Isovanhempi vaikuttaisi suosivan toista lapsenlastaan. Huomauttaisitteko?
Puhuu aina vain toisen lapsen tekemisistä yms, toinen esiintyy lähinnä sivulauseessa jos silloinkaan. Yleensä vähän moittivaan sävyyn jopa.
Kommentit (21)
Voiko sille sitten mitään, jos vaan tykkää toisesta enemmän?
Tunteille ja tykkäämiselle ei voi mitään, käytökselle voi. Voi päättää, että kysyy molempien lasten kuulumisia, tekee jotain yhdessä kummankin lapsen kanssa jne.
Miten asia siis koskee teitä? Ovatko nämä lapset teidän vai vain toinen teidän, vai onko teillä lapsia ollenkaan?
Aikuisten ihmisten kanssa pitäisi pystyä puhumaan. Jos asiasta on selkeää näyttöä, niin tottakai siitä kannattaa puhua vauhkoilematta. Meillä oli niin aikanaan, eli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, miehen isoveljen lapsi, oli selkeästi yli kaiken. Toka lapsi oli jo paljon vähäisempi ja meidän lapset olivat suurinpiirtein toka lapsenlapsen suosiossa. Sitten kun heidän tytär sai lapsen, pomppasi tuo lapsi taas suureen suosioon ensimmäisen lapsen vierelle. Asia oli hyvin hyvin selkeä kaikille, myös lapsille, jotka olivat silloin pieniä. Aikamme sitä katselimme ja juttelimme. Asia tietenkin kiistettiin alkuun, mutta kun päätimme pitää lapsemme heidän lähettyviltään pois jonkun aikaa ja informaation nollassa, niin ääni muuttui kellossa.
Nykyään tällaista eriarvoisuutta ei näy enää ollenkaan. Lapset ovat jo teinejä, osa nuoria aikuisiakin ja välit isovanhempiin ovat upeat.
Ovatko lapset sisaruksia vai serkuksia? Jos sisaruksia, sanoisin asiasta, jos serkuksia, olisin hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten asia siis koskee teitä? Ovatko nämä lapset teidän vai vain toinen teidän, vai onko teillä lapsia ollenkaan?
Aikuisten ihmisten kanssa pitäisi pystyä puhumaan. Jos asiasta on selkeää näyttöä, niin tottakai siitä kannattaa puhua vauhkoilematta. Meillä oli niin aikanaan, eli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, miehen isoveljen lapsi, oli selkeästi yli kaiken. Toka lapsi oli jo paljon vähäisempi ja meidän lapset olivat suurinpiirtein toka lapsenlapsen suosiossa. Sitten kun heidän tytär sai lapsen, pomppasi tuo lapsi taas suureen suosioon ensimmäisen lapsen vierelle. Asia oli hyvin hyvin selkeä kaikille, myös lapsille, jotka olivat silloin pieniä. Aikamme sitä katselimme ja juttelimme. Asia tietenkin kiistettiin alkuun, mutta kun päätimme pitää lapsemme heidän lähettyviltään pois jonkun aikaa ja informaation nollassa, niin ääni muuttui kellossa.
Nykyään tällaista eriarvoisuutta ei näy enää ollenkaan. Lapset ovat jo teinejä, osa nuoria aikuisiakin ja välit isovanhempiin ovat upeat.
Meillä veljen perhe teki noin kuin te eli oli näkevinään eriarvoisuutta ja otti etäisyyttä. No sinä aikana toisen veljen perheen lapset nousi ihan uuteen arvoon, samoin meille syntynyt kuopus. Tämän jälkeen sen isovanhemmat elämästään estäneen perheen lapset jäivät lopullisesti paitsioon ja vähitellen sivuun kaikista suvun juhlistakin. Suvulla tarkoitan vähän laajempaa piiriä, joka kyselee esim. meidän perheiden osoitteita voidakseen lähettää kutsuja pönötysjuhliin. Äiti muistuttaa, että ei tiedä, kun ovat voineet muuttaa ja siitä kyllä ymmärretään, mistä on kyse, vaikka ei muuten selittäisi mitään.
Ero on näkynyt myös nyt, kun isovanhemmat ovat lahjoittaneet muille lapsenlapsille (nyt jo teinejä kaikki) sekä rahaa että osakkeita. Harmittaa valtavasti kälyä, mutta minkä sille voi, jos ihan itse näki mörköjä siellä, missä niitä ei ollut.
Et puhu mitään siitä miten isovanhempi kohtelee lapsia?
Vaikuttaisi? Tämä ei kuitenkaan näy siinä miten hän kohtelee lapsia?
Sinä seuraat tilannetta sivusta, etkä tiedä hittojakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten asia siis koskee teitä? Ovatko nämä lapset teidän vai vain toinen teidän, vai onko teillä lapsia ollenkaan?
Aikuisten ihmisten kanssa pitäisi pystyä puhumaan. Jos asiasta on selkeää näyttöä, niin tottakai siitä kannattaa puhua vauhkoilematta. Meillä oli niin aikanaan, eli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, miehen isoveljen lapsi, oli selkeästi yli kaiken. Toka lapsi oli jo paljon vähäisempi ja meidän lapset olivat suurinpiirtein toka lapsenlapsen suosiossa. Sitten kun heidän tytär sai lapsen, pomppasi tuo lapsi taas suureen suosioon ensimmäisen lapsen vierelle. Asia oli hyvin hyvin selkeä kaikille, myös lapsille, jotka olivat silloin pieniä. Aikamme sitä katselimme ja juttelimme. Asia tietenkin kiistettiin alkuun, mutta kun päätimme pitää lapsemme heidän lähettyviltään pois jonkun aikaa ja informaation nollassa, niin ääni muuttui kellossa.
Nykyään tällaista eriarvoisuutta ei näy enää ollenkaan. Lapset ovat jo teinejä, osa nuoria aikuisiakin ja välit isovanhempiin ovat upeat.
Meillä veljen perhe teki noin kuin te eli oli näkevinään eriarvoisuutta ja otti etäisyyttä. No sinä aikana toisen veljen perheen lapset nousi ihan uuteen arvoon, samoin meille syntynyt kuopus. Tämän jälkeen sen isovanhemmat elämästään estäneen perheen lapset jäivät lopullisesti paitsioon ja vähitellen sivuun kaikista suvun juhlistakin. Suvulla tarkoitan vähän laajempaa piiriä, joka kyselee esim. meidän perheiden osoitteita voidakseen lähettää kutsuja pönötysjuhliin. Äiti muistuttaa, että ei tiedä, kun ovat voineet muuttaa ja siitä kyllä ymmärretään, mistä on kyse, vaikka ei muuten selittäisi mitään.
Ero on näkynyt myös nyt, kun isovanhemmat ovat lahjoittaneet muille lapsenlapsille (nyt jo teinejä kaikki) sekä rahaa että osakkeita. Harmittaa valtavasti kälyä, mutta minkä sille voi, jos ihan itse näki mörköjä siellä, missä niitä ei ollut.
Miksi alapeukut? Jos eristää lapsenlapset isovanhemmista, niin kantaa tästä vastuun. Omat kuvitelmat voivat mennä lasten edun edelle.
En saanut kirjoituksesta selvää, että onko kyse siis jonkun ihan toisen lapsi vai sinun toisesta lapsesta?
Sori, kun en tajua, mutta jos puhuu toisen vanhemman lapsesta kysy siltä toiselta vanhemmalta miten isovanhempi puhuu sinun lapsestasi. JOillakin on outo tapa puhua kasvokkain moittivasti ja sitten kehuskella selän takana muille. Äitini on juuri sellainen, minä vuoksi olemme oppineet sisaruksien kanssa kertomaan sitten ne hänen hyvät palautteet toisillemme. Eli lähde ensin siitä.
Muuten voit isovanhemmalle asiallisesti sanoa, että puhut nyt minun lapsestani ja hänen vanhempanaan et halua keskustella lapsestasi muuta kuin asiallisesti. Tuo kommentti on yleensä jotkut saanut tukkimaan turpansa ja tajuamaan oman hölmöytensä.
Minun lapset on olleet erityisasemassa molemmille isovanhemmille. Suurimmat syyt lienee, että asumme samalla paikkakunnalla, näimme siis usein ja lapsemme olivat myös isovanhemmille ekat, kaksi siis minulla on. Lapseni osoittivat kiitollisuutta huolehtimalla isovanhemmistani hyvin heidän poismenoon asti.
Minulle asti ei ole kuulunut protestia, huomasin joskus vanhemmistani, että vanhimman sisareni lapset kävivät heillä hermoon, en tiedä syytä, arvelen, että lasten helikopterikasvastus oli yksi.
Kyllä minä kysyisin, että huomaatko miten puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten asia siis koskee teitä? Ovatko nämä lapset teidän vai vain toinen teidän, vai onko teillä lapsia ollenkaan?
Aikuisten ihmisten kanssa pitäisi pystyä puhumaan. Jos asiasta on selkeää näyttöä, niin tottakai siitä kannattaa puhua vauhkoilematta. Meillä oli niin aikanaan, eli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, miehen isoveljen lapsi, oli selkeästi yli kaiken. Toka lapsi oli jo paljon vähäisempi ja meidän lapset olivat suurinpiirtein toka lapsenlapsen suosiossa. Sitten kun heidän tytär sai lapsen, pomppasi tuo lapsi taas suureen suosioon ensimmäisen lapsen vierelle. Asia oli hyvin hyvin selkeä kaikille, myös lapsille, jotka olivat silloin pieniä. Aikamme sitä katselimme ja juttelimme. Asia tietenkin kiistettiin alkuun, mutta kun päätimme pitää lapsemme heidän lähettyviltään pois jonkun aikaa ja informaation nollassa, niin ääni muuttui kellossa.
Nykyään tällaista eriarvoisuutta ei näy enää ollenkaan. Lapset ovat jo teinejä, osa nuoria aikuisiakin ja välit isovanhempiin ovat upeat.
Meillä veljen perhe teki noin kuin te eli oli näkevinään eriarvoisuutta ja otti etäisyyttä. No sinä aikana toisen veljen perheen lapset nousi ihan uuteen arvoon, samoin meille syntynyt kuopus. Tämän jälkeen sen isovanhemmat elämästään estäneen perheen lapset jäivät lopullisesti paitsioon ja vähitellen sivuun kaikista suvun juhlistakin. Suvulla tarkoitan vähän laajempaa piiriä, joka kyselee esim. meidän perheiden osoitteita voidakseen lähettää kutsuja pönötysjuhliin. Äiti muistuttaa, että ei tiedä, kun ovat voineet muuttaa ja siitä kyllä ymmärretään, mistä on kyse, vaikka ei muuten selittäisi mitään.
Ero on näkynyt myös nyt, kun isovanhemmat ovat lahjoittaneet muille lapsenlapsille (nyt jo teinejä kaikki) sekä rahaa että osakkeita. Harmittaa valtavasti kälyä, mutta minkä sille voi, jos ihan itse näki mörköjä siellä, missä niitä ei ollut.
Miksi alapeukut? Jos eristää lapsenlapset isovanhemmista, niin kantaa tästä vastuun. Omat kuvitelmat voivat mennä lasten edun edelle.
Ajattelen, että vanhempiesi olisi pitänyt keskustella veljesi ja miniänsä kanssa. Jostakinhan tuommoinen kumpuaa, joten keskustelu olisi ollut paikallaan.
Nolot isovanhemmat hylkäävät lapsensa ja tämän perheen ennen kunnon keskustelua.
Tuntuu, että miniälle kostettiin.
Sinun omahyväinen asenne kertoo myös paljon sinusta. Miksi et ollut rauhanrakentaja?
Moni isovanhempi on jo sen verran vanha ja pitäisi elämänkokemusta löytyä, että luulisi osaavan peittää sen kuka on suosikki lapsenlapsi ja kohtelevan lapsia tasa-arvoisesti. Muttei ne lukuisat vuodet viisautta tuo kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Moni isovanhempi on jo sen verran vanha ja pitäisi elämänkokemusta löytyä, että luulisi osaavan peittää sen kuka on suosikki lapsenlapsi ja kohtelevan lapsia tasa-arvoisesti. Muttei ne lukuisat vuodet viisautta tuo kaikille.
Onhan vanhemmillakin suosikkinsa. Meillä se oli nuorin sisko joka oli nätti ja hyvä koulussa. Äitini taas ei sietänyt meitä vanhempia siskoksia.
Muitakin tarinoita olen kuullut. Eihän tuo kivaa ole ja vanhemmiten vielä aiheuttaa skismaa.
Onhan näitä lellipentuja myös koulussa.
Tasapuolisuus ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten asia siis koskee teitä? Ovatko nämä lapset teidän vai vain toinen teidän, vai onko teillä lapsia ollenkaan?
Aikuisten ihmisten kanssa pitäisi pystyä puhumaan. Jos asiasta on selkeää näyttöä, niin tottakai siitä kannattaa puhua vauhkoilematta. Meillä oli niin aikanaan, eli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, miehen isoveljen lapsi, oli selkeästi yli kaiken. Toka lapsi oli jo paljon vähäisempi ja meidän lapset olivat suurinpiirtein toka lapsenlapsen suosiossa. Sitten kun heidän tytär sai lapsen, pomppasi tuo lapsi taas suureen suosioon ensimmäisen lapsen vierelle. Asia oli hyvin hyvin selkeä kaikille, myös lapsille, jotka olivat silloin pieniä. Aikamme sitä katselimme ja juttelimme. Asia tietenkin kiistettiin alkuun, mutta kun päätimme pitää lapsemme heidän lähettyviltään pois jonkun aikaa ja informaation nollassa, niin ääni muuttui kellossa.
Nykyään tällaista eriarvoisuutta ei näy enää ollenkaan. Lapset ovat jo teinejä, osa nuoria aikuisiakin ja välit isovanhempiin ovat upeat.
Meillä veljen perhe teki noin kuin te eli oli näkevinään eriarvoisuutta ja otti etäisyyttä. No sinä aikana toisen veljen perheen lapset nousi ihan uuteen arvoon, samoin meille syntynyt kuopus. Tämän jälkeen sen isovanhemmat elämästään estäneen perheen lapset jäivät lopullisesti paitsioon ja vähitellen sivuun kaikista suvun juhlistakin. Suvulla tarkoitan vähän laajempaa piiriä, joka kyselee esim. meidän perheiden osoitteita voidakseen lähettää kutsuja pönötysjuhliin. Äiti muistuttaa, että ei tiedä, kun ovat voineet muuttaa ja siitä kyllä ymmärretään, mistä on kyse, vaikka ei muuten selittäisi mitään.
Ero on näkynyt myös nyt, kun isovanhemmat ovat lahjoittaneet muille lapsenlapsille (nyt jo teinejä kaikki) sekä rahaa että osakkeita. Harmittaa valtavasti kälyä, mutta minkä sille voi, jos ihan itse näki mörköjä siellä, missä niitä ei ollut.
Miksi alapeukut? Jos eristää lapsenlapset isovanhemmista, niin kantaa tästä vastuun. Omat kuvitelmat voivat mennä lasten edun edelle.
Ajattelen, että vanhempiesi olisi pitänyt keskustella veljesi ja miniänsä kanssa. Jostakinhan tuommoinen kumpuaa, joten keskustelu olisi ollut paikallaan.
Nolot isovanhemmat hylkäävät lapsensa ja tämän perheen ennen kunnon keskustelua.
Tuntuu, että miniälle kostettiin.
Sinun omahyväinen asenne kertoo myös paljon sinusta. Miksi et ollut rauhanrakentaja?
Meille kävi vähän samoin. Olisi pitänyt kilpailla appivanhempien suosiosta. En lähtenyt tähän mukaan kun se on jotenkin sairasta.
Ei nykyään haittaa yhtään että jäin paitsioon.
Saan elää ihan omaa elämää ilman, että appivanhemmat hengittää niskaan ja ohjeistaa aikuisia ihmisiä.
Kovin on kyllä sukurakkaita nämä appivanhemmat. Esim keski-ikäinen poika viettää lomat ja joulut ja muut pyhät vanhempiensa kanssa....
Meillä tuo kostautui perinnönjaossa katkerasti. Testamentissakin kun oli annettu toisille laosenlapsille enemmån.
Sittenhän siitä tapeltiin enemmän ja kauemmin kuin laki sallii.
Tuo tarkoituksellinen ainoastaan toisista puhuminen on piiloväkivaltaa. Ikåvintä, kun niiden väheksyttyjenkin kuulleen kerrotaan vain niiden parempien ihmeellisistä seikkailuista (vaikka ihan tavis-tekemistä) eikä kysellå muilta mitåån.
en. siihen on varmasti joku syy. kaikista ei voi eikä tarvitse pitää mutta toimeen on tultava