Mitä mieltä 35v miehestä joka ei oo koskaan seurustellu, Ja haluaa naisen kumppaniksi jolla ei vielä ole lapsia?

annas nyt mielipidehullu jo olla

Harmi, ettei koskaan kohdattu. Kohtalo vie ihmiset eri suuntiin.

Nainen 39.

ensiksi tulee mieleen mikä on syy siihen ettei ole seurustellut , se on tärkein kysymys koska joku syy on

Vaatia voi vaikka kuun taivaalta

Sitäkään ei saa jos passiivisena on ja möllöttää

Toimi äläkä jahkaile

Mielestäni ihan kohtuullinen. Aina ei vaan oikeat ihmiset kohtaa ajoissa, silloin pitää valita yksinolo tai laskea vaatimuksia.

T: 33v lapseton nainen jolla ei seurustelukokemusta

Tietenkin on. Kaverissa ei ole tuolla perusteella mitään vikaa.

Jotenkin tuntuu, että ihmissuhteissa kokematon nimenomaan sopisikin yhteen toisen vastaavanlaisen kanssa, mutta itse ainakaan äitinä en olisi kiinnostunut sellaisesta suhteesta. Joten minusta kuulostaa ihan hyvältä ettei ainakaan yh-äitejä etsi - eiväthän he olisi ihmissuhdeosaamisessa varmaan ollenkaan samoilla linjoilla, En usko, että seurustelu onnistuisi.

Miksei sulle kelpaa se nainen jolla on 3 lasta?

Oletko lastenvihaaja?

Jätä se sika

Ei ole jos olet vaatimassa sitä toisilta ihmisiltä. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sen sijaan jos vaadit itseäsi etsimään sellaista naista niin vaadi rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että ihmissuhteissa kokematon nimenomaan sopisikin yhteen toisen vastaavanlaisen kanssa, mutta itse ainakaan äitinä en olisi kiinnostunut sellaisesta suhteesta. Joten minusta kuulostaa ihan hyvältä ettei ainakaan yh-äitejä etsi - eiväthän he olisi ihmissuhdeosaamisessa varmaan ollenkaan samoilla linjoilla, En usko, että seurustelu onnistuisi.

Päätyykö nainen suurella todennäköisyydellä yh-äidiksi, jos hänellä on jonkin verran ihmissuhdeosaamista?

Niin, ei kaikilla +nelikymppisillä ole lapsia, joten siitä vaan. Ok ehkä huono vitsi.

Mun mielestä on hyvä, että on miettinyt asiaa. Jos nyt puhutaan ihan normaalista naisesta, niin kyllähän äitiys on iso osa elämää. Yhteishuoltajuus ex-miehen kanssa vaikuttaa ihan kaikkeen myös. Jos alkaa suhteeseen lapsellisen ihmisen kanssa, niin onhan siinä suhteessa aika paljon enemmän muuttujia kuin suhteessa lapsettoman kanssa. Minusta nämä asia on hyvä tiedostaa. Lapsettomia yli 30-vuotiaita naisia on kuitenkin paljon.

Itselläni on lapsia, ja vaikeaa olisi ajatella, että löytyisi lapseton mies, joka tähän haluaisi tulla. Meillä on siis kaikki ihan kunnossa, mutta melkeinpä heti joutuisi tuo mies hyppäämään perhe-elämään mukaan. Olisi keskellä läksyjä ja harrastuksia, lasten menoja ja rutiineja. Minulla ei ole kyllä kauheasti aikaakaan seurustella, on ruoanlaittoa ja pyykkejä Eikä tilanne kyllä taitaisi olla helpompi, jos miehellä olisi itselläänkn lapsia. Eli tässäpä elellään sitten yksinään, mutta kyllä minä pärjään. Joskus olisi kyllä kiva jakaa asioita jonkun kanssa, katsoa tv:tä jonkun kainalossa tai käydä yhdessä juoksulenkillä, mutta sitten kun ihan järjellä miettii, niin ymmärtää, että vaikeaa olisi.

Saahan sitä vaatia mitä vaan, mutta eri asia toteutuuko ne vaatimukset. Iän puolesta sopivia lapsettomia naisia kyllä on, joten ei ollenkaan mahdotonta löytää semmoista. Mutta jos 35v ei ole koskaan seurustellut niin siihen on varmaan joku syy, eikä se lapsettoman kumppanin löytyminen ainakaan helpotu iän myötä.

Kiire alkaa olla miehelläkin tuossa iässä ja vaihtoehdot hetki hetkeltä vähenee koska naisten keskiarvo ensisynnyttäjinä on siinä 30-vuoden tienoilla.

Ei ole todellakaan väärin odotella itselleen oikeaa kumppania, mutta toki pitää tuossa vaiheessa jo vähän alkaa pohtia, ovatko ne kaikki omat ajatukset siitä oikeasta kumppanista todella niin tärkeitä että niistä ei voi joustaa. Eli tuossa voi kohta joutua jo puntaroimaan niitä omia arvoja ja laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen.

Jos yhtään lohduttaa niin ihminen kasvaa ja kehittyy läpi ikänsä, harva asia säilyy ehdottomana.

Löysin tuollaisen Tinderistä, ja mies on ihana 😊 Aluksi jännitin, miten seurustelu sujuu kokemattoman kanssa, mutta ihan turhaan jännitin. Meni ihan loistavasti, ja nyt meillä on yhteinen lapsikin 😊

Lapsettomia 35-vuotiaita naisia kyllä on, ja monet haluavat ja saavatkin lapsen.

Mutta lapsen tulevan isän pitää olla kelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että ihmissuhteissa kokematon nimenomaan sopisikin yhteen toisen vastaavanlaisen kanssa, mutta itse ainakaan äitinä en olisi kiinnostunut sellaisesta suhteesta. Joten minusta kuulostaa ihan hyvältä ettei ainakaan yh-äitejä etsi - eiväthän he olisi ihmissuhdeosaamisessa varmaan ollenkaan samoilla linjoilla, En usko, että seurustelu onnistuisi.

Päätyykö nainen suurella todennäköisyydellä yh-äidiksi, jos hänellä on jonkin verran ihmissuhdeosaamista?

Riippuu varmaan henkilöstä.

Jos tarkoitat sitä, että ero on merkki huonoista ihmissuhdetaidoista, niin silloin melkein kaikille on huonot ihmissuhdetaidot. Todella harvan elinikäiseksi kumppaniksi jää ensimmäinen seurustelukumppani, eli melkein jokainen aikuinen on eronnut suhteesta ainakin joskus. Toisaalta yh:llä usein on kuitenkin kokemusta pitkästä suhteesta, ja sanoisin, että eniten parisuhdetaidoista kertoo juuri se, onko pystynyt pitkään suhteeseen. Tunnen yhden 50+ ikäisen naisen, jolla on lukuisa määrä pari vuotta kestäviä suhteita. Hän on lapseton, mutta en silti sanoisi suhdehistoriansa perusteella hänen vaikuttavan osaavammalta ihmissuhteissaan kuin jonkun yh-äidin, jolla on vaikka takanaan 15 vuotta kestänyt avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että ihmissuhteissa kokematon nimenomaan sopisikin yhteen toisen vastaavanlaisen kanssa, mutta itse ainakaan äitinä en olisi kiinnostunut sellaisesta suhteesta. Joten minusta kuulostaa ihan hyvältä ettei ainakaan yh-äitejä etsi - eiväthän he olisi ihmissuhdeosaamisessa varmaan ollenkaan samoilla linjoilla, En usko, että seurustelu onnistuisi.

Päätyykö nainen suurella todennäköisyydellä yh-äidiksi, jos hänellä on jonkin verran ihmissuhdeosaamista?

Riippuu varmaan henkilöstä.

Jos tarkoitat sitä, että ero on merkki huonoista ihmissuhdetaidoista, niin silloin melkein kaikille on huonot ihmissuhdetaidot. Todella harvan elinikäiseksi kumppaniksi jää ensimmäinen seurustelukumppani, eli melkein jokainen aikuinen on eronnut suhteesta ainakin joskus. Toisaalta yh:llä usein on kuitenkin kokemusta pitkästä suhteesta, ja sanoisin, että eniten parisuhdetaidoista kertoo juuri se, onko pystynyt pitkään suhteeseen. Tunnen yhden 50+ ikäisen naisen, jolla on lukuisa määrä pari vuotta kestäviä suhteita. Hän on lapseton, mutta en silti sanoisi suhdehistoriansa perusteella hänen vaikuttavan osaavammalta ihmissuhteissaan kuin jonkun yh-äidin, jolla on vaikka takanaan 15 vuotta kestänyt avioliitto.

Uskallan väittää, että suurin osa yyhoista ei todellakaan ole ollut pitkässä parisuhteessa. -eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiire alkaa olla miehelläkin tuossa iässä ja vaihtoehdot hetki hetkeltä vähenee koska naisten keskiarvo ensisynnyttäjinä on siinä 30-vuoden tienoilla.

Ei ole todellakaan väärin odotella itselleen oikeaa kumppania, mutta toki pitää tuossa vaiheessa jo vähän alkaa pohtia, ovatko ne kaikki omat ajatukset siitä oikeasta kumppanista todella niin tärkeitä että niistä ei voi joustaa. Eli tuossa voi kohta joutua jo puntaroimaan niitä omia arvoja ja laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen.

Jos yhtään lohduttaa niin ihminen kasvaa ja kehittyy läpi ikänsä, harva asia säilyy ehdottomana.

Missä aloituksessa puhuttiin niistä olemattomista olkinukke-lapsista?

Mikä teidän palstamammojen vammainen perustelu on sille, että parisuhde = pelkkä lapsiperhe-elämä? 

Jos se seurustelematon 35-v mies on vela, se kannattaisi mainita kysymyksessä, koska kyllähän se heti vaikuttaa mahdollisuuksiin löytää kumppani. 35-vuotiaan vela-miehen luulisi olevan helpompi löytää kumppani kuin 35-vuotiaan lapsia haluavan miehen. Etenkin, mikäli ei haittaa, vaikka kumppani olisi vaikka muutaman vuoden vanhempi. En nyt mitään älyttömiä ehdota kuten viisikymppistä, mutta esim. 40-vuotias nainen on vain 5 vuotta vanhempi eli käytännössä samaa ikäluokkaa. Se lisää skaalaa, josta etsiä eli ainakin periaatteessa parantaa mahdollisuuksia.