Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen jäykkyys ahdistaa (30v-kriisi..)
18.01.2021 |
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa tästä mutta hän ei ymmärrä, ei sitten millään. Avaudun nyt tänne kun en muuallekaan osaa, minulla ei ole sydänystäviä.
Ollaan oltu 8-vuotta yhdessä. Molemmat 33-vuotiaita. Ei lapsia, yhteinen omakotitalo + lainaa.
Haluan muita miehiä koko ajan, olen jatkuvasti ihastunut johonkin, kohde vaihtuu tiuhaan. Niin julkkiksia kuin työkavereita. Haaveilen kiihkeästä seksistä jonkun kanssa, jonkun muun kuin mieheni. Haaveilen jännityksestä, uuden kokemisesta, tunteista, kaikesta siitä, mitä voin vielä tehdä kun olen "nuori ja kaunis" (nyt ei sitten neljäkymppiset loukkaannu, tällä hetkellä minä tunnen näin koko kropallani ja ajattelen näin vain itsestäni).
Miksi en saisi elää ja kokeilla vähän aikaa ja sitten palata tylsään elämääni? Tai sitten olla palaamatta tylsään elämääni. Nämä ajatukseni tulevat minulla kausittain, ja nämä kaudet ovat ihan äärimmäisen raskaita, milloin ne loppuu? Olen jo reilusti yli vuoden ajan ajatellut näin. Tuntuu kuin koko ajan tilanne vain "pahenisi", toivon ja haluan eroa vaikkei minulla ole mitään syytä erota, ihan hyvä mies tuo on vaikka hänen arjen hallinta taidottumuus raivostuttaakin minua.
Olen ehdottanut miehelleni avointa. Olen ehkä nyt jo kolme kertaa kysynyt, että voisimmeko olla hetken aikaa avoimessa. Saattaisihan olla jopa niin, etten oikeasti tekisi yhtään mitään muitten miesten kanssa, haluaisin vain tuntea itseni vapaaksi ilman, että kukaan omistaa eism. seksuaalisuuttani, ilman että joku toinen ihminen loukkaantuisi siitä, mitä minä teen. Haluaisin vain olla.. Tietenkään avoin ei käy miehelleni, hän katkerasti ajattelee asian pelkästään seksin määrän kautta, hänellä kuulemma varmasti kävisi vähemmän flaksi kuin minulla. Itselleni asia on ihan se ja sama, minä haluan jännitystä elämääni!
Ja en muuten todellakaan lähtisi baareista mitään yhden illan juttuja hakemalla hakemaan, vaan tarkoitan sitä, että jos esim festareilla kesäilta vie mennessään, niin en haluaisi tuntea siitä ihan älytöntä syyllisyyttä, olin vain ihminen joka teki kuten sillä hetkellä halusi, miksi joku toinen siitä loukkaantuu :( Asia ei liittyisi häneen mitenkään..
Joo olen todella kyllästynyt seksiin mieheni kanssa, miksi ihmisen pitäisi haluta samaa ihmistä koko elämänsä. Olin 25-vuotias kun aloimme suhteeseen, olin elänyt elämästäni vasta 20%.. ja nyt loppu 80% minun pitäisi olla saman tyypin kanssa.. itkettää. Ja silti en halua häntä loukata en mitään pahaa/ikävää en niin mitään. Mutta samalla "loukkaan" itseäni kun kärvistelen näiden ajatusten kanssa kuukausikaupalla... tai vuositolkulla.. en enää tiedä..
Kerrottakoon nyt vielä, että en ole tehnyt mitään, olen vain kysynyt mieheltäni lupaa saada mennä jos tilanne tulee vastaan. En saanut lupaa, nyt ahdistaa parisuhteen jäykkyys/vanhanaikaisuus...
Kommentit (129)
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi joko itsekin mieltyy ajatukseen avoimesta suhteesta tai sitten sinun kannattaa koittaa löytää kumppani, joka jakaa ajatuksesi avoimen suhteen mielekkyydestä.
Kannattaa erota, teillä ei ole lapsia joten nyt se on vielä "helppoa". Ja miehesi ansaitsee kumppanin, joka ei jatkuvasti katsele muualle.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
Tietysti saat elää ja kokeilla. Eroat vain sitä ennen puolisostasi, niin kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellinen ero ja sen jälkeen elämään sitä "uutta" elämää. Mies ei selvästikään myönny avoimeen suhteeseen ja on aina väärin yrittää painostaa toista. Jompi kumpi, tai molemmat, vain ahdistuu ja katkeroituu tuosta tilanteesta eikä välillänne vaikuta olevan sitä liimaa, joka pitäisi suhteen voimissaan. Yhteinen laina ainoana yhdistävänä tekijänä on erittäin onneton syy jatkaa yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehesi tarvitsisi mukautua sinun mukaasi? Mikä sinä olet määräilemään hänen elämäänsä, kun hän on valinnut sinut ja vain sinut? Jos sinä haluat jotain muuta, niin sitten eroat ja teet jotain muuta.
Kyllähän sinä sen oman seksuaalisuutesi omistat nytkin. Sinä päätät, onko se seksuaalisuus yksiavioista vai ei. Mutta jos se mies sinulle on koskaan mitään merkinnyt, otat eron ENSIN ja sitten lähdet säätämään kenenkään kanssa. se mies ei ole kuitenkaan sulelmitään pahaa tehnyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
Olen itse eronnut 20 avioliittovuoden jälkeen. Jälkiviisaana ajattelen, että olisi pitänyt erota aiemmin. En pitänyt miestä unelmien miehenä, eikä hän ollut sitä tyyppiä, johon tunnen vetoa. Päätin kuitenkin itsesuggestioida itseni jatkamaan suhdetta - ja se kyllä onnistui pitkään.
Nykyään minulla on mies, johon tunnen vetoa aivan eri tavalla. Enää en ihastu keneenkään, en haaveile toisenlaisista miehistä. Osasyy voi kyllä olla iässäkin , mutta en usko, että se selittää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
Haluat siis samalla syödä kakun ja säästää sen. No, ilman pettämistä tai eroamista sinä et sitä voi tehdä. Joten eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutista :D
Nyt oot valitettavasti ikävässä tilanteessa elämässä joka kaikille tulee joskus vastaan, eli joudut tekemään valintoja.
Se voi aluksi tuntua ikävältä, mutta se kuuluu aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaan itket, et ole ensimmäinen ihminen joka eroaa. Ero on vaikeaa ja sattuu molempiin, mutta se vaan täytyy sietää. Kannattaa erota nyt, eikä vasta sitten kun lasten tekeminen (jos jompikumpi teistä niitä haluaa) on myöhäistä. Tuskinpa miehesikään on tuossa tilanteessa kovin onnellinen, ero vaan tuntuu niin suurelta mullistukselta, ettei välttämättä osaa sitä ajatella. Elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen ero ja sen jälkeen elämään sitä "uutta" elämää. Mies ei selvästikään myönny avoimeen suhteeseen ja on aina väärin yrittää painostaa toista. Jompi kumpi, tai molemmat, vain ahdistuu ja katkeroituu tuosta tilanteesta eikä välillänne vaikuta olevan sitä liimaa, joka pitäisi suhteen voimissaan. Yhteinen laina ainoana yhdistävänä tekijänä on erittäin onneton syy jatkaa yhdessäoloa.
Olet oikeassa, meillä ei ole tällä hetkellä mitään muuta yhdessä pitävää kuin tuo laina... Sekin tuntuu vankilalta.. Voi kunpa vain osaisin tyytyä siihen mitä minulla on.. Miehenikin näin sanoo.. En ymmärrä itseäni ja ainut tapa helpottaa ahidtusta on puhua siitä.. Miehelle puhuisin vielä enemmän jos hän ymmärtäisi mitä tarkoitan. En missään tapauksessa halua loukata häntä. Sisälläni myllertää paha olo "vankilan" takia, haluan omistaa itse itseni.. Taloudellinen tilanne on ihan sietämättömän huono, elätän miestä, ehkä sekin on jotenkin syönyt hänen seksikkyyttään...
Voih kun en millään jaksaisi eroprosessia miten rankkaa se on mutta kun tämänkin on ihan hirveetä kausittain kriiseillä tästä asiasta.
-Ap
Mikset käy maksullisissa? Eiköhän se miehesikin käy.
Kipuilet nyt oman itsekkyytesi kanssa. Et voi sekä syödä että säästää kakkua, eli saada vakaata parisuhdetta joka pysyy ennallaan ja samalla hurvitella vapaasti. Olet jo kysynyt avoimen mahdollisuutta ja saanut vastauksen. Vapaus ei tarkoita automaattisesti kuumaa seksiä tuntemattoman kanssa . Voi olla, ettet koskaan päätyisi sellaiseen tilanteeseen ollessasi vapaa. Seksielämää voi piristää suhteessa ja panostaa siihen haluun ja himoon omaa pitkäaikaista kumppania kohtaan. Elämänmittainen parisuhde ei ole myöskään itsestäänselvyys, eikä kaikille sellaista suoda. Mieti tarkkaan.
Eroatte. Eikä mitään avointa. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa kyllä erota, tee miehelle palvelus