9-vuotiaan epilepsiaa sairastavan tyttöni oli kylässä määrätty jättämään puhelin ruuan ja leikkien ajaksi eteiseen, mitä jos kohtaus olisi iskenyt?
Ei olisi lapsi tai kaverinsa pystyneet soittamaan apua, kun puhelin eteisessä ja leikit olivat kaverin huoneessa yläkerrassa.
Kommentit (16)
Onko lapsesi ja tämän kaveri myös jalattomia, etteivät pysty menemään sinne eteiseen? Ja myös mykkiä, etteivät pysty huutamaan apua?
En päästäisi lastani kyläilemään kaverilleen, jos vanhemmat eivät ole tietoisia lapsen sairaudesta. Pelästyyhän siinä itse vanhemmatkin, jos kohtaus yllättää. Mutta Porvoossa on toisin.
Jos lapsesi saa epilepsia kohtauksen, hän ei silloin puhelimella tee mitään. Sen tietäisitkin jos sulla olisi oikeasti lapsi jolla on epilepsia. Huono trolli.
Kaverihan siinä kohtaa huutaisi kauhistuneena vanhemmalleen "Apua, Liisalle kävi jotain!"
Teilläkin lienee ohjeena, että alle 5 min kohtauksesta ei tarvitse soittaa apua - vaikka sitä toki saa aina soittaa, jos on yhtään epävarma.
Kannattaa käydä kaverin vanhempien kanssa läpi kuinka noissa tilanteissa toimitaan. Mä annan lapsen mukaan kohtauksen hoito-ohjeet, jos menee pidemmäksi aikaa johonkin.
Miten se puhelin kohtaukseen auttaa? Itse kaaduin viimeiseksi kadulla kohtauksen iskiessä. Oli puhelin taskussa, eipä jeesannut.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ne lukkojen takana siellä?
Ilmeisesti, ja vielä äänieristetyssä huoneessa, niin kaveri ei olisi voinut edes apua huutaa vanehmmiltaan.
Ei se epilepsia kohtauksessa pysty soittamaan. Jokainen vastuullinen vanhempi, jonka lapsella on sairaus ilmoittaa lapsen kaverin vanhemmille asiasta ja antaa pienet toiminta ohjeet ja omat yhteystiedot. Porvoossakin.
Oliko tyttösi puhelin ainoa puhelin ko. asunnossa?
Mitäs se lapses puhelimella tekee, jos se saa kohtauksen? Jos lapsen kaverit osais soittaa puhelimella apua, osais ne myös ilmottaa vanhemmilleen, että kaverinsa tarvii apua.
Vierailija kirjoitti:
Miten se puhelin kohtaukseen auttaa? Itse kaaduin viimeiseksi kadulla kohtauksen iskiessä. Oli puhelin taskussa, eipä jeesannut.
Kannattaa jutella sen puhelimen kanssa, että jatkossa sen tehtäviin nyt kerta kaikkiaan kuuluu ottaa sut kiinni ja vähintään pehmentää laskua. MUtta joo, en ymmärrä, mitä kamalaa olisi ap:n mielestä ehtinyt tapahtua sillä välillä, kun joku kipittää yläkerrasta alakertaan hakemaan sen puhelimen tai huutaa apuun jonkun. Ei se kohtauksen saanut lapsi itse kuitenkaan voi soittaa, niin eipä sillä lapsen puhelimen sijainnilla ole väliä.
Mitenköhän ne kaatumatautiset 50-luvullakin selvisivät kun ei ollut lankapuhelintakaan joka kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se puhelin kohtaukseen auttaa? Itse kaaduin viimeiseksi kadulla kohtauksen iskiessä. Oli puhelin taskussa, eipä jeesannut.
https://yle.fi/uutiset/3-9818124
Kai teillä on turvapuhelin kuitenkin?
Oletko käynyt kaverien vanhempien kanssa läpi, mikä epilepsia on ja miten kohtauksen tullen toimitaan?