Minkä takia rahan pyytäminen lahjaksi on teistä hirveää

Tavaralahjasta ei heti näe sen arvoa.

Minä olen itse vähävarainen, joten siksi rahalahjan antaminen on aina se vaikein, kun tuntuu, että ei pysty antamaan tarpeeksi suurta summaa.

Mutta toki ymmärrän sen miksi raha kuitenkin on usein  hyvä lahja.

Mutta olen sitten koittanut esim. kummilapsille säästää vähän isompaa summaa heidän merkkipäiviinsä. Olen kuitenkin myös koko heidän lapsuutensa/ nuoruutensa kirjoittanut heistä "kirjaa" ja kyllä ne ovat olleet se lahja, josta ovat minua kiitelleet, eivät rahat.

Rahan pyytäminen on huonoa, moukkamaista käytöstä. Rahanpyytäjälle ei tee mieli antaa rahaa. Rahaa saa toki toivoa, hiljaa mielessään, mutta ei sitä saa sanoa ääneen! Ei, vaikka lahjanantaja kyselisi lahjatoiveita. 

Ihmiset antavat tietyissä juhlissa usein rahaa ihan pyytämättäkin. Rippi- ja yo-juhlat on tällaisia.

Olen itsekin vähävaraisesta perheestä, mutta kerjäämään minua ei silti opetettu.

Niin raha on moukkkamaista mikä on tavallaaan ristiriiitaista kun raha on arvoton sekä merkkki siitä että ei tunne ystäväääänsä ja kuiitenkin pitäiiisi tuntea ystävä tietäää mitä hän haluaaa muttta suomessa se voi olla myös melko homomaista tuntea ystävä jo liiankin hyvin paiitsio saunassa.

Rahaa on turha antaa, se hukkuu muiden rahojen joukkoon. Et sä muista enää vuoden päästä, että antoiko Lilli-täti sulle yo-lahjaksi 50€ vai 100€, etkä etenkään sitä mihin kyseinen summa on uponnut. Mutta kun Kaki-eno antoi sulle ambomaalaisen puusta veistetyn puujortikan yo-lahjaksi, niin sen sä muistat vielä vuosikymmenten jälkeenkin.