä sairauksia. Lääkäri on kirjoittanut eläkepapperit, mutta eläkehakemukset on hylätty.
Vaihtelevasti. Työ pitää minut järjissäni, mutta joskus ahdistus menee työnteon edelle. Nyt etätöissä on normaalia vaikeampaa.
AP
Ajattele eri lailla. Esim varastoon murtautuminen ei kuulosta maailmanlopulta. Tottakai ikävä asia, mutta silti? Tuo kiusaaminen ja muu on paha tottakai. Sen kanssa pitää taistella. Huonot naapurit johtuu huonosta asuinalueesta. Voitteko muuttaa rauhalliseen?
Ihmisten pelkoon saattaisi auttaa fyysisen kunnon kohentaminen ja itsepuolustustaitojen opettelu, eikä se vaadi, että pitäisi olla vahvempi kuin muut, vaan riittää että on suhteessa omaan potentiaaliin. Koiran omistamisesta voisi olla apua myös, tietysti edellyttäen että sen kanssa harrastaa ja ulkoilee.
Nuo on turhia pelkoja. Ajattele mitä hyvää sulla on ja oikeasti turvallista.
Mulla on pelko-ja kauhutiloja jotka johtuvat lapsuudesta.
Pelkäsin henkeni edestä usein.
Olin siis hengenvaarassa.
Psykoterapiaan