Onko oikeasti ok? Asiaa ah niin trendikkäästä kehopositiivisuudesta

Olen huono ihminen.
Olen elämäni aikana ollut sairaan laiha (syömishäiriö) ja ehkä hiukan tukeva ja kaikkea siitä välistä. Painoni vaihtelee ja minäkuvani on ulkonäön osalta hyvin heikko. En tiedä, olenko lihava (en siis oikeasti ole, ainoastaan epämuodostunut) vai laiha (en sitäkään), olenko ruma vai kaunis vai ihan tavallinen. Olen itseni pahin kritiikki.

Silti, olen sitä mieltä, että vaikka itse olen hukassa itseni kanssa ja häpeän (en tiedä kenen edessä, kunhan häpeän) ajoittain olemustani ja olemistani ihan kokonaan, kellään muulla ei ole sanaa sanottavana siitä miltä näytän. En ihaile julkisesti kauniiksi ylistettyjä ihmisiä sen enempää kuin muitakaan, enemmän ihailen sitä, kuinka ihmisiä on niin erilaisia, erikokoiset ja näköiset ihmiset elävät ja nauravat ja ihmettelen, miksen minä voi vaan olla minä, sen muotoisena kuin olen, elää ja nauraa muiden seassa.

Niin, tämä lähti nyt rönsyämään, kukaan ei jaksa varmaan pidemmälle lukea. Mutta, äsken juuri radiossa jauhettiin taas kehopositiivisuudesta ja julistettiin että on ihan ok olla lihava ja ei ole ok että sitä pitää sanoa. Tunsin piston sydämessäni, koska ajattelen toisin. Ensinnäkin inhottaa sana kehopositiivisuus ja erityisesti se että se tuntuu liittyvän lihavuuteen erityisesti. Minä ajattelen, että on ok olla myös laiha, on ok olla muhkurainen vääristä paikoista, lyhyt tai pitkä ja ihan kaikenlainen. Mutta lihavuus, ei siis rehevyys ja runsaus vaan ihan rehti lihavuus, eikö se ole jo kansallissairaus ja useiden sellaisten alkusyy? Onhan siis ok olla sairas, mutta ei kai sitä tarvitse julistaa oikeutta olla sairas, eikö kuitenkin olisi ihan hyvä kannustaa tervehtynmään? Onko ok olla alkoholisti? Kaikki riippuvuudet on sairautta, on ok olla narkkari?

Saakohan kukaan ajatustani kiinni kun en osaa sitä lyhyesti sanoa. Tarkoitan sitä että jokainen ihminen on arvokas ihan itsenään. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, mutta olisihan kaikille hyvä, jos voisi elää mahdollisimman terveesti, kohtuudella. Ei sairaus tee kenestäkään huonompaa. Ei muiden tarvitse sitä sormella osoittaa, mutta aika omistuista julistaa ääneen, että minähän olen muuten sairas ja aion pysyä sellaisena ja aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia.

Anteeksi huonon ihmisen mielipide.