Turvattomuus aikuisena - vertaistukea?
Olen 30+ perheenäiti ja sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, johon olen saanut vaihtelevasti apua lääkkeistä ja terapiasta. Ahdistus ei enää rajoita arkielämää niin paljon kuin ennen, mutta vielä on matkaa kuljettavana.
Nyt olen päässyt matkallani kiinni ongelmieni juurisyyhyn, nimittäin turvattomuuteen (+ pelon ja epävarmuuden tunteet). Ehkä sen juuret ovat lapsuudessa, todennäköisesti ovatkin, koska lama runteli perhettämme pahasti ja vanhempani olivat varsin epävakaita omien ongelmiensa takia. Mikä hullumpaa, olen päätynyt toistamaan monia lapsuuden kokemuksia omassa perheessäni ja yritän nyt rakentaa turvallista aikuisuutta ja vanhemmuutta uudelleen. Tämä on kuitenkin ihan toinen tarina.
Mutta noin perhe-elämän ulkopuolella turvattomuus näkyy siinä, että oikein missään ei ole hyvä olla. Perheemme on muuttanut paljon ja olemme kohdanneet paljon kaikenlaisia vastoinkäymisiä jotka ovat entisestään heikentäneet mielenterveyttäni. Varastoomme on murtauduttu, lasta on kiusattu pahasti koulussa, on ollut levottomia naapureita, hometaloa, irtisanomisia, sairastelua... Viimeisimpänä nyt tietenkin tämä pandemian aika, joka ei totta puhuen ole paljoa poikennut siitä pelosta ja ahdistuksesta, mitä normaalistikin koen.
Kaiken kaikkiaan pelkään muita ihmisiä, naapureita, lasten kavereita ja heidän perheitään, pelkään sairastumista, taloudellista romahdusta, kotiin murtautumista, tulipaloa... Ja olen melko varma siitä, että nämä ikävät kokemukset toistuvat elämässäni sisäisen turvattomuuden takia, vaikka tietenkin kyse on myös huonosta tuurista. Osin syyt ovat myös käytännöllisiä, esimerkiksi turvaverkon puutteesta johtuvia.
Voiko tästä turvattomuuden tunteesta, pelosta ja ahdistuksesta päästä jotenkin eroon - ja miten?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maailmassa ole oikeasti pysyvää turvaa missään muussa kuin Jumalassa. Jos miettii ihan järjellä, niin kaikki tässä maailmassa voi kadota, paitsi Jumala - jos hän on olemassa. Voit menettää perheesi, omaisuutesi, työsi, eikä ole edes taattua että tätä Suomen valtiota on olemassa pitkällä aikavälillä. Ainoa, joka ei katoa, on Jumala. Raamattu sanoo, että ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta, siksi he eivät tunne Jumalaa eivätkä usko häneen. Mutta kun synnit saadaan anteeksi, ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Tähän tarvitaan Jeesusta. Kehotan oikeasti jokaista tutkimaan tätä asiaa. Itse tulin uskoon, kun rukoilin että Jeesus, jos olet olemassa, niin auta. Ja tällöin olin oikeasti tosissani. Joskus aiemmin olin rukoillut enkä ollut todella tosissani, tällöin Jumala ei vastannut.
Minun isäni teki itsem.urhan kun olin lapsi.
Oliko se Jumalan tahto?
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Oliko se Jumalan tahto?
Olen tehnyt itselleni elämän ilman Jumalan apua.
Jumalan joka sallii esim Vilja Erikan kid.utus kuo.leman..
Juuri näin ..sallii..siinä ei selittelyt AUTA!
Vierailija kirjoitti:
Kun turvattomuuden syynä on riittävä määrä aivan aiheellisia pelkoja, ei tunteesta pääse koskaan eroon. Minä olin onnellinen ihminen siihen saakka, kun pitkäaikaistyöttömyydestä seurannut katastrofien sarja vei minulta aivan kaiken asuntoa myöten, myös irtaimiston ja ihmiset. Jonkin aikaa turva- ja asuinpaikkanani oli autoni, mutta auto varastettiin. Nyt olen paikassa, jossa mikään ei ole minun hallinnassani. Huoneeni ovessa on kyllä lukko, mutta hyvin monella muullakin ihmisellä on siihen avain, ja minut voidaan passittaa tieheni milloin vain. Pelkään jokaista kolahdusta ja vihaan ihmisiä, joilla on koti ja työ ja läheisiä. En usko, että selviän tästä sisuksiani jäytävästä kauhusta koskaan. Jos saisin lottovoiton ja ostaisin itselleni talon, aidan ja pari isoa koiraa seuraksi ja vahdiksi, pelkäisin silti kaikkea.
Terapia ja muut höpötykset ovat yhtä tyhjän kanssa, jollei turvattomuuden syitä poisteta. Ja puhumalla niistä ei poistu yksikään.
Jumala koittelee sinua..
Kun otat Jeesuksen sydämeesi..niin kaikki on selvää
Mene torille ja kerro ihmisille:
Jeesus rakastaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun turvattomuuden syynä on riittävä määrä aivan aiheellisia pelkoja, ei tunteesta pääse koskaan eroon. Minä olin onnellinen ihminen siihen saakka, kun pitkäaikaistyöttömyydestä seurannut katastrofien sarja vei minulta aivan kaiken asuntoa myöten, myös irtaimiston ja ihmiset. Jonkin aikaa turva- ja asuinpaikkanani oli autoni, mutta auto varastettiin. Nyt olen paikassa, jossa mikään ei ole minun hallinnassani. Huoneeni ovessa on kyllä lukko, mutta hyvin monella muullakin ihmisellä on siihen avain, ja minut voidaan passittaa tieheni milloin vain. Pelkään jokaista kolahdusta ja vihaan ihmisiä, joilla on koti ja työ ja läheisiä. En usko, että selviän tästä sisuksiani jäytävästä kauhusta koskaan. Jos saisin lottovoiton ja ostaisin itselleni talon, aidan ja pari isoa koiraa seuraksi ja vahdiksi, pelkäisin silti kaikkea.
Terapia ja muut höpötykset ovat yhtä tyhjän kanssa, jollei turvattomuuden syitä poisteta. Ja puhumalla niistä ei poistu yksikään.
Jumala koittelee sinua..
Kun otat Jeesuksen sydämeesi..niin kaikki on selvää
Mene torille ja kerro ihmisille:
Jeesus rakastaa!!!
Kiitos ajatuksesta, mutta mielikuvitusolennot ovat vielä tehottomampia kuin terapeutit ja muut poskensoittajat.
Tarpeeksi kauan kun työntää tuntemuksiaan pois, sitten se vaan tulee, totaalinen stoppi. Painat vaan vaik ois mikä, on tosi huono ohje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maailmassa ole oikeasti pysyvää turvaa missään muussa kuin Jumalassa. Jos miettii ihan järjellä, niin kaikki tässä maailmassa voi kadota, paitsi Jumala - jos hän on olemassa. Voit menettää perheesi, omaisuutesi, työsi, eikä ole edes taattua että tätä Suomen valtiota on olemassa pitkällä aikavälillä. Ainoa, joka ei katoa, on Jumala. Raamattu sanoo, että ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta, siksi he eivät tunne Jumalaa eivätkä usko häneen. Mutta kun synnit saadaan anteeksi, ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Tähän tarvitaan Jeesusta. Kehotan oikeasti jokaista tutkimaan tätä asiaa. Itse tulin uskoon, kun rukoilin että Jeesus, jos olet olemassa, niin auta. Ja tällöin olin oikeasti tosissani. Joskus aiemmin olin rukoillut enkä ollut todella tosissani, tällöin Jumala ei vastannut.
Minun isäni teki itsem.urhan kun olin lapsi.
Oliko se Jumalan tahto?
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Oliko se Jumalan tahto?
Olen tehnyt itselleni elämän ilman Jumalan apua.
Jumalan joka sallii esim Vilja Erikan kid.utus kuo.leman..
Juuri näin ..sallii..siinä ei selittelyt AUTA!
Ei nuo ole Jumalan tahtomia tapahtumia. Nuo on ihmisen tekosia ja Jumala ei estä koska vastuu on ihmisellä, tekijällä itsellään. Ajatelkaa jos Jumala olisi poliisi joka aina tulisi estämään pahat teot. Oltais kuin kurittomat kakarat päiväkodissa. Ihmisissä on todella pa$koja tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maailmassa ole oikeasti pysyvää turvaa missään muussa kuin Jumalassa. Jos miettii ihan järjellä, niin kaikki tässä maailmassa voi kadota, paitsi Jumala - jos hän on olemassa. Voit menettää perheesi, omaisuutesi, työsi, eikä ole edes taattua että tätä Suomen valtiota on olemassa pitkällä aikavälillä. Ainoa, joka ei katoa, on Jumala. Raamattu sanoo, että ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta, siksi he eivät tunne Jumalaa eivätkä usko häneen. Mutta kun synnit saadaan anteeksi, ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Tähän tarvitaan Jeesusta. Kehotan oikeasti jokaista tutkimaan tätä asiaa. Itse tulin uskoon, kun rukoilin että Jeesus, jos olet olemassa, niin auta. Ja tällöin olin oikeasti tosissani. Joskus aiemmin olin rukoillut enkä ollut todella tosissani, tällöin Jumala ei vastannut.
Minun isäni teki itsem.urhan kun olin lapsi.
Oliko se Jumalan tahto?
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Oliko se Jumalan tahto?
Olen tehnyt itselleni elämän ilman Jumalan apua.
Jumalan joka sallii esim Vilja Erikan kid.utus kuo.leman..
Juuri näin ..sallii..siinä ei selittelyt AUTA!
Ei nuo ole Jumalan tahtomia tapahtumia. Nuo on ihmisen tekosia ja Jumala ei estä koska vastuu on ihmisellä, tekijällä itsellään. Ajatelkaa jos Jumala olisi poliisi joka aina tulisi estämään pahat teot. Oltais kuin kurittomat kakarat päiväkodissa. Ihmisissä on todella pa$koja tapauksia.
Totta kai ne ovat jumalan tahtomia tapahtumia. Hänhän ne on suunnitellut ihan itse ja tietää täsmälleen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siellä se ukko istuu sylkivana suupielessä pilven reunalla hekumoimassa sillä, keneltä lähtee henki seuraavaksi ja miten tuskallisesti, ja iloitsee sillä, että tuli luoneeksi todella häijyjä ihmisiä ja kivuliaita tauteja.
Onko pakko aina ruveta tappelemaan? Jos jollekin usko Jumalaan antaa lohtua elämässä, eikö voi vain antaa olla? Tämä ihmiselo on jo valmiiksi riittävän kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maailmassa ole oikeasti pysyvää turvaa missään muussa kuin Jumalassa. Jos miettii ihan järjellä, niin kaikki tässä maailmassa voi kadota, paitsi Jumala - jos hän on olemassa. Voit menettää perheesi, omaisuutesi, työsi, eikä ole edes taattua että tätä Suomen valtiota on olemassa pitkällä aikavälillä. Ainoa, joka ei katoa, on Jumala. Raamattu sanoo, että ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta, siksi he eivät tunne Jumalaa eivätkä usko häneen. Mutta kun synnit saadaan anteeksi, ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Tähän tarvitaan Jeesusta. Kehotan oikeasti jokaista tutkimaan tätä asiaa. Itse tulin uskoon, kun rukoilin että Jeesus, jos olet olemassa, niin auta. Ja tällöin olin oikeasti tosissani. Joskus aiemmin olin rukoillut enkä ollut todella tosissani, tällöin Jumala ei vastannut.
Minun isäni teki itsem.urhan kun olin lapsi.
Oliko se Jumalan tahto?
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Oliko se Jumalan tahto?
Olen tehnyt itselleni elämän ilman Jumalan apua.
Jumalan joka sallii esim Vilja Erikan kid.utus kuo.leman..
Juuri näin ..sallii..siinä ei selittelyt AUTA!
Ei nuo ole Jumalan tahtomia tapahtumia. Nuo on ihmisen tekosia ja Jumala ei estä koska vastuu on ihmisellä, tekijällä itsellään. Ajatelkaa jos Jumala olisi poliisi joka aina tulisi estämään pahat teot. Oltais kuin kurittomat kakarat päiväkodissa. Ihmisissä on todella pa$koja tapauksia.
Totta kai ne ovat jumalan tahtomia tapahtumia. Hänhän ne on suunnitellut ihan itse ja tietää täsmälleen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siellä se ukko istuu sylkivana suupielessä pilven reunalla hekumoimassa sillä, keneltä lähtee henki seuraavaksi ja miten tuskallisesti, ja iloitsee sillä, että tuli luoneeksi todella häijyjä ihmisiä ja kivuliaita tauteja.
Jumala sanoo Raamatussa "älä tapa". Silti ihmiset tappavat. Sekö on sitten Jumalan syy? Eikö ihmisen, joka viittaa kintaalla Jumalalle? Raamatusta käy selvästi ilmi, että Jumala ei pakota ketään tottelemaan hänen käskyjään, vaan he saavat valita vapaasti. Jumala rakastaa ihmisiä ja hän toivoo kaikkein eniten, että ihmiset rakastaisivat häntä takaisin. Rakkautta ei voi pakottaa, silloin se ei olisi rakkautta. Sen takia ihmiset saavat itse valita. Sen takia paratiisin keskellekin laitettiin se yksi ainoa puu, josta he eivät saaneet syödä. Jotta heillä olisi tilaisuus todistaa, haluavatko he kuunnella ja tehdä sen mukaan miten Jumala sanoo, vai tehdä sen mukaan mitä he itse haluavat.
Jumala valmisti pelastuksen meille ottamalla mm. kaikki nuo mainitsemasi tuskat itse kannettavakseen ristillä. Minun isäni teki itsemurhan myös, kun olin teini. Minut raiskattiin lapsena. Äitini on kärsinyt masennuksesta koko elämäni ajan ja olen saanut toimia hänen terapeuttinaan ja lapsesta asti. Kaikki nämä tuskat sain antaa Jeesukselle samalla kun annoin elämäni hänelle. Hän antoi minulle ikuisen elämäni ja sain sisimpääni rauhan ja turvan. Paras mahdollinen vaihtokauppa!
Jos täällä on joku joka miettii, miten voi olla mahdollista, että rakastava Jumala on olemassa, kun maailmassa on niin paljon pahaa, suosittelen katsomaan nämä 5 ja 8 minuutin videot, tai vain ensimmäisen, jos on kiire. Videot ovat englanninkieliset, valitettavasti ei ole suomitekstityksiä.
Molemmat tällä sivustolla: https://www.reasonablefaith.org/evil
Suorat linkit erikseen:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maailmassa ole oikeasti pysyvää turvaa missään muussa kuin Jumalassa. Jos miettii ihan järjellä, niin kaikki tässä maailmassa voi kadota, paitsi Jumala - jos hän on olemassa. Voit menettää perheesi, omaisuutesi, työsi, eikä ole edes taattua että tätä Suomen valtiota on olemassa pitkällä aikavälillä. Ainoa, joka ei katoa, on Jumala. Raamattu sanoo, että ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta, siksi he eivät tunne Jumalaa eivätkä usko häneen. Mutta kun synnit saadaan anteeksi, ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Tähän tarvitaan Jeesusta. Kehotan oikeasti jokaista tutkimaan tätä asiaa. Itse tulin uskoon, kun rukoilin että Jeesus, jos olet olemassa, niin auta. Ja tällöin olin oikeasti tosissani. Joskus aiemmin olin rukoillut enkä ollut todella tosissani, tällöin Jumala ei vastannut.
Minun isäni teki itsem.urhan kun olin lapsi.
Oliko se Jumalan tahto?
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Oliko se Jumalan tahto?
Olen tehnyt itselleni elämän ilman Jumalan apua.
Jumalan joka sallii esim Vilja Erikan kid.utus kuo.leman..
Juuri näin ..sallii..siinä ei selittelyt AUTA!
Ei nuo ole Jumalan tahtomia tapahtumia. Nuo on ihmisen tekosia ja Jumala ei estä koska vastuu on ihmisellä, tekijällä itsellään. Ajatelkaa jos Jumala olisi poliisi joka aina tulisi estämään pahat teot. Oltais kuin kurittomat kakarat päiväkodissa. Ihmisissä on todella pa$koja tapauksia.
Totta kai ne ovat jumalan tahtomia tapahtumia. Hänhän ne on suunnitellut ihan itse ja tietää täsmälleen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siellä se ukko istuu sylkivana suupielessä pilven reunalla hekumoimassa sillä, keneltä lähtee henki seuraavaksi ja miten tuskallisesti, ja iloitsee sillä, että tuli luoneeksi todella häijyjä ihmisiä ja kivuliaita tauteja.
Jos se taas kinastelee Pirun kanssa niin kuin Jobin kirjassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maailmassa ole oikeasti pysyvää turvaa missään muussa kuin Jumalassa. Jos miettii ihan järjellä, niin kaikki tässä maailmassa voi kadota, paitsi Jumala - jos hän on olemassa. Voit menettää perheesi, omaisuutesi, työsi, eikä ole edes taattua että tätä Suomen valtiota on olemassa pitkällä aikavälillä. Ainoa, joka ei katoa, on Jumala. Raamattu sanoo, että ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta, siksi he eivät tunne Jumalaa eivätkä usko häneen. Mutta kun synnit saadaan anteeksi, ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Tähän tarvitaan Jeesusta. Kehotan oikeasti jokaista tutkimaan tätä asiaa. Itse tulin uskoon, kun rukoilin että Jeesus, jos olet olemassa, niin auta. Ja tällöin olin oikeasti tosissani. Joskus aiemmin olin rukoillut enkä ollut todella tosissani, tällöin Jumala ei vastannut.
Minun isäni teki itsem.urhan kun olin lapsi.
Oliko se Jumalan tahto?
Äiti hakkasi ja piti nälässä.
Oliko se Jumalan tahto?
Olen tehnyt itselleni elämän ilman Jumalan apua.
Jumalan joka sallii esim Vilja Erikan kid.utus kuo.leman..
Juuri näin ..sallii..siinä ei selittelyt AUTA!
Ei nuo ole Jumalan tahtomia tapahtumia. Nuo on ihmisen tekosia ja Jumala ei estä koska vastuu on ihmisellä, tekijällä itsellään. Ajatelkaa jos Jumala olisi poliisi joka aina tulisi estämään pahat teot. Oltais kuin kurittomat kakarat päiväkodissa. Ihmisissä on todella pa$koja tapauksia.
Totta kai ne ovat jumalan tahtomia tapahtumia. Hänhän ne on suunnitellut ihan itse ja tietää täsmälleen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siellä se ukko istuu sylkivana suupielessä pilven reunalla hekumoimassa sillä, keneltä lähtee henki seuraavaksi ja miten tuskallisesti, ja iloitsee sillä, että tuli luoneeksi todella häijyjä ihmisiä ja kivuliaita tauteja.
Jos se taas kinastelee Pirun kanssa niin kuin Jobin kirjassa?
Niinhän se tekee. Sotkevat toistensa tihutöitä ja räkättävät kuin pahaiset kakarat, jotka kärventävät muurahaisia suurennuslasin avulla. Ja muurahaiset kärsivät silmittömästi, mutta ryömivät silti polvillaan Jumalan edessä kiittämässä siitä, että tämä antaa anteeksi itse suunnittelemansa teot. Ja se on kiduttamista se, kun muurahaisilla on kuusi polvea, joilla ryömiä. Näky tyydyttää sekä Jobia että Jumalaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se turvattomuus ja pelko EI ole aiheetonta. Esim mua on vanhemmat pahoinpidelleet ja kaltoinkohdelleet paitsi lapsena, myös aikuisena, ja tiedän että nytkin toivovat minulle kaikkea pahaa ja ikävää. Toinen on paha narsisti. Olen aikuisenakin joutunut siis päällekarkauksen kohteeksi ja heidän tekemänsä kaltoinkohtelu yhä jatkuu.
Tälle ilmiölle ei ole nimeä, ei ole termejä, eikä mikään taho tunnista tätä. Silti meitä vanhemman piinaamia on suomessa paljon.
Miksi edelleen olet tekemisissä?
Välit poikki lopuksi ikää niin on yksi ongelma vähemmän. He ovat näyttönsä antaneet ja nauttivat kärsimyksen aiheuttamisesta sinulle, omalle lapselleen.
Tämä on traumatisoituneille tyypillistä.. Siinä vain tuppaapi käymään niin, että enemmin tai myöhemmin tulee olemaan tilanteessa, jossa ajatuksiaan ja tunteitaan ei pääse pakoon.