Lue keskustelun säännöt.
12v, kotona jatkuvaa valitusta, huonoa käytöstä, mikään ei kelpaa, mitään ei tekisi (paitsi pelaisi), minnekään ei lähtisi
21.01.2021 |
Elämä kohta 12v lapsen kanssa todella kamalaa. Jatkuvaa ruikutusta että haluaa pelata. Aamusta alkaen. Kouluun menee, siellä sujuu hyvin, mutta taas kotiin palattuaan joku ruutu pitäisi olla naaman edessä.
Aamusta alkaa kuin tahallaan kärttämään että pitää saada karkkia, sipsiä tai limua. Kun sanotaan ettei onnistu, kuten ei pelaaminenkaan, saa kovat raivarit. Itse tietää, ettei aamua aleta sokerilla, rasvalla ja pelaamisella, kuin ärsyttäväkseen kysyy, saadakseen riidan aikaiseksi. Siinä onnistuu, koska mies purkaa kiukkunsa minuun ja lapsi nauttii. Mies ei lopeta tuota tapaa, olen yrittänyt vuosia, ei muutu.
Kaikki päivät lapsi valittaa ettei ole tekemistä, kiukuttelee karkin ja pelaamisen perään, minnekään yhteisille retkille ei halua lähteä, valittaa, haukkuu, syyttelee ja huutaa kuinka elämänsä on kurjaa ja niin tylsää että tappaa itsensä, kiroilee huutaa kuinka kaikki ärsyttää.
Illalla itse haluamme käydä nukkumaan, lapsi terrorisoi valvomalla, eikä itse suostu nukkumaan, vaikka tietää yöunien jäävän vähälle ja seuraavana päivänä olevan väsynyt.
Olen lukenut, että 12v on haastava ikä ja joillain samanlaista.
Milloin tuo haastava ikä loppuu?
Kommentit (33)
Kokeilepa matkia nuoren puhetyyliä ja valittele pari iltaa kotona samalla tavalla kaikesta. Ehkä menee viesti perille. Hakee kovasti rajojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kohta 12v pojan kanssa sama meininki. Erilaisia vaiheita tulee, välillä myös iisimpää. Mutta isoveljiensä kanssa meillä riitti kaikenlaista vääntöä ysiluokan kevääseen asti. Sitten kun lukio alkoi olla näköpiirissä, jonkinlaista pysyvämpää järkevöitymistä alkoi tapahtua.
Miten tässäkin keississä aikuinen mies on taas enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua.
Kuka niitä herkkuja sinne kotiin ostaa? Ja kenen vallassa on päättä se että kuinka paljon lapsi saa pelata? Mitäs jos näyttäisit siellä perheessäsi että kun on vanhempi. Ja ukko pihalle jos sama jatkuu. Miten voi naiset olla tuollaisia lampaita.
Taitaa olla tullut isäänsä? Mitä hittoa se mies tähän juttuu kuului? Onko teillä eri linja kasvatuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelikoneet lukkojen taakse muutamaksi viikoksi. Sitten saa pelata kun käytös paranee. Tuon ikäisen lapsen pitäisi ulkoilla, nythän on vaikka mitä tekemistä jääkiekosta lasketteluun. Unikin tulee illalla helpommin kun on päivän liikkunut ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosiässä eri vaiheineen voi mennä vuosia. Muuten kuulostaa perusmeiningiltä, mutta tuo että raivo sisältää maininnan itsensä tappamisesta, ei kyllä ole ihan normaalia. Siihen ei kannata tarttua, kun tilanne on päällä, koska tulee varmasti jatkossa sitten käyttämään sitä lisää, kun huomaa, että saa sillä vaikutusta/reaktion. Mutta teidän tapauksessa harkitsisin kyllä ajan varaamista (koulu)psykologille, sellaisella saatteella, että kotona näyttää siltä, että lapsi ei voi ihan hyvin, mutta toisaalta ette näe selkeää syytäkään siihen, mikä on pielessä. Että voisiko psykologi vähän jututtaa lasta ja antaa oman arvion tilanteesta, onko tavanomaista vai tarvetta joillekin toimenpiteille.
Kuulostaa ihan normipäivältä nepsyperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samaa. Koko elämä pelkkää valitusta pojalla. Mitään kunnollista ei osaa puhua. Valittaa juuri siitä ettei saa pelata koko ajan, ei saa jatkuvasti herkkuja, ei mitään tekemistä, juuri tuota huutoa että kaikki niin huonosti että tappaa itsensä. Ei lopu tuo valitus millään rangaistuksella, pahenee vaan, ei ymmärrä muuttaa käytöstään saadakseen itselleen etuja.
Vierailija kirjoitti:
Pelikoneet lukkojen taakse muutamaksi viikoksi. Sitten saa pelata kun käytös paranee. Tuon ikäisen lapsen pitäisi ulkoilla, nythän on vaikka mitä tekemistä jääkiekosta lasketteluun. Unikin tulee illalla helpommin kun on päivän liikkunut ulkona.
Me muu perhe hiihdämme, laskettelemme, ulkoilemme, kesällä pyöräilemme, kalastamme, lenkkeilemme, retkeilemme, mutta 12v ei suostu lähtemään mukaan millään. Jää kotiin ilman pelikoneita, puhelinta ja telkkarista johto irti. Silti ei lähde mukaan, jää valittamaan ettei ole tekemistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaaminen voi olla monelle teinille ihan OK ajanviettotapa. Itsekin pelasin paljon, koska kaikki oikeat ystäväni olivat online- peleistä. Olemme vieläkin hyviä ystäviä.
Kyllä se vähentyy iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä herkkuja sinne kotiin ostaa? Ja kenen vallassa on päättä se että kuinka paljon lapsi saa pelata? Mitäs jos näyttäisit siellä perheessäsi että kun on vanhempi. Ja ukko pihalle jos sama jatkuu. Miten voi naiset olla tuollaisia lampaita.
Minustakin tuossa tilanteessa nyt kannattaa lyödä joku vanha posliinikippo lattiaan ja saada huomio molemmilta. Sen jälkeen huutaa naama punaisena "nyt riittää!! kumpikin!" Ja sitten rauhallisempi puhuttelu että "tätä en aio enää sietää, tässä talossa ei ole uhmaikäisiä pentuja enää vaan kaksi aikuista ja yksi teini. Vaadin asiallista käytöstä jokaiselta." Johtajuus ja rajat. Miehestä ei siihen ilmiselvästi ole ja no teinistä ei nyt ainakaan. Jos kaiken nielee ja kaikkeen alistuu, mikään ei muutu. Rajat on jokaisella ja ne saa näyttää jämäkämminkin jos ei normaali puhe tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 12 v on ruvennut kokeilee enemmän rajojaan, mutta silti on tosi iisi. Meillä ei huonoa käytöstä kyllä suvaita. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää. Jos ei muuta tehdä kun pelataan ja kiukutellaan niin pelit lähtis pois.
Me aikuiset päätetään vielä monta asiaa 12v elämässä esim miten paljon ne pelaa, mitä ne syö. Me tehdään ne rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lapset kapinoi ja se on Ok.
Sitä ne pelit ja herkut teettää, riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on masentunut.
Riippuvainen se on.
Olisiko pelien sijaan pitänyt vielä lapsi johonkin harrastukseen?
Rajat on rakkautta! Nyt voi olla hankalaa, mutta kiität itseäsi myöhemmin, kun lapset viimein kiittävät rajojen kiinnipitämisestä.
Ole reilu, mutta kuitenkin jämäkkä. Se on totta, että auktoriteettiuskottavuuskin on ansaittava omalla käytöksellään eikä se ole koskaan automaatio, vaikka moni vanhempi niin ajatteleekin. Nuoret testaavat, missä ne rajat milloinkin kulkevat eri ikäkausina, ja vanhemman tehtävä on asettaa ne rajat.
Tsemppiä koitoksiin - sellaista valtataistelua se kasvattaminen nyt vain on!
Äityliini kirjoitti:
Meillä 12 v on ruvennut kokeilee enemmän rajojaan, mutta silti on tosi iisi. Meillä ei huonoa käytöstä kyllä suvaita. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää. Jos ei muuta tehdä kun pelataan ja kiukutellaan niin pelit lähtis pois.
Me aikuiset päätetään vielä monta asiaa 12v elämässä esim miten paljon ne pelaa, mitä ne syö. Me tehdään ne rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lapset kapinoi ja se on Ok.
Näinhän se nätisti menee teoriassa. Mutta käytännössä se, mitä kapinointi tarkoittaa, voi vaihdella lapsesta riippuen todella paljon. Osalla kovakin harmitus menee järkevässä mittakaavassa ohi ja tekee sitten muuta ja on mukana perheen puuhissa.
Jotkut sit taas lyö jarrut täysin kiinni ja lopettaa kommunikoinnin ja kaiken tekemisen oikeasti pitkäksi aikaa. Mutta ei se silti tietenkään tarkoita sitä, että vanhempien ei pitäisi puuttua asioihin, pelit voi ottaa pois yms. Mutta tuo "me vanhemmat päätetään, me vanhemmat tehdään" on vähän että joo, söpöä. Osa 12-vuotiaista on aikuisen kokoisia ja energia ja halut ja toiminta sen mukaista.
Sama täällä mutta meillä alkanut tuo jo 9-vuotiaalla. Jatkuvasti riitaa kotona, kun mikään ei mene perille. Pelimaailma koukuttaa niin paljon ja kaapeissa ei kestä olla mitään herkkuja, kun muuten lapsi hiipii syömään salaa.