Lue keskustelun säännöt.
12v, kotona jatkuvaa valitusta, huonoa käytöstä, mikään ei kelpaa, mitään ei tekisi (paitsi pelaisi), minnekään ei lähtisi
21.01.2021 |
Elämä kohta 12v lapsen kanssa todella kamalaa. Jatkuvaa ruikutusta että haluaa pelata. Aamusta alkaen. Kouluun menee, siellä sujuu hyvin, mutta taas kotiin palattuaan joku ruutu pitäisi olla naaman edessä.
Aamusta alkaa kuin tahallaan kärttämään että pitää saada karkkia, sipsiä tai limua. Kun sanotaan ettei onnistu, kuten ei pelaaminenkaan, saa kovat raivarit. Itse tietää, ettei aamua aleta sokerilla, rasvalla ja pelaamisella, kuin ärsyttäväkseen kysyy, saadakseen riidan aikaiseksi. Siinä onnistuu, koska mies purkaa kiukkunsa minuun ja lapsi nauttii. Mies ei lopeta tuota tapaa, olen yrittänyt vuosia, ei muutu.
Kaikki päivät lapsi valittaa ettei ole tekemistä, kiukuttelee karkin ja pelaamisen perään, minnekään yhteisille retkille ei halua lähteä, valittaa, haukkuu, syyttelee ja huutaa kuinka elämänsä on kurjaa ja niin tylsää että tappaa itsensä, kiroilee huutaa kuinka kaikki ärsyttää.
Illalla itse haluamme käydä nukkumaan, lapsi terrorisoi valvomalla, eikä itse suostu nukkumaan, vaikka tietää yöunien jäävän vähälle ja seuraavana päivänä olevan väsynyt.
Olen lukenut, että 12v on haastava ikä ja joillain samanlaista.
Milloin tuo haastava ikä loppuu?
Kommentit (33)
No kun kaapeissa ei ole sipsejä tai herkkuja, eikä saa pelata mielin määrin. Valittaa ja raivoaa siitä että pitäisi saada kaupasta sokerisia herkkuja ja limua, tietää ettei kaapeissa ole. Ja pelikoneet on lukkojen takana kaapissa, ei saa vaikka kuinka raivoaa, jos ei ole peliaikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat , rajat, rajat.
Antaa lapsen kiukuta, sinun ei tarvitse reagoida hänen kiukkuunsa.
”Saanko sipsejä aamupalaksi” - Et saa, tiedät kyllä ettei se ole aamiaista. Haluatko weetabixiä tai jogurttia? Ai et halua mitään? Selvä, mutta sinulle saattaa tulla koulussa nälkä.
”Saanko pelata nyt aamulla enne koulua?”- et saa. Aamuisin ei pelata jotta sinun aivot on virkeät koulua varten. Saat peliohjaimen / laitan netin päälle koulun jälkeen kun läksyt on tehty ja olet siivonnut huoneesi. Muistathan että tänään on siivouspäivä ”
”(yleistä ulinaa, valitusta, haistattelua siihen että sanoit ei) ” - Noniin nyt sinulla on aikaa 45min ennen kuin pitää lähteä kouluun! Jos nälkä ota jääkaapista jogurtti!
Herkut piiloon.
Muutoin on aivan turha reagoida kokoajan turhaan valitukseen ja kitinään. Se on todella raskasta ja itsekästä lapselta vaatia jatkuvaa reagointia turhaan kitinään. Voi vaikka joskus sanoa:
- no voi harmi että sinulla on niin vaikea olla. Tiesitkö, että sanotaan että tylsistyminen on avain luovuuteen! Ilman tylsyyttä moni maailman luova keksintö olisi jäänyt syntymättä ”
Tai jos haluaa olla tiukempi kun valitus jatkuu: ” ymmärrän että et pidä tilanteesta tai siitä, että et voi tehdä mitä huvittaa. Se on valitettavasti lasten osa, ja vanhemmilla on lapsista vastuu”
”Voisitko lopettaa nyt turhaan valittamisen, se on ikävää. Olemme keskustelleet tästä jo ja teemme nyt näin. On sinullekin helpompi kun hyväksyt asian, etkä valita. Tai valita mielessäsi tai kirjoita vaikka päiväkirjaa. On raskasta kuunnella kun pilaat muidenkin hyvän tuulen valittamalla turhasta ”
Olen itse huomannut että vain tällä tyylillä pysyn itse tyynenä ja lapsikin jotenkin rauhoituuu kun huomaa, että valitus ei auta. Meillä kotona 11v joka saa valitus puuskia. Hänen puuskat esim vaikeuttaa perheen yhteisiä reissuja kun jos vaikka ollaan menossa mukavalle retkelle uimarannalle, 3 tuntia lähdöstä menee lapsen valituspuuskaan joka asian kanssa : 1)en lähde 2) en lähde jos en saa karkkia 3)en pue 4) en tule autoon 5)en tule autosta pois jne. Hänellä on se vaihe ”miksen mä saa päättää, miksen mä ikinä saa tehdä mitään, mä haluan oman tietokoneen niin voin pelata 24/7” eli orastavaa murrosikää ja koittaa vaikuttaa koko perheen toimintaan jotenkin omituisesti. En ymmärrä täysin teinejä tai murrosikää kun itse olin aivan erilainen, mutta meillä tämä tyyni, tiedostava puhe- ja reagointitapa toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelikoneet lukkojen taakse muutamaksi viikoksi. Sitten saa pelata kun käytös paranee. Tuon ikäisen lapsen pitäisi ulkoilla, nythän on vaikka mitä tekemistä jääkiekosta lasketteluun. Unikin tulee illalla helpommin kun on päivän liikkunut ulkona.
Me muu perhe hiihdämme, laskettelemme, ulkoilemme, kesällä pyöräilemme, kalastamme, lenkkeilemme, retkeilemme, mutta 12v ei suostu lähtemään mukaan millään. Jää kotiin ilman pelikoneita, puhelinta ja telkkarista johto irti. Silti ei lähde mukaan, jää valittamaan ettei ole tekemistä.
Ap
Googleta asperger tai uhmakkuushäiriö.
Näiltä saa viedä vaikka ihan kaiken pois. Vaatteet kaapista, lelut, puhelimet, tietokoneet. Mikään rangaistus ei heille toimi. Mikään rangaistus ei ole niin kova että sillä olisi vaikutusta. Uhmakkuutta vaan lisäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelikoneet lukkojen taakse muutamaksi viikoksi. Sitten saa pelata kun käytös paranee. Tuon ikäisen lapsen pitäisi ulkoilla, nythän on vaikka mitä tekemistä jääkiekosta lasketteluun. Unikin tulee illalla helpommin kun on päivän liikkunut ulkona.
Me muu perhe hiihdämme, laskettelemme, ulkoilemme, kesällä pyöräilemme, kalastamme, lenkkeilemme, retkeilemme, mutta 12v ei suostu lähtemään mukaan millään. Jää kotiin ilman pelikoneita, puhelinta ja telkkarista johto irti. Silti ei lähde mukaan, jää valittamaan ettei ole tekemistä.
Ap
Googleta asperger tai uhmakkuushäiriö.
Näiltä saa viedä vaikka ihan kaiken pois. Vaatteet kaapista, lelut, puhelimet, tietokoneet. Mikään rangaistus ei heille toimi. Mikään rangaistus ei ole niin kova että sillä olisi vaikutusta. Uhmakkuutta vaan lisäävät.
Onko vain ääniefekteillä, eikö normaaleilla lapsilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoa uhmakkuushäiriöstä sekä hoito-ohjeita.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Lasten uhmakkuushäiriö ilmenee yleensä 7–12 vuoden ikäisillä lapsilla. Uhmakkuushäiriölle on ominaista ikään nähden selvästi poikkeava tottelematon käytös, jolle on ominaista usein tapahtuva maltin menetys, toistuva riitely aikuisten kanssa, usein ilmenevä tarkoituksellisen uhmakas käytös vanhempia kohtaan, toistuva kieltäytyminen sääntöjen noudattamisesta, usein ilmenevä toisten ihminen ärsyttäminen, toisten syyttäminen omista virheistä, herkkä ärsyyntyminen, usein ilmenevä vihaisuus ja pahantuulisuus sekä ilkeys ja kostonhimoisuus. Ongelmat ilmenevät vähitellen ja useimmiten kotona, mutta niitä voi myöhemmin ilmetä myös koulussa ja toveripiirissä. Uhmakas käytös kestää kuukausia, joskus vuosiakin.
Uhmakkuushäiriöllä ei siis tarkoiteta pienten lasten normaaliin kehitykseen kuuluvia ohimeneviä uhmaikäkausia tai murrosikään usein kuuluvaa lievempiasteista kapinallisuutta.
Uhmakkuushäiriö on suhteellisen tavallinen ongelma, koska jopa 10 % lapsista kärsii ainakin lieväasteisesta uhmakkuushäiriöstä ja ainakin 2 % kouluikäisistä lapsista hankalampiasteisesta uhmakkuudesta. Häiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä.
Uhmakasta käytöstä esiintyy myös muiden lastenpsykiatristen häiriöiden yhteydessä, kuten tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriössä (ADHD), masennustiloissa ja psykoottisissa häiriöissä. Tällöin uhmakkuuden taustalla olevan muun häiriön hoito on tärkeätä.
Tämä lainattu yllä olevasta linkistä.
Suosittelevat hakemaan apua psykiatrilta, ihan koko perheen hyvinvoinnin tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa lapsillenne rajoja, ja opettakaa kasvamaan kunnollisiksi toimijoiksi reaalitodellisuudessa, eikä virtuaalitodellisuudessa. Jos lapsi saa tahtonsa läpi räyhäämällä, hän tulee aivan varmasti myös tulevaisuudessa räyhäämään. Perheen ulkopuolinen kova maailma sitten opettaa, että tuollainen käytös on huono sosiaalinen strategia. Tämä johtaa lapsellanne huonompiin ihmissuhteisiin sekä ystävien kanssa, että parisuhteessa. Johtaa myös huonompiin töihin ja matalempaan elintasoon.
Typeristä asioista on lapsen kanssa turha väitellä. Yksinkertaisesti kerrotaan, miten asiat mene meidän perheessä, ja sitten vahditaan, että lapsi toimii ohjeistuksen ja sääntöjen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapsillenne rajoja, ja opettakaa kasvamaan kunnollisiksi toimijoiksi reaalitodellisuudessa, eikä virtuaalitodellisuudessa. Jos lapsi saa tahtonsa läpi räyhäämällä, hän tulee aivan varmasti myös tulevaisuudessa räyhäämään. Perheen ulkopuolinen kova maailma sitten opettaa, että tuollainen käytös on huono sosiaalinen strategia. Tämä johtaa lapsellanne huonompiin ihmissuhteisiin sekä ystävien kanssa, että parisuhteessa. Johtaa myös huonompiin töihin ja matalempaan elintasoon.
Typeristä asioista on lapsen kanssa turha väitellä. Yksinkertaisesti kerrotaan, miten asiat mene meidän perheessä, ja sitten vahditaan, että lapsi toimii ohjeistuksen ja sääntöjen mukaisesti.
Tämä!
Ties muuten lapsellamme saattaa olla tuo uhmakkuushäiriö mutta pärjätään kyllä.
Lapsemme myös valehtelee paljon. Kaikenlaisia pieniä ja isoja, tarinoita ja valheita . Puutun ihan pieniinkin jotta pääsisi tavasta eroon. Ja olen mm. Selittänyt lapselle, miten valehtelu on sellainen asia minkä kaverit huomaa vaikka itse luulisi ettei huomaa. Ja että kun kasvaa, nuoret ja viimeistään aikuiset ei valehtelua ymmärrä tai arvosta ja sitten voi jäädä ilman ystäviä.
Puutun joka kerta valheisiin koska lapsi valehtelee myös isoista asioista joista voi olla lapselle haittaa. Niin esim jos sanoo että läksyt on tehty vaikkei ole, kysyn ”voi harmi, miksi valehtelit kun kysyin? Ei sinun tarvitse valehdella minulle”. Että tulee lapsen oma toiminta näkyväksi.
Sama tuon valittamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa omaan korvaan epänormaalia jos joka päivä väännetään asiasta. Meillä on 12- ja 14-vuotiaat joten omaa kokemusta tuon ikäisistä on.
Olisiko kyse peliriippuvuudesta? Se on lapsilla ihan yhtä mahdollinen kuin aikuisillakin.
Itse olen siitä paska mutsi etten anna vielä tuon ikäisen päättää lähteekö muuun perheen mukana mökille, kalaan, uimaan, fillari retkelle jne. Alun nurinan jälkeen tykkäävät kuitenkin kaikesta mitä tehdään yhdessä.
Jos meillä meinaa lipsua kännykän käyttö liiallisuuksiin vihellän pelin poikki ja otan heidät mukaan leipomaan, laittamaan ruokaa tai pelaamaan lautapelejä. Jotenkin saatu pidettyä balanssissa ruutuaika, mutta ymmärrän että helposti lipsuu.
Herkut ostaa taloon aikuinen ja niiden syömisestä ei tarvitse tapella kun niitä ei ole koko ajan saatavilla. Hedelmiä saavat syödä rajatta ja niitä kuluukin. Lapset eivät itse juurikaan käy kaupassa herkkuostoilla koska sen on selitetty (tuhanteen kertaan) olevan sekä turhaa rahanmenoa että epäterveellistä.
Eipä näihin patenttiratkaisuja ole, mutta tuon ikäinen ymmärtää jo puhetta ja haluaa tulla itsekin kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omaan korvaan epänormaalia jos joka päivä väännetään asiasta. Meillä on 12- ja 14-vuotiaat joten omaa kokemusta tuon ikäisistä on.
Olisiko kyse peliriippuvuudesta? Se on lapsilla ihan yhtä mahdollinen kuin aikuisillakin.
Itse olen siitä paska mutsi etten anna vielä tuon ikäisen päättää lähteekö muuun perheen mukana mökille, kalaan, uimaan, fillari retkelle jne. Alun nurinan jälkeen tykkäävät kuitenkin kaikesta mitä tehdään yhdessä.
Jos meillä meinaa lipsua kännykän käyttö liiallisuuksiin vihellän pelin poikki ja otan heidät mukaan leipomaan, laittamaan ruokaa tai pelaamaan lautapelejä. Jotenkin saatu pidettyä balanssissa ruutuaika, mutta ymmärrän että helposti lipsuu.
Herkut ostaa taloon aikuinen ja niiden syömisestä ei tarvitse tapella kun niitä ei ole koko ajan saatavilla. Hedelmiä saavat syödä rajatta ja niitä kuluukin. Lapset eivät itse juurikaan käy kaupassa herkkuostoilla koska sen on selitetty (tuhanteen kertaan) olevan sekä turhaa rahanmenoa että epäterveellistä.
Eipä näihin patenttiratkaisuja ole, mutta tuon ikäinen ymmärtää jo puhetta ja haluaa tulla itsekin kuulluksi.
Meilläkin toimitaan näin käytännössä - se ei vain 11v valittamista vähennä.
Mutta tosiaan meillä siihen suhtaudutaan tyynesti ja rationaalisesti, jos valittaa turhasta niin oman (ja joskus myös toisten) mielen siinä vain pilaa . Ja lapsi ei saa valittamalla erikoiskohtelua. Paitsi jos minä en ole jostain syystä kotona ja olen vaikka reissussa, silloin mies antaa periksi ihan kaikessa. Mutta se on harvoin joten olkoon silloin niin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu ihan samanlainen marisija..
Kyllähän se kasvatus ja myöhempi käyttäytyminen lähtee ihan äidinmaidosta. Jos on pienestä asti edes jonkunlainen tolkun kuri kotona, osaavat käyttäytyä myös murrosiässä.
Jo se että lapsella on saatavilla niitä sipsejä sun muuta mättöä kertoo että vanhemmuus on hukassa